Kissat vai koirat

Aikoinaan loimme ystäväni Antin kanssa taksonomisen järjestelmän ihmisille. On olemassa kissa- ja koiraihmisiä. Siihen kumpaan lukeutuu ei niinkään vaikuta mahdolliset eläinpreferenssit. Itsekin pidän valtavasti niin kissoista kuin koiristakin. Tämä jaottelu tuli taas yksi päivä mieleen, kun luin Tiina Raevaaran Koiraksi ihmiselle -kirjaa ja minulta kysyttiin hieman hämmentyneenä, että enkö olekaan kissaihminen.

Ilman muuta olen kissaihminen. Mutta minussa saattaa elää piilevänä koiraihmisen sivupersoona. Jaottelu kissa- ja koiraihmisiin perustuu jollekin niinkin tieteelliselle kuin sille, mitkä piirteet yleensä liitetään näihin lajeihin. Kissaihmiset ovat siis itsenäisiä, erinäisiin ruumiillisiin liioitteluihin helposti ohjautuvia hedonisteja, sarkastisia, älykkäitä, taiteellisia, hieman hulluja, auktoriteettikammoisia, omantunnonarvoisia, vaikeita ja tietysti upeamman näköisiä kuin koiraihmiset. (Ei ole hankalaa arvata, kumpaan tyyppiin katsoimme itsemme kuuluviksi.) Koiraihmiset ovat liikunnallisia, innostuvia, yhteistyökykyisiä, käytännönläheisiä, vähän yksinkertaisia, tyytyväisiä, avoimia, rehellisiä, konservatiivisia ja ystävällisiä.

Kissaihmiset ovat irstailijoita.

Kissojen ja koirien lienee helpompi ymmärtää toisiaan kuin kissa- ja koiraihmisten. Jotkut ihmiset samaistuvat toteemilemmikkiinsä niin perinpohjaisesti, että ryhtyvät suorastaan vastustamaan toista. Koiraihmiset saattavat pitää kissoja arveluttavina ja epärehellisinä. Kissaihmiset taas saattavat suorastaan halveksia koiria. Eräs tunnettu esimerkki tällaisesta henkilöstä on profeetta Muhammed, joka arvosti kissoja niin paljon, että siunasi ne. Tästä johtuu monien kissojen hieman M:n näköinen merkki otsassa. Koirat puolestaan saivat profeetan kehittelemässä uskonnossa heikomman aseman. Esimerkiksi koirien nuolemat astiat on pestävä seitsemän kertaa, mutta kissojen sylki on puhdasta. Muhammedista on vähän vaikea löytää todenmukaista kuvaa, mutta uskon, että hän oli jokseenkin pyylevä.

Yllä kuuluisa koirahenkilö. Grumpy catillakin on M.

Muita kuuluisia kissaihmisiä: Edgar Allan Poe, Marie Antoinette, Lordi Byron, Henri Matisse, Colette, Greta Garbo, Brigitte Bardot, Elizabeth Taylor ja Patti Smith. Kuuluisista koiraihmisistä onkin sitten hankalampi löytää tietoa. Kissaihmiset tapansa mukaan ovat pakkomielteisempiä ja pitävät itsestään suurempaa meteliä. Koiraihmisiin lukeutuvat ainakin Platon, George W. Bush, Martha Stewart, Charles Schulz, Kurt Vonnegut, Stephen King ja Virginia Woolf (myös muita kirjailijoita).

Taiteilija työnsä äärellä.

Olen empiiristen tutkimusteni perusteella todennut, että suoranaiset kissavihaajat ovat yleensä myös misogyynejä. Kissaihmiset taas saattavat helposti vihata ihmiskuntaa yleisesti ottaen.

Tämä hullu kissanainen rakastaa eläimiä,
mutta ihmisten kanssa onkin sitten vähän niin ja näin.

"Ai mikä on tasa-arvon toteutumisen suurin este? Luullakseni ihmisten pohjaton tyhmyys."
– Neiti Laura (Amnestyn tilaisuudessa)

Lajienvälinen äidinvaisto

Viime aikoina perheessäni on herättänyt ihastusta ja ihmetystä näköpiiriin ilmestynyt ihmisvauva. Tai ihastus on tullut lähinnä minun ja Väiken suunnalta, Muidugi on osoittanut pienhenkilöä kohtaan lähes mielenosoituksellista epäkiinnostusta.

Sittemmin Väike (oik.) on siirtynyt vauvaa lähemmäs ja Muidugi (vas.) kauemmas.

