"...what night it came from..."

I sat on the ground so as not to frighten it. I didn't move. 

I was alone with it in the house. I had never thought about flies before, except probably to curse them. Like you. I was raised like you to be horrified of that universal calamity, the thing that brought plague and cholera. 

I leaned closer to watch it die. It was trying to get away from the wall; it was in danger of becoming prisoner of the sand and cement that the dampness from the garden made stick to the wall. I watched to see how a fly died. It was long. It struggled against death. 

The whole thing lasted between ten and fifteen minutes, and then it stopped. Its life must have ended. I stayed where I was to watch some more. The fly remained stuck on the wall as I had seen it, as if sealed to itself. 

I was mistaken: it was still alive. 

I stayed some more to watch, in hopes that it would start to hope again, to live. 

My presence made that death even more horrible. I knew it, and still I remained. To see, see how that death would progressively invade the fly. And also to try to see where the death had come from. From outside, or form the thickness of the wall, or from the ground. What night it came from, from earth or sky, from the nearby forests, or from a nothingness as yet unnamable, perhaps very near, perhaps from me, trying to recreate the path the fly had taken as it passed into eternity. 

I don't know the ending. No doubt the fly, at the end of its strength, fell. No doubt its legs came unstuck from the wall. And it fell from the wall. I don't know anything more, except that I told myself, "you are going insane". And I left that place. 

Marguarite Duras: Writing

Little Fly,

Thy summer's play
My thoughtless hand
Has brushed away.

Am not I
A fly like thee?
Or art not thou
A man like me?

For I dance
And drink&sing
Till some blind hand
Shall brush my wing.

– William Blake

Tee-se-itse: Eläimen silmin

Me Toisten Historiassa uskomme, että parhaan lopputuloksen syntymiseksi asiantuntemusta tulee jakaa. Annamme tässä ohjeet siihen, kuinka myös sinä voit tarkastella maailmaa eläimen silmin. 

Tarvitset

Sakset

Silmälasit

Valitse mitkä tahansa vanhat lasit. Jos haluat voimakkaamman kokemuksen, valitse lasit, joiden vahvuus on mahdollisimman erilainen kuin omien silmiesi (keskeytä eksperimentti mikäli havaitset päänsärkyä tai muita oireita). Jos haluat hallittavan kokemuksen tai pelkäät jääväsi matkalle, käytä vahvuudettomia ns. imagolaseja. Voit myös käyttää omia silmälasejasi, jos sinulla sellaiset jo on. 

Teippiä 

Läpinäkyvä teippi on huomaamattominta, mutta voit toki käyttää myös ns. jeesusteippiä tai mitä tahansa tahmeaa (hunaja, purkka) jolla saat silmät (ks. seuraava kohta) pysymään laseissa. 

Silmät

Sen jälkeen voit valita eläimen, jonka silmin haluat maailmaa katsella. Itse käytimme kaupunkikierroksellamme kummituseläimen silmiä, mutta luotimme siihen, että kummituseläin pystyy samastumaan myös muiden eläinten ajattelunratoihin. Huom. menetelmässä ei käytetä oikeita silmiä, vaan mielikuvitusta. Huomioi, että eri silmin et ainoastaan katso maailmaa eri korkeudelta ja näe erilaisia värejä, vaan myös kiinnostuksen kohteesi ja huomiopisteesi muuttuvat. 

Valmista instrumentti

Voit leikata silmät paperista tai piirustaa ne vaikka suoran laseihin. 

Kiinnitä silmät laseihin haluamallasi tavalla.  Avot!

Tutkimusmatkailu

Laita lasit päähän. 

Älä pelästy, vaikka kaikki näyttää hyvin erilaiselta: totut siihen pian ja alat havaita kiinnostavia yksityiskohtia. Kenttätyön taustaksi voi selvittää esimerkiksi silmäeläimen anatomiaan, intresseihin ja elinalueisiin liittyviä seikkoja, mutta voit myös vain kuvitella itsellesi siivet, sarvet, pötsin tai kuvittelemalla muuttaa kokoasi uutta olomuotoasi vastaavaksi.

