Cow of plenty

Olemme käsitelleet jumalallisia henkilöitä aivan liian vähän. Koska nyt on käynnissä suuri nautavuosi, lienee syytä kertoa jumalaisesta lehmästä, jollainen esiintyy hindulaisuudessa.

Kuvassa varoitetaan lehmän tappamisesta. Lehmän sisällä asuu muita hindulaisia jumalia.

Kamadhenu (aka Surabhi) on kaikkien nautojen ja myös joidenkin muiden jumalhahmojen äiti. Hän tuottaa omistajalleen (omistussuhde lienee tässä hieman kyseenalainen, puhumme kuitenkin jumalasta) ihan mitä tahansa. Kamadhenu on maitotuotteiden ehtymätön lähde, mutta voi myös synnyttää urheita sotureita. Soturit on ilmeisesti tarkoitettu suojelemaan isäntää, mutta miksipä ne eivät suojelisi myös jumalatarta itseään. Tämä on totisesti piirre, jota toivoisimme jokaiselle nautaeläimelle.

Lehmän hermot.

Kamadhenu kuten muutkin Intian pyhät lehmät ovat seebuja, joiden erityistuntomerkki on niskan rasvakyttyrä. Jumalatar asustaa erinäisissä paikoissa, joista yksi on Goloka, nautojen valtakunta.

Reclaim the highway.

Toisinaan Kamadhenu on kuvattu lehmänä, jolla on naisen kasvot ja rinnat, riikinkukon pyrstö ja siivet. Tämä olisi tietenkin valtavan epäkäytännöllistä. Miten lehmä muka pystyisi syömään ruohoa naisen ylävartalolla (josta puuttuvat kädet). On tainnut tämän version keksijä ajatella jotain muuta kuin käytännön edellytyksiä. Nimittäin tissejä.

Holy cow.

Surabhi, joka voi viitata jumalattareen tai häntä ilmentäviin lehmiin yleisesti, on sanskriittia ja merkitsee sulotuoksuista, hurmaavaa, miellyttävää, lehmää ja maata. Kamadhenu taas tarkoittaa runsauden lehmää ja häntä, josta kaikki haluttu vedetään. Jälkimmäinen sopisi vaikkapa Valion mainokseen.

Tämä taideteos on myynnissä, kertoo internet.

Kamadhenulla ei ole omia temppeleitä, mutta eläviä lehmiä (nyt täytyy sanoa, että sonnien kohtalosta en tiedä) kunnioitetaan hindulaisuudessa hänen ilmentyminään ja ruumiillistuminaan. Mikäli jollakulla on tietoa näiden jumalolentojen arkipäivästä esim. Intiassa, kuulisimme mielellämme.

Ei koske jumalia.

Eläin?

Me Animalluminaatissa tapaamme puhua eläimistä, koska kaikki kieltämme ymmärtävät tajuavat, mitä termillä tarkoitamme. On helpompaa sanoa "eläin" kuin "toislajinen eläin" tai "ei-ihmis eläin", joka on siis tietysti kammottava käännös sanasta "non-human animal". Tämän jälkimmäisen kanssa joutuisin ainakin itse miettimään, lasketaanko pois myös bonobot ja simpanssit. Menisikö raja vasta cromagnonin ihmisessä vai pitäisikö ihmiseläimiksi kutsua muitakin isoja ihmisapinoita? Ehkä jopa kaikkia kädellisiä? Kun halutaan laskea ihmiset ulkopuolelle, toislajinen eläin on ihan hyvä määritelmä, mutta toisaalta "eläimeen" sisältyy jo toiseus. Siinä vaiheessa kun ihmiset ovat keksineet alkaa puhua eläimistä yhtenäisenä ryhmänä, minkä luulen tapahtuneen verrattain vähän aikaa sitten, on jo jollain perustavammalla tasolla määritelty itse erilliseksi toisista. Erosta on tullut määrittävämpää kuin yhteisyydestä.

Onko hän ei-ihminen, jos hänellä on ihmisen korva?

Eläin wictionaryssä:

Substantiivi

eläin (33)

1. (biologia) eläinkuntaan kuuluva monisoluinen aitotumainen eliö

   Kissa on eläin.

   Puhuttu kieli erottaa ihmiset muista eläimistä.

2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) alkuvoimainen henkilö

   Jätkä on eläin!

Ensimmäinen kuva haulla "eläin".

Muinaisessa Egyptissä ei tarvittu eikä tunnettu käsitettä "eläin". Eläimet olivat yksilöitä ja omien kansakuntiensa edustajia. Juutalaiset ja kristityt puolestaan tekivät jo varhain eron ihmisiin ja eläimiin: ihmiset pystyivät seisomaan suorana ja katsomaan näin ollen suoraan kohti jumalaa. Loogista tavallaan, mutta entäpä esim. kirahvi, jonka pää on paljon korkeammalla kuin ihmisellä? No, kirahvit eivät tietenkään tienneet, että jumala on olemassa ja katselivat siksi korkeuksissaan vain herkullisia ruokailumahdollisuuksia.
(Lähde: Antero Järvinen: Ihmiset ja eläimet.) 

Ensimmäinen kuva haulla "animal".

Iltasanomat, tuo laatujournalismin kunniafallos, on pari vuotta sitten uutisoinut "hulluna juttuna" eläinaiheisen tekstin, jossa puhutaan siitä, että esim. sanat "pet", "wildlife" ja "beast" ovat alentavia eläimiä kohtaan. Väitteen tarkoitus on tuskin ollut sanoa, että eläimet loukkaantuvat, vaan että termit vaikuttavat siihen, miten ihmiset suhtautuvat yksilöihin, jotka edustavat muuta lajia kuin he itse. Sanat ovat tärkeitä, ne muovaavat todellisuutta, mutta niihin ei kannata jäädä jumiin. Retoriikkaan voi keskittyä sitten kun turha kärsimys on lopetettu.

Siinäpä pari nautaa ja eläimiä.

Sunnuntaisitaatti

"Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan."– Ksenofanes noin 500 eaa