Mr and Mrs Smith do Kosmos

"Ja sitten tähän vähän hymyä."

Ravintola-arvioitsijamme pääsivät kaupungille laiduntamaan. Kohteeksi valikoitui ravintola Kosmos, joka lupaa ulkoasussaan paljon. Siis jos suurena lupauksena voi pitää ikkunaa somistavaa kaljatölkkivasikkaa. Smithit ovat optimisteja, joten he kokivat asian näin.

Taustalla jonkun jalkaterät vitriinissä.

Ravintolan nimi herätti mielenkiintoa. Viittaahan Kosmos koko maailmankaikkeuteen. Kaikkia maailmankaikkeuden tai edes maapallon asukkaita ei kuitenkaan ruokalistalla ollut huomioitu. Ellei sitten oteta lukuun ihmisen tapaa syödä kaikkea kohtaamaansa. Jälleen valikoima sopi petoeläimille ja raadonsyöjille, mutta märehtijät ja muut kasvinsyöjät jäivät vähemmälle huomiolle. Toki aitoja petoja saattaisi häiritä se, että ruoka tuodaan eteen kuolleena ja kypsennettynä. Ilmeisesti ihmisille tämä sopii hyvin. Tässä suhteessa voi ajatella, että tuotantohenkilöille luodut olosuhteet ovat ihmisen näkökulmasta ihanteelliset: ruoka tulee ennen pitkää kun vain jaksaa odottaa. Toisin kuin tuotantohenkilöt, ihmiset kuitenkin maksavat ravinnon rahalla eivätkä hengellään. 

Mrs Smith on epäluuloinen.

Ihmisistä välittyi suuri kärsivällisyys ravinnon odottamista kohtaan, kukaan ei esimerkiksi käynyt toisten kimppuun nälissään. Voi jopa olla, että ihmisetkin jollain tasolla märehtivät rehujaan, sillä monet pöytäseurueet viipyivät paikalla meitä pidempään ja itsekin vietimme Kosmoksessa kaksi ja puoli tuntia (myös kello näyttää olevan ihmisille olennainen, luultavasti siksi, etteivät he itse hallitse vuorokaudenkäyttöään).

Lypsävän viinitarhurin lisäksi listalla oli mm. hiillostettua kuhaa. Epäilemme vakoilusyytöksiä.

Atmosfääri oli kiinnostava. Välittömästi pöytämme vieressä oli kasveja, joiden juurille oli levitelty papanoita. Samankaltaisia papanoita näkyi myös ruokapöydällä! Tällainen ulosteen suosiminen siitä huolimatta, että emme nähneet ihmisten tekevän tarpeitaan ruokailun yhteydessä! Se olisikin ollut epäkäytännöllistä, sillä lattia oli oikeaoppisesti pehmitettyä eikä esimerkiksi epämukavaa ritilää, jolla tosin on etunsa lannan kanssa toimittaessa. 

Seinillä näimme valokuvia erilaisista ihmisten häkeistä. Myös huonosti piirrettyjä kissoja oli pari. Lisäksi jostain syystä puhemies Mau oli nostettu katonrajaan. Yksi keraaminen leijona vartioi salia. Se liittyi mahdollisesti ruokalistan saaliseläinpainotukseen. Tosin, ovathan monet kalat sekä saalistajia että saaliseläimiä. Hämmentävää.

Ihmisellä on kiinnostus häkkeihin.

Mikä laji?

Ruokalistalla suurinta hämminkiä herätti Tatti Julienne. Mr Smith kysyi viisaasti, kuka hän on. Vastaukseksi saimme jotain kermaan liittyvää. Sienihän ei voi olla yksi, hän on aina monta. Viittaako Julienne siis rihmastoon vai rihmaston yhteen ilmentymään? Linturuoka-osio taas alkuun ilahdutti meitä. Olihan listassa otettu lintujen ruokinta huomioon. Esimerkiksi moskovalaisen kanan annos vaikutti hieman oudolta (ruokavalio oli hyvin samantyyppinen kuin moskovalaisella ihmisellä). Tiedustelimme, oliko ruuissa siemeniä. Niitä ei ollut. Eikä voitu mennä takuuseen edes siitä, olivatko listan linnut (sillä linnut olivat itse listalla) syöneet siemeniä!!

Mr Smith arvioi maistamansa vehkan "sellaiseksi perseensudiksi".

Alkuruuaksi valikoitui poliittisesti korrekti talonpojan salaatti ilman talonpojan munaa sekä vihreä salaatti. Tässä vaiheessa selvisi, mikä on se kate, jonka korvaa listalla myös mainostettiin. Talonpojan salaatti oli hintaansa nähden mitätön. Jollei sitten annoksessa alunperin kuulunut olla tusinaa munia. Ruuat olivat kuitenkin maukkaita ja ennen niitä saimme leipää, jota saattoi lintuteeman mukaisesti murentaa toiselle osapuolelle, olihan kyseessä sitä paitsi vuosipäivämme!