En tiedä, ovatko kissaystäväni kohdanneet vauvoja edellisessä elämässään, josta he tulivat kotiini vajaa 10 vuotta sitten. Noin seitsemän vuotta sitten kanssamme asunut kissapienokainen, lempinimeltään Pekkahimanen, ei herättänyt helliä tunteita heissä. Hän oli toki ehkä tuhat prosenttia aktiivisempi kuin tämä ihmisvauva.

Missing person.

Väiken kiinnostus kotiin tulevia vieraita kohtaan on aina ollut vaihtelevaa. Joskus voi jatkaa unia, joskus täytyy piiloutua sängyn alle ja joskus, nykyään ehkä useimmiten, on hauskaa mennä tervehtimään vierasta ja mahdollisesti kyöhnätä hänen kimpussaan koko vierailun ajan. Vauva ei kuitenkaan ole tavanomainen vieras, hän on jotain muuta. Väikellä on selvästi mielenkiintoa pyrkiä määrittelemään vauvan olemus. Joka kerta kun vauva tulee luoksemme, Väike tutkiskelee häntä tarkasti ja pyrkii pysyttelemään vauvan lähellä.

Olen miettinyt toislajisten eläinten äidinvaiston mahdollisuuksia ihmisvauvoja kohtaan. Ihmisethän hoivaavat mielellään eläinlapsia ja myös -aikuisia. Lemmikkien erityisyys villeihin nähden on se, että ne säilyttävät pentupiirteensä koko ikänsä ja juuri nämä piirteet ihmisiä miellyttävät. Ehkä lemmikkejä tulee tämän tähden kohdeltua ikuisina lapsina. Siksi huomasinkin hämmentyväni Väiken reaktioista vauvaa kohtaan. Minusta näyttää siltä, kuin Väike jollain tavalla huolehtisi tai ainakin tuntisi halua huolehtia vauvasta. Tämä kertoo enemmän tiedostamattomista kuin tiedostetuista ajatuksistani, luonnollisestikaan en haluaisi kohdella eläimiä infantiileina. Silti tuli sellainen olo, että tämä kissa, jota olen miltei vuosikymmenen hoivannut ja paaponut, nousi yhtäkkiä vertaisekseni: me huolehdimme vauvasta yhdessä, hän herätti meissä molemmissa alkukantaisen vaiston.

Tarinat lajienvälisistä hoivasuhteista eivät ole epätavallisia. Milloin mikäkin laji adoptoi vieraan lapsosen. Kilpikonna virtahevon, pikkukoira pandakaksoset, isompi koira villisian, kengurun tai pöllön, tiikeri porsaspesueen. Myös ihmislapsen interspesiaalista adoptiosta tunnetaan kertomuksia. Näiden todenperäisyyttä tosin usein kyseenalaistetaan vahvasti. Ehkä juuri kyseisissä tarinoissa onkin osa sepitettä mukana, mutta en ymmärrä, miksi ilmiö sinänsä olisi epätodennäköinen. Äidinvaisto esiintyy varmasti ainakin kaikilla nisäkkäillä, useimmilla linnuilla, mahdollisesti jossain määrin muillakin. Nimensä mukaisesti se on vaisto. Ilman sitä nisäkkäiden valtakausi olisi jäänyt lyhyeksi. Tosin ilmeisesti myös dinosaurukset hoivasivat jälkeläisiään. Tai sitten, jos äidinvaisto pyyhittäisiin pois, maapallolla eläisi enemmän sellaisia lajeja kuin merihevoset ja jättivesiluteet. Toki monet muutkin urokset huolehtivat lapsistaan jossain määrin, myös osa ihmisistä.

Disneyn eläinkuva ei ehkä olekaan niin harhainen.

Joka tapauksessa, miksi Romuluksen ja Remuksen tai Amalan ja Kamalan tarina tai muut kertomukset eläinten kasvattamista villilapsista olisivat niin epäuskottavia. Kai se ajatus nyt jostain tulee. Eläimistä sanotaan aina, että niitä ajavat vaistot. Ikään kuin erotuksena ihmisille, joita ajaa järki. Vaistolle on annettu kiertoilmaisu "tunne", joka on jonkinlainen sivistyneempi ja eettisempi versio aiheesta. Eläinten tunteiden olemassaolohan usein kielletään. Mutta vaikka sitä sitten liikuttaisiinkin vain vaistolla, niin eikö tällainen muueläin-ihmis–adoptio olisi suotuisissa olosuhteissa (esim. Intiassa, jossa ihmislapsia on lätkitty metsään milloin mistäkin syystä) jopa todennäköinen. Siihen ei tarvitse liittyä sääliä tai myötätuntoa, ainoastaan nälän ylittävä hoivavietti.

Se Rooman perustaminen oli virhe.

