Pick a team

Voisin vähän fanittaa. Suosikkisarjani ehkä ikinä, jos ei lasketa lapsuudenihastustani Naarassutta, jonka olettaisin olevan uudessa katselussa aika köykäinen, on True Blood.

Syytä voitte miettiä.

True Blood -sarjan nimi tulee japanilaisyhtiön kehittämästä synteettisestä verestä, jota vampyyrit käyttävät ravintonaan. Synteettisen veren lisäksi monet heistä syövät myös säästeliäästi ihmisistä, eli eivät ime heitä kuiviin, vaan käyttävät ihmismassaa ns. kestävästi. Synteettisestä lihastahan on puhuttu jo pitkän aikaa, mutta ilmeisesti tahtotila sen markkinoille saamiseksi on pienempi kuin HBO:n sarjan ihmisillä. Mietin, vaatiiko True Bloodin valmistus synteettisen lihan tavoin oikeita soluja, tässä tapauksessa ihmisen mitä? verisoluja? No sellaisiahan on helppo ottaa vahingoittamatta kohdetta. En tiedä, miten asia menee synteettisen lihan kohdalla. Eikö sekin vaadi kaikesta huolimatta ruumiita.

En tiedä, missä vaiheessa sarja menee nyt telkkarissa, joten tässä kappaleessa saattaa olla juonipaljastuksia. Itse en sarjaa niinkään juonen takia katso, olen eniten mieltynyt maailmaan, henkilöihin ja heidän välisiin suhteisiin. Viidennellä kaudella sanguinistat eli vampyyrit, jotka uskovat Lilithiin ja vampyyreiden ehdottomaan ylemmyyteen, yrittävät vallankaappausta. Heidän tavoitteenaan on orjuuttaa ihmiskunta ruuaksi, jota he voivat sumeilematta kuluttaa. Eli siis sama, minkä ihmiset ovat tehneet muulle eläinkunnalle.

Sanguinista-vampyyrit päättävät ryhtyä tuottamaan aitoa ihmisverta teollisesti. Tuotanto aloitetaan aika vaatimattomasti sulkemalla kaapattuja ihmisiä (alastomina) vankiselleihin. Vampyyreillä on sarjassa taito hypnotisoida (glamour) ihmiset (ja esim. ihmissudet), mutta näihin tuotantoihmisiin he eivät vaivaudu käyttämään kykyä, vaikka tämä varmasti tekisi ihmisten olon mukavammaksi. Ruokaa pyritään siis tuottamaan mahdollisimman minimaalisella vaivannäöllä. Ring a bell?

Vampyyrien mainstreaming-liike on pyrkinyt rauhalliseen yhteiseloon (suomessa ei ole riittävää sanaa termille coexistence) ihmisten kanssa. Tämä tuntuukin järkevältä, koska vampyyrit ovat toimintakyvyttömiä ja siis äärimmäisen haavoittuvaisia puolet vuorokaudesta. Jollei kaikkia ihmisiä onnistuttaisi orjuuttamaan, aina olisi vaarana, että jokin sissiliike tekisi vastaiskun. Ja entäpä ihmisten määrän vääjäämätön väheneminen. Kerralla kuiviin imeminen on lähes kirjaimellisesti sama kuin lypsävän lehmän tappaminen. Kaksi vampyyriä voi pistellä poskeensa kerralla jopa 27 ihmistä, ei tunnu kovin taloudelliselta. Uhkana olisivat myös tällaista ääriliikettä vastustavat vampyyrit, jotka pyrkisivät ehkä liittoutumaan ihmisten kanssa. Varsinkin sivuosavampyyrit kokevat todellisen kuoleman yllättävänkin helposti.

Friends don't let friends eat friends?

Tässä nykyisessä oikeassa maailmassa ihmisten sanguinista-ääriliike on saanut vallan. Miten se on mahdollista? Ihmisellä ei ilmeisesti ole yhtä suuria heikkouksia kuin vampyyreillä, eivätkä heidän kanssaan tasavahvat ole käyneet vielä vastahyökkäykseen. Pitäisikö meidän perustaa coexistence-liike toisten eläinten kanssa? Viedä valta näiltä äärilaidan kuolemankylväjiltä.

Kyllä.

Kristin.

True Bloodissa suosikkihahmoni on Pam. Ja kuinka ollakaan, Pamin näyttelijä on myös toisten nainen. Kristin Bauer van Straten kirjoittaa kotisivuillaan:

"I find so much inspiration from life and I keep hearing this quote in my head, “The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing.” Edmund Burke.