Liiku kaupungilla mahdollisimman eri paikoissa. Voit säädellä lasien vahvuutta lisäämällä tai vähentämällä ihmisymmärrystäsi: jos pidät ihmisymmärryksesi vahvana, voit esimerkiksi yhä lukea ihmiskielisiä tekstejä, käydä kaupassa tms. Mitä vahvempana pidät silmäeläintäsi, sitä vähemmän tajuat ihmisten asioista. jos luovut kokonaan ihmismäisestä käyttäytymisestä pidä huoli siitä, että sinulla on mukana avustaja - monet eläimet eivät osaa varoa autoja, emmekä toivo että kukaan tutkijoista menehtyy esimerkiksi peurakolarissa. 

Lopeta matka hakeutumalla rauhalliseen paikkaan, jossa voit palautua takaisin ihmisnäköösi rauhassa. Tee muistiinpanoja kokemuksestasi. Toista koe säännöllisesti. Voit tehdä tutkimusta yksin tai ryhmässä. 

Yksinkertaista ja helppoa, ja mahdollista kenelle tahansa. Onnea tutkimuksiin! 

Toisten Helsinki

Teimme lauantaina tutkimusretken. Tarkkailimme kaupunkia toisten näkökulmasta ja havainnoimme myös eläinrepresentaatioita tai repersentaatioita, kuten meillä animalluminaatissa sanotaan. Retki oli aika lyhyt, Hakaniemen kauppahallista Kluuvin kauppakeskuskseen. Lisäksi minulla oli tukka jotenkin huonosti.

Tarkoitukseen valmistetut okulaarit ja oikea asenne.

Kauppahalliin meneminen tietysti oli aikamoista veren kaivamista nenästä, mutta teimme sen silti. Toisia ei halliin elävänä päästetä, mutta kuolleiden henkilöiden lajikirjo oli melkoinen. Päätimme kaikesta huolimatta tutkailla, miten toiset mahdollisesti viihtyisivät hallissa, mikäli onnistuisivat tekemään sinne invaasion ja selviämään reissusta hengissä.

Lämpimästi tervetuloa.

Kauppahalli olisi mielekäs paikka siivekkäille otuksille, koska monet ruuat sijaitsevat lasin takana. Esim. varis voisi kokea olonsa mukavaksi. Lihansyöjälle halli sopisi myös, sillä hajut ovat moninaiset. Pedolta vaadittaisiin kuitenkin kiipeilykykyä ja ketteryyttä jotta lihapalat olisivat saavutettavissa. Vahvempi toimija kuten karhu voisi toki vaikkapa hajottaa vitriinit tai raivata ihmismyyjät tieltään. Keskikokoiselle kasvinsyöjälle, kuten isolle jänikselle tai peuralle vihannestiskit olisivat kuin buffet. Pieni kaniini tai marsu pärjäisi huonosti. Samoin suurelle eläimelle kuten hevoselle käytävät saattaisivat olla ahtaat. Sioille löytyisi perunaa ja sipulia yletettävän matkan päästä. Orava joutuisi kusetetuksi. Kalat eivät luonnollisestikaan voisi tulla sisään vedenpuutteen vuoksi. Valas ei edes mahtuisi halliin. Eniten hallin antia rakastaisi ehkä vuohi, joka paitsi pystyisi saavuttamaan herkut, myös kelpuuttaisi kaiken (esim. kukkaset).

Hankalia muovipusseja.

Vanhoja käpyjä muovioksassa!

Vaatii voimaa tai ketteryyttä.

Tyyli ennen kaikkea.

Älä sinä mene merelle, anna meren tulla luoksesi.

Munasolut.