Leikatun sisäkissan valmiudet hoitaa, ruokkia ja kasvattaa yhtään minkään lajin yksilöstä täysipainoiseen elämään kykenevää aikuista ovat surullisen mitättömät. Luonnossakin kissan ja ihmisen välinen kokoero tekisi tehtävästä hankalan niin pitkään kun ihminen ei osaa liikkua itsenäisesti. Sen sijaan vaikkapa sudelta tai koiralta luulisi sujuvan luonnollisissa olosuhteissa ihmislapsen kasvatus ihan hyvin. Tietysti lapsi kasvaisi koiraeläinten eikä ihmisten kulttuuriin. Se, olisiko tämä hyvä vai huono juttu, on makukysymys. Pääasiahan on, että lapsi on terve, eikö niin.

Kissanpäiväkirja

15.3.2013

Olen Muidugi.

5.23 Herään. Käyn raapimassa sohvaa. Ihminen käskee lopettaa. Menen takaisin sänkyyn vähäksi aikaa. Sitten raavin sohvaa ja mattoa. Ihminen huutaa. Käyn sängyssä. Sitten menen raapimaan eri asioita ja kävelemään tulostimen päältä. Leikin myös leluilla. Varsinkin sillä, missä on kilikello sisällä.

7.58 Istun peilipöydällä ja tuijotan ihmistä. Hän herää. Hyppään sänkyyn. Nyt voisin alkaa nukkua. Ihminen rapsuttaa minua. Hän nousee. Ryntään keittiöön.

8.10 Saan ruokaa. Syön vähän, mutta suurimman osan ruuasta työnnän nenällä lautaselta lattialle. Syötyäni kiusaan vähän Väikeä.

8.29 Istun Väiken kanssa ruokapöydällä.

9.00 Hengailua tuolissa.

9.20 Hiivin ihmisen taakse. Hän talloo hännälleni. Keittiöön ei ole ilmestynyt parempaa ruokaa. Käyn katsomassa ikkunasta. Sillä aikaa ihminen kaataa kuivamuonaa kippoon. Tulen odottelemaan, että Väike on syönyt. En koske tunti sitten tarjoiltuihin eineksiin.

9.26 Istun ikkunalaudalla. Pesen vasemman etutassuni hyvin huolellisesti. Menen vähän rapsuttelemaan hiekkalaatikkoa, mutta en tee sinne mitään. Kommunikoin ihmiselle.

9.32 Istun siten, että häntäni on ihmisen tietokoneen näytöllä. Pusken ihmistä. Ihminen pussaa minua päähän.

11.10 Herään sängystä kun ihminen tulee jostain kotiin. Tarkastan, onko hänellä mitään mukana (ei ole). Käyn syömässä vähän kuivamuonaa. Sitten leikin uudella lelulla. Tämän tehtyäni menen tuolille hengailemaan.

11.25 Väike nukkuu sängyssä. Tuijottelen ja vähän haistelen. Aikani tilannetta tarkasteltuani herätän Väiken läimäyttämällä. Väike hyppää ylös ja sähisee. Menen pois sängystä.

12.00 Ihminen imuroi sohvan. Siirryn käsinojalle. Enempää en liikahda. Ihminen imuroi minut. Kiinnostaa aika vähän.

13.51 Nukun edelleen käsinojalla.

13.58 Olen kääntynyt käsinojalla.

15.02 Miesihminen tulee käymään. Joudun siirtymään. Lähden kävelemään kohti tietokonetta. Miesihminen nostaa minut. Menen ihmisen päälle makaamaan.

Ihminen (vas) ja minä.

16.03 Raavin vähän mattoa.

17.15 Ihminen tulee takaisin jostain. Käyn katsomassa, toiko hän mitään. Syön kuivamuonaa. Ihminen pyörittää herkkupalloa ja sieltä saamme herkkuja. Minulle on mysteeri, miten herkkupallo toimii. Menen sohvan käsinojalle makoilemaan kun olen tarkastanut, mitä ihminen tekee (ei mitään kiinnostavaa).

19.00 Tänne on tullut naisihminen ja puolikas ihminen. Istun naisihmisen sylissä, mutta sitten minut vaihdetaan puoli-ihmiseen. Olen ihan muina kissoina. Puoli-ihminen laitetaan sohvalle makaamaan. Pyrin hänen päälleen. Minua estetään.

20.27 Syön.

21.09 Raavin vähän mattoa. Naisihminen estää vienosti. Leikin uudella lelulla.

21.18 Vieraat lähtevät. En pääse rappukäytävään (miksi?). Raavin ulko-ovea ja mau'un. Kävelen sängylle. Menen takaisin eteiseen. Raavin eteisen peiliä. Kävelen olohuoneeseen. Menen takaisin eteiseen. Raavin ulko-ovea. Mangun ja miu'un. Kävelen takaisin olohuoneeseen ja sähisen vähän varmuuden vuoksi. Kävelen ympäri asuntoa. Menen takaisin eteiseen. Mouruan ja kurisen. Tulen takaisin olohuoneeseen. Peseydyn. Hyppään tuolille. Se haisee oudolta.