This quote haunts me. Do I do nothing? In this modern day, where it is soooo easy to do something. To give $10, to sign a petition outside the grocery store, to recycle my junk mail. At the very least can’t I just not fund stuff that hurts the things I love, the things that sustain my life, my happiness. I don’t want to find out that I think I am a kind person but that I knowingly support cruel things with my own dollars. I am for BEAUTY and for FREEWILL enduring. I am not for suffering. I am for KINDNESS. That is who I am, who I aim to be anyway, more and more.  

I think it might be very important that we PICK A TEAM, or our future may be picked for us by some corporations. So I must find out who the hell my team mates are and help them, and find out who are for the opposite of that, and not help them."

Pamilla on myös parhaat lainit.

Välipäivitys

Toisten historia on pitänyt hiljaiseloa, mutta suinkaan lomailua se ei tarkoita. Jos lomailisimme, keksisimme epäilemättä hyvin pian jotain hyvin fiksua, mistä raportoisimme täällä ensimmäisenä.

Terike on kiireinen Venetsian biennaalin valmisteluiden kanssa. Suomen näyttelykonseptin nimi on Falling Trees, ja teoksissa käsitellään taiteen ja luonnon suhdetta.

Teriken Inhale-Exhale, jossa maaperä hengittää.

Teriken Toisten Puolue -näyttelystä.

Minä puolestani kirjoitan toista romaaniani Anomaliaa, jossa eläinaiheet ovat läsnä. Nimi viittaa paitsi epänormaaliuteen, myös Animaliaan, eläinkuntaan. Haluaisin julkaista kirjan kannen täällä, mutta se ei ole vielä aivan valmis. Kannessa on sangen provosoiva henkilö. Joskaan henkilöllä ei ole hajuakaan omasta provokaatiovoimastaan.

Spoileri (mutta söpö).

Itse olen ainakin uuden oppimisen äärellä koko ajan. Luin juuri esim. että susien (ja siis myös monien muiden nelijalkaisten) kävelytyyliä kutsutaan digitigradeksi. Se tarkoittaa, että nämä eläimet ovat opetelleet kävelemään ja juoksemaan varpaisillaan, mikä nopeuttaa niiden liikkumista. Niin no, miettikää nyt, eikö koiraeläimen etujalkojen kantapää olekin about siinä kohtaa, missä ihmisellä olisi kyynärpää. Right? Mutta jos tällainen on evoluution tulosta, onko sitten maaeläimen prototyyppi kanta-astuja? Vissiin! Nyt ei tullut ihan hirveän fiksu olo.

Tässä vielä video aiheesta.

Myös Toisten historian tämän vuoden suurhanketta (koska meillä kaikki on suurta) on viety eteenpäin. Meillä on jo ainakin yksi näyttelytila varattuna. Nyt pohdimme mahdollisuutta toteuttaa syksyn Nautamuseomme triptyykkinä. Saimme myös tehtyä käyntikortteja. Ne kuvaavat meitä aika hyvin. Virallisissa teksti on niin vaaleaa ja pientä, ettei se oikeastaan näy. Epävirallisissa, eli herra ja rouva Smithin käyntikorteissa taas on väärä meiliosoite. Koska meillä nimittäin on meiliosoite. Tai näin Terike sanoi.

Teimme ensimmäisen edustustilaisuutemme Koneen Säätiön juhlissa viime viikolla. Siellä oli ruokana esim. aika hyviä hapankorppuja.

Edustamassa.

Tällä hetkellä askartelemme joutoaikamme Esitystaiteen markkinoiden parissa. Markkinoille teemme ensimmäisen taiteellisen yhteistyömme (jos niitä kortteja ei lasketa). Tai itse asiassa ensimmäisen ja toisen. Kaapelitehtaalla Zodiakin tiloissa antiamme voi tulla ihailemaan ja myös kokemaan(!!!) sunnuntaina 7.4. Markkinat alkavat jo lauantaina ja paikalle kannattaa ehdottomasti tulla jo silloin.

Ostaisitko esitystaidetta tämännäköiseltä hepulta?

Markkinoille suunnittelemme Lehmä-nimistä kokonaisuutta, johon olemme tekemässä lehmien elämään liittyviä juttuja, joita katsojakokijat pääsevät itse testaamaan. Lisäksi paikalla on asiantuntija. Sekoilu luovuus ei siis ole loppunut tai edes tauolla, vaan itse asiassa niin kovasti käynnissä, että ei päivittelemään ehdi.

Survival of the fittest

Ainakin kaksi lajia eläinkunnan kirjosta ottaa osaa fitness/bodybuilding-kisoihin: ihminen ja nauta. Tarkemmin sanottuna homo sapiens sapiens ja belgiansininen. Vertailkaamme heitä!

