Varhainen taiteellinen lahjakkuus

Paljastan nyt jotain hämmästyttävää. Terike ei ole ainoa kuvataiteilijamme. Nimittäin minullakin on vahva visuaalinen suuntaus, jota vanhempani täysin objektiivisesti kannustivat lapsuudessani. Heidän vilpittömyytensä tuli todistetuksi tässä taannoin kun löysin kotoa vanhoja piirustuksia. Äitini sanoi, että kyllä olit tosi lahjakas, että kissa on ihan näköinen. "Äiti, se on meidän koira", sanoin. (Kyseinen piirros oli syntynyt jo pitkälle kouluikäisenä.)

Varhaisen ja erittäin tuotteliaan kultakauden aikaansaannos, jossa esiintyy tyypillinen teemani kissa.

Tässä olen nähtävästi oppinut laveerauksen. Muistan nämä kyseiset peitevärit, niillä oli vaikea saada hienoja sekoituksia. Mikä selittääkin kirkkaanpunaisen sian (alaoikealla).

Olin jo lapsena erittäin monomaaninen ja ihmissuvulle ilmeisen tyypilliseen tapaan lajittelu oli intohimoni. Sain kerran päähäni piirtää kaikki maailman nisäkkäät (tämän verran rajasin tehtävääni, joskin itseäkin vähän arvelutti, että mikä on peruste olla piirtämättä lintuja ja kaloja). Mäntsälän kunnankirjastosta lainasin eläinkirjan. Järkytykseni oli melkoinen kun ymmärsin, että nisäkäslajeja on varsin mittava määrä. Ryhdyin silti toimeen.

Kyllä, se on oikein kirjoitettu. Mutta olin ilmeisesti sekoittanut gepardit panttereihin eli leopardeihin. No, nettiä ei ollut keksitty silloin. Luojan kiitos.

Luonnostelua hanketta varten. Sininen väri symboloi sitä, etten ollut oppinut sekoittamaan mustaa.

Pian kuitenkin totesin, että urakka olisi liian suuri. Sillä entä sitten alalajit, enhän voisi piirtää vain jotain yleishenkilöä edustamaan lukuisia erinäköisiä otuksia. Miten pitkälle alalajien piirtämisessä olisi mentävä? Silloinhan en vielä tiennyt, että alalajien lukumäärä on kaiken kukkuraksi jokseenkin mielivaltainen. Jossain vaiheessa esimerkiksi eri"lajisia" karhuja on ollut jotain lähes sata, nyt on ilmeisesti tyydytty vain muutamaan.

Kollaashitekniikka on auttanut suoristamaan joitain mutkia. Edelleen erikoinen taustaväri sininen, muistan nähneeni asiat hyvin epätraditionaalisesti.

Eläinaiheet olivat toistuva motiivi töissäni. Niiden lisäksi piirsin oikeastaan vain naishahmoja, joita niitäkin maanisuuteen saakka. Eläimistä erityisiä suosikkejani olivat kissojen ja hevosten (joista molemmista on säilynyt ainakin satoja esimerkkejä jälkipolville) ohella dinosaurukset. Muistan ajatelleeni, että oikeastaanhan kukaan ei voi tietää, miltä dinosaurukset näyttivät, joten niiden piirtämisessä on tarpeen käyttää mielikuvitusta. Siis ei pelkästään luvallista vaan myös välttämätöntä realistisen vaikutelman saavuttamiseksi. Minua inspiroi erityisesti Maa aikojen alussa -teos.

Vaati aikaa oppia piirtämään kuono.

Minulla oli tapana signeerata teokseni nimellä Milla, koska sedälläni oli Milla-niminen kissa, johon samastuin.

Galleristien yhteydenotot Toisten historian Facebook-sivulle, kiitos.