21.49 Nukun sikeästi tuolilla.

22.30 Nukun edelleen sikeästi tuolilla.

Lue kissaa

[Puskee ja tökkää nenällä] = Moi.

Kaikki eläimet puhuvat, mutta heidän kielensä ei rajoitu äänellä tuotettuun viestintään. Kuten ei ihmisenkään, vaikka joskus niin ajatellaan.

"Dumdidum."

Kissayhteisö on integroitunut ihmisyhteisöön. Kotikissoille onkin kehittynyt laajempi vokaalinen varanto kuin villeille sukulaisilleen. Äänen käyttö kommunikoinnissa on kissojen tapa vääntää asiansa rautalangasta hölmölle vastaanottojalle.

"There are at least nineteen different types of "miaow" which differ in pitch, rhythm, volume, tone, pronunciation and the situations in which they are used. The familiar purr may be used for contentment, self-reassurance or an invitation for close contact. Injured or sick cats (and even dying cats) may purr because the sound frequency has been shown to soothe the cat and to promote healing. The "miaow" and purr are just two of at least thirteen different categories of sound made by cats: caterwaul, chatter, chirrup (chirp), cough-bark (rare in pet cats), growl, hiss (with or without spit). meow, mew (of kittens), purr, scream, squawk, yowl and idiosyncratic sounds (i.e. sounds peculiar to an individual cat). There are probably over 30 different sounds. The number of sounds a cat makes depends on how much the cat communicates with (a) other cats and (b) other non-cats e.g. humans. Cats which communicate with humans a lot have a wider spoken vocabulary because they learn that humans understand sounds but cannot easily understand feline body language."

Vain pienet kissaeläimet osaavat kehrätä. Suurten kissaeläinten kurkku on suunniteltu karjaisuihin.

Haju ja tunto ovat sokean ja kuuron kissanpennun ensimmäiset aistit. Jokaisella kissalla on oma henkilökohtainen tuoksunsa. Toisten kissojen kanssa kommunikoidessaan kissat käyttävät ääntä enemmän hajuviestejä ja kehonkieltä. Myös koirien kanssa keskustellessaan he suosivat näitä menetelmiä, sillä koirat osaavat ihmistä paremmin tulkita niitä. Samassa taloudessa elävät kissat ja koirat voivat jossain määrin myös oppia toistensa kielen.

"Sexy and I know it."

"Feline body-language is complex and subtle with at least twenty-five different visual signals used in sixteen combinations. There are doubtless many other, more subtle, nuances which we don't notice. Most owners can learn to recognise at least some of their cats' visual signals."

Kehonkieli on olemassa, jotta fyysisiä konfrontaatioita vältettäisiin. Konfliktitilanteessa kissat tapaavat aloittaa tuijottamisella ja jatkaa mouruntaan (en tiedä, onko tälle äänteelle tarkempaa sanaa suomessa). Päällekäyminen on viimeinen vaihtoehto.

Kissojen kielessä häntä on kasvojen ohella keskeinen viestittäjä. Jos ei pysty tulkitsemaan kissan sanoja pään asennosta, kannattaa katsoa häntää.

Kissat kokevat silmiin katsomisen uhkaavaksi ja epäkohteliaaksi. Rauhoittelueleenä toimii katsominen ja silmien hidas ja tarkoituksellinen sulkeminen, jolloin henkilö ryhtyy mahdollisesti matkimaan elettä ja tilanne tasaantuu.

"Luotan itseeni. Sinusta en ole aivan varma."

"The pupils of the eyes convey part of a cat's message. As well as dilating or contracting according to the amount of light around, they contract or dilate to indicate mood. Dilated pupils accompany fear, aggressive excitement and also the mild excitement of seeing its owner, a feline friend or even dinner! The more fearful a cat is, the wider its pupils expand - it is as if the eyes are trying to take in as much information as possible. An angry, confident cat has narrowed pupils. It may be ready to provoke a fight and by narrowing the pupils it can focus better on detail and also reduce the risk of damage to that part of the eye."

Kissat kertovat korvillaan paljon. Lähteenä käyttämässäni tekstissä esitetään jopa mahdollisuus, että kissa saattaisi vain toista korvaa liikutellessaan itse asiassa tarkoituksellisesti osoittaa tiettyyn suuntaan (jossa sijaitsee siis jokin tietty asia).

"Menisin nyt takaisin nukkumaan."