Keskivartalonkasvattaja ja ruumiinrakentaja.

Nautojen bodybuilding-kisoihin kelpuutetaan ilmeisesti vain sonnit. Toisaalta ihmistenkin ruumiinrakennemittelöitä on järjestetty miehille paljon kauemmin kuin naisille.

Even the ancient Romans knew how to strike a pose.

Naisille on ihmisten keskuudessa muutenkin keksitty sopivampia lihaslajeja, kuten esimerkiksi bikini fitness, jossa kelpoisuus määrittyy jollain muulla tavoin kuin suurten lihasten perusteella.

Lehmillä ei ole aikaa osallistua kilpailuihin.

Belgiansinisillä on monia eroja ihmisruumiinrakentajiin. Lajien välisessä bodybuildingkilpailussa naudat olisivat ylivertaisia. Ensinnäkin belgiansininen sonni voi painaa yli tonnin. Belgiansinisten ei tarvitse bodata tai juoda proteiinipirtelöitä, toisin kuin ihmisten. He syntyvät lihaksikkaina pitkälleviedyn jalostusprosessin ansiosta. Vain lihaksikkaimmat yksilöt pääsevät lisääntymään, mutta lihaksikkaimpienkin spermasta valitaan vielä parhaat yksilöt, joilla lehmä keinosiemennetään. Belgiansinisillä (sekä lehmillä että sonneilla) on vähintään tuplasti suuremmat lihakset kuin muun rotuisilla naudoilla.

Bull Mentula.

Bull Belgian Blue

Belgiansinisen ruokavalio poikkeaa suuresti perusbodarin dieetistä. Belgiansiniset ovat lajilleen tyypillisesti kasvissyöjiä. Kuten olen Jutta ja superdieetit -ohjelmasta oppinut, ihmisruumiinrakentaja syö lähinnä broileria, aamulla, päivällä, illalla, yöllä. Kilokaupalla.

Superdieetti.

Kilpailuihin valmistautumisessa lajeilta löytyy yhtäläisyyksiä. Belgiansiniset eivät (kai?) käy ruiskurusketuksessa, mutta myös heiltä ajellaan karvat tai ainakin osa karvoista pois.

Brasilian? No, Belgian.

Belgiansinisen valtavat lihakset ovat seurausta siitä, että geenimanipuloijat ovat onnistuneet deaktivoimaan nautojen myostatiinin tuotannon. Myostatiini on proteiini, jonka ansiosta lihakset lakkaavat kasvamasta saavutettuaan tietyn koon. Ehkä jonain päivänä tiede (tai nyt on kai kyse ennemmin tieteen etiikasta) mahdollistaa moisen myös ihmisille. Sitä ennen ylivoimaiseksi ruumiinrakentajaksi mielivän on toivottava syntymistä tällaisen geenivirheen kanssa.

7 kuukauden ikäinen taapero, jonka elimistö ei tuota myostatiinia.

Kanit, puput ja käävät

Koska kaniini herätti suuria tunteita, jatkamme saman nisäkkään parissa.

Kaneja luontaisessa ympäristössään, maailmassa.

Itselläni oli kunnia viettää lapsuuteni useiden kaniyksilöiden kanssa. Heihin kuuluivat mm. Nuppu, Rusina, Rocky, Rambo, Vikke, Viki, Laku, Viri ja Viikka. He olivat pieniä kesykaneja, mutta kesyys oli aika näennäistä. Eivät tykänneet olla sylissä ja karkasivat heti tilaisuuden tullen. Kanit olivatkin varsinaisia kahlekuninkaita, jotka keksivät lähes aina keinon murtautua ulos isäni rakentamista häkeistä.

Seuraava vaihe: Söpö.

On totta, ettei mitään suloisempaa ole olemassa koko universumissa kuin muutaman viikon ikäinen kaninpoikanen. Mutta tämä söpöys on vain silmänlumetta. Jos kaniinit olisivat yhtä ihmisrakkaita kuin ovat söpöjä, en usko, että laji olisi onnistunut maapallonvalloituksessaan niin menestyksekkäästi.

Ei kaniineja vaan pupuja.

Koen puputytöt (Playboy bunnies) voimakkaana väärinluentana. Toki kaneihin liittyy seksi, mutta en usko, että se on seksiä, jollaisesta ihmisten kannattaisi ottaa opikseen. Kanien yhdyntä on nopeasti ohi ja sitä seuraa varma raskaus. Kaninaaraiden ovulaatio tapahtuu 10 tunnin kuluessa seksistä, joten hedelmöittyminen ei jää arvailun varaan.

Eläimiinsekaantuja?