Yököttävähkön kauppahallikokemuksen jälkeen suuntasimme Hakaniemen autiolle torille lumisateeseen. Kovinkaan moni eläin ei viihdy aukeilla paikoilla. Torilla ei myöskään olisi mitään syötävää. Eli kenelläkään ei olisi syytä siellä hengailla. Paitsi linnuilla. Myös suuret kasvissyöjät kuten norsu voisivat mutustella torin viereisen puistikon puista lehdet. Mutta ei talvella.

Talvisin jääkarhut pyörittelevät jäätelöpalloja arktisilla alueille, kuten Suomessa.

Tori olisi kuitenkin harvinaisen turvallinen paikka siinä mielessä, että autot pysyttelevät sieltä yleensä poissa.

Hullu auto.

Torilta laskeuduimme jäälle, mikä ei myöskään vaikuttanut hirveän viriililtä elinympäristöltä. Ehkä karhu, jääkarhu ja leijona voisivat pyydystää siellä kaloja (mikä ei olisi kaloille kovin miellyttävää) ja pilkkijöitä. Kylmiä vesiä sietävät merenelävät saisivat olla lahdessa aika rauhassa, mutta nisäkkäille jäätynyt vedenpinta olisi miinus.

Kaisaniemenkaduksi muuttuva Unioninkadun pätkä pitkänsillan jälkeen oli todella ahdistavaa ympäristöä. Sieltä haluaisi ensimmäiseksi paeta toisella puolella sijaitsevaan Kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta ensin pitäisi selviytyä vilkkaasta autotiestä ja puutarhan aidasta. Kasvitieteellinen lienee myös aika eksklusiivinen paikka: sinne valitaan vain harvat. Lisäksi itse teossa yllätetyt kasvinsyöjät on saatettu teloittaa siihen paikkaan. Näyteikkunoissa ja kadulla havaitsimme lukuisia eläinesityksiä.

Nothing much to smile about.

Kissan ruoho.

Lihasyöjän lisäksi ikkunassa yrmeä nalle.

Terveisin koira.

Papukaijojen muonaa.

I-HA-NA myös pimeässä.

Symppis.

Seuraavaksi laskeuduimme maan alle. Emme oikein keksineet, millainen eläin viihtyisi tämän kokoisessa tunnelissa. Piilopaikat ja pakenemisreitit vaikuttivat riittämättömiltä.

Luolamaalauksetkin olivat ennen (40 000 vuotta sitten) hienompia.

Ollaan johdonmukaisia yhdessä.

Nautafest sitten ensi syksynä.

Leppäkerttu kirpputorilla.

Muistutus valomainoksessa.

Tunnelista putkahdimme valoisaan (oudosti valaistuun) Kluuvin kauppakeskukseen. Lenkkarikauppa myi eläinkenkiä. Animalluminaatti tiedusteli, mistä nahasta kengät on tehty, mutta ainoa saamamme tieto oli, että ei varmaan ainakaan leopardin nahasta. G-star raw -kaupassa ihmettelimme tuulipukuun puettua (muovista?) koiran luurankoa ja sen läheisyydessä olevia koirankouluttajanukkeja.

Kenen idea ja miksi.

Kluuvin yläkerrassa oli mittava määrä viherkasveja, joten siellä voisi kasvinsyöjä viihtyä. En tosin ole varma kasvien myrkyllisyydestä. Tapasimme jopa eläviä henkilöitä!

Ja kuolleita myös.

Kluuvin alakerta oli kovin eläinsomisteinen. Pohjakerroksen maatilatori ja ruokakauppa olisivat sitten ihan oma lukunsa, johon emme nyt mene.

Miksi enää tekisit itse ruokaostoksesi kun kissakin siihen kykenee!

Minulla on muistikuva, että hihkun tässä "hinkit, hinkit", vaikka nämä ovat tietysti tonkat. 

Tämä kirja ei kerro eläimestä. Se kertoo elintarvikkeesta.

Inglot pääsi mukaan, koska se on eläinkokeeton.

Belgen hurja karhu.

Kuvat otti toisten mies Markus.