What's happening? It's happening!

Emme hiljaisuudesta huolimatta ole lopettaneet toimintaamme, päinvastoin. Olemme suunnitelleet Nautamuseota päivittäin jo viikkojen ajan (Animalluminaatti undercover). Kokonaisuus alkaa kehkeytyä yksityiskohtien myötä. Päädyimme sitten kuitenkin perinteisemmän museoestetiikan kannalle. Museo oli teoksen alkuperäinen lähtökohta, mutta jotenkin siitä tuli hortoiltua kaikenlaisiin installaatioideoihin ja hyvin abstrakteihinkin juttuihin. Itselleni tuntui ongelmalliselta käyttää kieltä ja tekstiä toteutuksessa (koska se ei ole nautain äidinkieli), mutta olen päässyt asian yli. Ei ole järkeä tehdä mitään käsittämätöntä ja liian tulkinnanvaraista vaan konkreettista kuten elämä ja nauta itse.

Kirjoja tarvittiin.

Olemme tietysti ehtineet toteuttaa Toisten historian piiloagendaa sekoiluakin. Taiteiden yönä, jolloin tuli kuluneeksi vuosi Käthy-operaatiosta, puhuimme proggiksesta Kiasman sisäpuolella. Keskustelussa syntyi idea sivuprojekti Loisten historiasta, sillä ovathan loiset ihmiseläimen pitkäaikaisimmat ja epäarvostetuimmat kumppanit.

Terike löysi pätevät naamiot.

Normaalisti työpäivämme on tapahtunut Mbarissa, mutta välillä saattoi olla esimerkiksi paha mieli tai muu-vitutus, jolloin oli viisasta lähteä katsomaan kohteita. Kävimme Haltialassa, jossa oli myös hyvin epätarkoituksenmukaisesti pukeutunut ihmisperhe. Suvun vesa Ceciilia leikki valkoisissaan kuralätäkössä ja aiheutti kalabaliikin.

Täällä Terike sai sähköiskun.

Kanoja katselevat lapset: "Näitä me syödään, namnam!"

Söpöyden ytimessä.

Viikkiinkin ennätimme, tällä kertaa Kari Eloa haastattelemaan. Navetassa vierailu kuuluu rutiiniin. Oletteko muuten ikinä tajunneet, kuinka suuria lehmät nykyisin ovat. Jos ette, niin hankkiutukaa sellaisten lähelle ja katsokaa kuinka liki uskaltaudutte.

Jono lypsyrobotille.

Kävimme Kaapelitehtaalla tsekkaamassa Valssaamon. Näyttelymme sopinee sinne oikein mallikkaasti. Sääli vain, että näillä näkymin se ehtii olla auki vain viikon verran.

Kaapelitehtaalla oli muutakin aiheeseen liittyvää taidetta.

Blogin pito varmaan pysyy vaisuna kun täytyy keskittyä museomateriaalin keräämiseen ja muokkaamiseen. Mutta tästä on syntymässä ihan oikea teos. Se on mahtavaa. Ai niin ja saimme tuottajankin!

Eläin?

Me Animalluminaatissa tapaamme puhua eläimistä, koska kaikki kieltämme ymmärtävät tajuavat, mitä termillä tarkoitamme. On helpompaa sanoa "eläin" kuin "toislajinen eläin" tai "ei-ihmis eläin", joka on siis tietysti kammottava käännös sanasta "non-human animal". Tämän jälkimmäisen kanssa joutuisin ainakin itse miettimään, lasketaanko pois myös bonobot ja simpanssit. Menisikö raja vasta cromagnonin ihmisessä vai pitäisikö ihmiseläimiksi kutsua muitakin isoja ihmisapinoita? Ehkä jopa kaikkia kädellisiä? Kun halutaan laskea ihmiset ulkopuolelle, toislajinen eläin on ihan hyvä määritelmä, mutta toisaalta "eläimeen" sisältyy jo toiseus. Siinä vaiheessa kun ihmiset ovat keksineet alkaa puhua eläimistä yhtenäisenä ryhmänä, minkä luulen tapahtuneen verrattain vähän aikaa sitten, on jo jollain perustavammalla tasolla määritelty itse erilliseksi toisista. Erosta on tullut määrittävämpää kuin yhteisyydestä.

Onko hän ei-ihminen, jos hänellä on ihmisen korva?

Eläin wictionaryssä:

Substantiivi

eläin (33)

1. (biologia) eläinkuntaan kuuluva monisoluinen aitotumainen eliö

   Kissa on eläin.

   Puhuttu kieli erottaa ihmiset muista eläimistä.

2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) alkuvoimainen henkilö

   Jätkä on eläin!

Ensimmäinen kuva haulla "eläin".

Muinaisessa Egyptissä ei tarvittu eikä tunnettu käsitettä "eläin". Eläimet olivat yksilöitä ja omien kansakuntiensa edustajia. Juutalaiset ja kristityt puolestaan tekivät jo varhain eron ihmisiin ja eläimiin: ihmiset pystyivät seisomaan suorana ja katsomaan näin ollen suoraan kohti jumalaa. Loogista tavallaan, mutta entäpä esim. kirahvi, jonka pää on paljon korkeammalla kuin ihmisellä? No, kirahvit eivät tietenkään tienneet, että jumala on olemassa ja katselivat siksi korkeuksissaan vain herkullisia ruokailumahdollisuuksia.
(Lähde: Antero Järvinen: Ihmiset ja eläimet.) 

Ensimmäinen kuva haulla "animal".

Iltasanomat, tuo laatujournalismin kunniafallos, on pari vuotta sitten uutisoinut "hulluna juttuna" eläinaiheisen tekstin, jossa puhutaan siitä, että esim. sanat "pet", "wildlife" ja "beast" ovat alentavia eläimiä kohtaan. Väitteen tarkoitus on tuskin ollut sanoa, että eläimet loukkaantuvat, vaan että termit vaikuttavat siihen, miten ihmiset suhtautuvat yksilöihin, jotka edustavat muuta lajia kuin he itse. Sanat ovat tärkeitä, ne muovaavat todellisuutta, mutta niihin ei kannata jäädä jumiin. Retoriikkaan voi keskittyä sitten kun turha kärsimys on lopetettu.

Siinäpä pari nautaa ja eläimiä.

Kaupallinen eläin

Animalluminaatti ei arvosta Valion mainontaa, joka on perseestä. Edes mainontastrategiassaan toinen ansioitunut, Nokia, ei kehtaisi esittää kongolaislapsia iloisesti kori käsivarrella matkalla luonnon helmaan tinahelmiä poimimaan. Tai ehkä se kehtaisi. Olisi kehdannut. Anyway. 

Emme toista mainosta täällä. Sen sijaan asian herättämä keskustelu kertoo siitä, että asenteet tehotuotantoon ovat muuttuneet, mikä on hyvä. Jopa taloussanomat julkaisi laajan ja ärhäkän jutun aiheesta. 

Animalluminaatti raportoi seuraavaksi Elma-maaseutumessuilta. Jos mainonta pitää paikkansa tapaamme siellä iloisia sikojen, lehmien ja laamojen edustajia sekä heidän ihmiskollegoitaan. Pysykää langalla.