Tosin voihan olla, että pupuus koskee Playboy-maailmassa vain naisia. He ovat aina valmiita seksiin (ja raskauteen). Miehet sen sijaan pitävät ihmisstatuksensa?

Säästä aikaa ja nai kuin kani (siihen menee vain puoli minuuttia).

Kanin söpö kasvinsyöjäimago hämää. Todellisuudessa kanit ovat teräväkyntisiä kovia kähisijöitä. Toisin kuin koira tai kissa, kani on saaliseläin (uskon tämän määritelmän vastaavan jossain määrin myös kanien omaa kokemusta itsestään). Saaliseläimen on aina syytä olla varuillaan.

Lisätietoa, söpöjä kuvia sekä videoita.

Tietolähteitä

"Pohjois-Korean virallinen uutistoimisto KNCA uutisoi perjantaina, että maan johtavat arkeologit ovat löytäneet muinaisen yksisarvisen pesän."

source

Ajatus yksisarvisen pesästä hieman särähtää. Ylvään yksisarvisen luulisi korkeintaan nukkuvan seisaaltaan, ja lisääntyvän vähintään tähtipölyn pöllyssä, eikä missään pesässä. 

Yksisarvisen munia. Lähde: Korean Central News Agency (KNCA)

Pohjois-Korealla menee muutenkin hyvin. Amerikkalainen laatulehti The Onion julisti taannoin Kim Jong Unin "The Sexiest Man Alive" - voittajaksi. Nimityksestä ilahtuneen Toveri Kiinan komunistisen puolueen virallinen lehti juhlisti nimitystä julkaisemalla Kimin kunniaksi 55-sivuisen kuvareportaasin. Diktaattorit eivät ole tunnettuja parodian tajustaan.  

"With his devastatingly handsome, round face, his boyish charm, and his strong, sturdy frame, this Pyongyang-bred heartthrob is every woman's dream come true"

Legendojen perillisiä.

Todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Lajittelu

Taksonomia - sanan alkujuuret juontuvat kreikan kielen järjestelyä ja metodia kuvaavista sanoista, ja tieteellisesti voidaankin järjestellä aika lailla kaikkea maailmassa. Niin kuin on tehtykin aikojen alusta saakka: muinaisten kiinalaisten lääketiede olisi ollut mahdotonta ilman lajien tuntemusta ja luokittelua, ja myös hieman vähemmän muinaiset egyptiläiset (nuo muumiointihullut) järjestelivät kasveja lajien mukaan. Niin kuin niin monen muunkin hieman epäilyttävän asian, myös modernin taksomian juuret juontuvat kategoriointia harrasteneeseen Aristoteleeseen, joka lanseerasi mm. sellaiset käsitteet kuin "selkärankaiset" ja "selkärangattomat". Modernin taksonomian isäksi kuitenkin tituleerataan ruotsalaista Carl Linnaeusta (1707 – 1778). 

Suosituin google-kuvahaku oli vuonna 2011 "Ruotsalainen mies". Tässä hän on! 

Linnaeus on kohtalaisen merkittävä henkilö historiankirjoituksessa. Goethe, Strinberg ja Rousseau fanittivat tätä avoimesti, ja tämä sai myös sellaisia liikanimiä kuin Uusi Adam, Botaniikan Prinssi ja Pohjoisen Plinius. Myös ajallinen määrittely pre-linneaaninen on Carlin peruja. Eikä tässä vielä kaikki: Linnaeus valittiin jopa edustamaan koko ihmislajia Homo Sapiensin mallinäytekappaleena! 

Dna-tutkimuksen myötä taksonomiakin on viime vuosisadan puolivälistä alkaen muuttunut. Kun Carl "Homo Sapiens" Linnaeuksen aikalaiset tekivät luokittelua pääosin eliöiden ulkomuodon eli fenotyypin mukaan, nykyinen taksonominen systeemi perustuu olioiden evolutiivisiin yhteyksiin eli genotyyppiin. Saman näköiset oliot siis voivat olla hyvinkin kaukaista sukua toisilleen, ja eri näköiset taas hyvinkin läheistä, niin kuin kaikki omista sukuharoistamme tiedämme. 

Niinpä ihmiskunnan sijaiskärsijäksi joutuneen banaanikärpäsen sukuhaara selviää seuraavasti: 

                                                    

Ja tässä Carl Linnaeuksen sukuhaara (huomaa lajin lektotyyppi eli eräänlainen malliyksilö tuossa lajinimen alla):

                        

   

Selvää kuin pläkki! 

Mutta sitten tulee trouble. Sillä mikä TÄMÄ on? 

Tuhoan teidän systeemit

Vesinokkaeläin on määritelmänsä mukaan erittäin myrkyllinen nisäkäs, joka munii munia. Sillä on myös sähköaisti. Kun se "löydettiin" sitä luultiin hyvin suunnitelluksi eläintieteelliseksi vitsiksi. Mutta koska vesinokkaeläin oli kiistatta olemassa vaikkea sopinut mihinkäänolemassaolevista luokituksesta, sille piti keksiä oma luokka: Munivat nisäkkäät. 

Luokkansa priimus.

--- 

Ihmisen (ilmeisen sisäsyntyinen) taksonomismi on kummallinen lajityypillinen ilmiö. Vaikuttaakin siltä, että luokat sijaitsevat yhtä paljon ihmisten aivoissa kuin maailmassa sen ulkopuolella. Ihmismielen tapaa kategorisoida objekteja tutkitaankin paljon myös psykologiassa. Silti luonnontieteellisen luokittelun jäsennykset näyttävät meistä luonnollisilta ja "maailmassa sijaitsevilta". 

Toimija nimeltä Aivot on seikkaillut blogissamme aiemminkin. 

Ilmeisesti luokittelua harrastavat myös monet muut lajit. Tätä on tutkittu usein koejärjestelyissä, joiden päätavoite on ollut osoittaa onko eläimellä (sic! jostakin syystä systematiaan mieltynyt tiedemaailma unohtaa aina tässä kohdassa luonnontieten ja päätyy puhumaan "eläimistä" ikään kuin Homo Sapiens ei Animaliaan kuuluisikaan) tietoisuutta. Kun tietoisuus yhdistetään rationaalisuuteen, intentionaalisuuteen ja kykyyn muodostaa käsitteitä, myös kategorisoinnista, tästä ihmismielen perversiosta, tulee älykkyyden tae. Esimerkiksi puluja on opetettu erottamaan kuvista ne, joissa on puita ja ne, joissa ei ole. Biologi Irene Pepperberg opetti Alex-papukaijan lajittelemaan esineitä värin mukaan. Kun Alexilta kysyttiin, mikä yhdistää punaista avainta ja punaista palikkaa, vastaus oli "väri". Näiden melko päättömien kokeiden ohella on tarkasteltu myös "eläimiä" "luonnossa", ja havaittu, että näillä on esimerkiksi eri äänteitä asioiden eri luokille (esimerkiksi eri pedot).


Taksonomisen ajattelun metodiikkaa on käsitelty taiteessakin. Suomalaisista Lauri Anttila on ollut pioneeri tieteellistä metodia lainaavissa valokuva-ja esineinstallaatioissaan 60-luvulta alkaen. Kunnianosoitus Werner Holmbergille -teoksessa (1986) Anttila on kulkenut taidemaalari Werner Holmbergin (1830-1860) suomen maisemassa kulkemien reittien jälkiä, ja lajitellut matkansa aikana kertyneen kuva-ja näyteaineiston tieteellisellä tarkkuudella. 

Lauri Anttila: Kunnianosoitus Werner Holmbergille (1986)

Myös taiteilija Tuula Närhinen käsittelee työssään tieteellistä lajittelua kääntäen sen usein päälaelleen. Hienossa Frutti di Mare - teoksessa Närhinen on rakentanut lajityyppejä itämerestä keräämästään muovirojusta.  

Tuula Närhinen: Frutti di Mare (2008)

--- 

Internetin aikakaudella lajikirjat ovat digitalisoituneet. Osoitteessa www.catalogueoflife.org sijaitsee indeksi, joka pitää sisällään tiedot 1.3 miljoonasta kasvista ja eläimestä. Myös IUCN:n vuosittain ilmestyvä Punainen kirja eli Red List of Threatened Species perustuu taksonomisen tutkimuksen tuottamaan tietoon lajeista, lajimääristä ja niiden uhanalaisuudesta. Vuoden 2012 editiossa listatuista 63 837 lajista 19 817 lajia ovat uhanalaisia. Luulisi olevan riittävä prosentti hälytykseen. 

Lähde: www.grida.no 

Mutta mutta. Suuntaa-antavaa mittakaavaa antaa, että maailmassa on arviolta 8,7 miljoonaa eläinlajia, bakteerit poislukien. Ja bakteerien osuutta lajikirjosta pystytään nykyään vain arvailemaan: erään tutkimuksen tuloksena yhdestä vesilitrasta löytyi 20 000 eri bakteerilajia. Luultavaa on, että bakteerilajeja on tuhatkertaisesti enemmän kuin kaikkia muita yhteensä. 

Mut hei, hyvä yritys!