Huom. siemenet.

Odotellessamme listan ainoaa korrektia pääruokaa eli tulista jotain, missä oli riisiä ja vihanneksia sekä pähkinöitä, meillä oli hyvin aikaa huomioida ihmisten lajityypillistä toimintaa. Ihmiset nauravat huomattavan paljon ja kovaäänisesti ollessaan joukoissa. Tämä on erikoista. Luultavasti laumakäyttäytymistä. Ihmisten kärsivällisyys tulikin jo mainittua. Se näkyi myös siinä, miten kukaan läsnäolijoista ei harjoittanut mitään sukupuolista toimintaa. Mahdollisesti ruokailemaan kokoontunut joukko edusti jonkinlaisia lisääntymiskyvyttömiä työläisiä. Pääruoka oli varsin yllätyksetöntä ja vaati suuria määriä suolaa. Se oli myös erittäin kuumaa, mistä ilmeisesti juontui adjektiivi tulinen. (Eturuuan eräät osat olivat erittäin kylmiä, samoin kuin jälkiruoka, kun taas herran kahvi oli kuumaa, mutta muassa tarjoiltu pieni pökäle kylmää. Onko ihmisten tapa säädellä ravintonsa lämpötilaa siis täysin holtiton?)

Jälkiruuaksi tilasimme sorbettia. Itse otin sen tyrnikeitolla, herra hedelmäsalaatilla. Hän olisi halunnut marjoja ja hilloa, mutta sellaista ei kuulemma voi kutsua jälkiruuaksi. Sorbetti oli hyvää jne, mutta jälleen melko yllätyksetöntä. 

Jälkiruuasta ei jäänyt MITÄÄN jälkeä.

Mielekäs lattia, jolla pienet tai suuremmatkaan jätökset eivät näy.

Plussaa ravintolalle palvelusta ja siitä, että ruokalistalta pystyi rakentamaan korrektin menun. Viihtymisympäristönä Kosmos tarjosi tiloja pikkulinnuille (katoissa roikkuvat lamput) ja sopivia piiloutumispaikkoja pienehköille henkilöille.

Töttöröö.

Lehtovaara

Halusimme mennä syömään. Niinpä naamioiduimme ihmisiksi.

Herra ja rouva Smith.

Otimme ensimmäiseksi ravintokohteeksi ravintola Lehtovaaran Töölössä. Saavuimme paikalle taksilla, koska naamioitumisoperaatio oli venähtänyt niin paljon.

No, emme me ainoastaan nälkäisiä olleet. Sellaista pohdimme myös, että mihin voisimme tuoda ystäviämme syömään, mikäli hekin vaivautuisivat hankkimaan valeidentiteetin (tai jopa passin) ihmisinä.

Lehtovaaran ruokalista näyttäytyi sopivampana esimerkiksi raadoista pitäville ystävillemme. Karhu, susi ja hauki olisivat luultavasti nauttineet suuresti erinäisistä liha-asioista. Joskin ne olivat ilmeisesti kypsennettyjä. Hauelle saattaisi lisäksi mäti esittäytyä arveluttavana erikoisuutena.

Huomaa herkullinen mummonkurkku.

Lehmiä emme Lehtovaaraan missään nimessä veisi hienotunteisuussyistä. Ruokalistalla oleva härkä toisi pahan mielen ja vasikka olisi yksinkertaisesti loukkaava. Vuohenjuustoon saatettaisiin suhtautua kummeksuen, onhan se toisen lajin tuottamasta maidosta valmistettua. Alkuruokasalaatti ilman emmentaalia taas ei tyydyttäisi suuren märehtijän ruokahalua. Väkirehua ei myöskään ollut tarjolla.

Kokeilimme märehdintää alkuruokasalaatilla.

Kastemadoille menusta löytyi oiva vaihtoehto, kuohkea maa.

Kuohkeaa maata näkyvissä.

Tilasimme pääruuaksi vegaanisen version punajuuririsotosta ja tattikastikkeesta. Se ei kuulemma maistuisi niin hyvältä ilman voita ja parmesania, mutta sanoimme sen ei haittaavan kunhan ruuassa on tarpeeksi suolaa ja öljyä. Näitä saikin lisätä makunsa mukaan ja ruoka oli oikein hyvää. Sitä olisi saanut olla enemmän tosin. Sanoisimme että 8.

Jälkiruuaksi saimme sorbettilajitelman ja jonkin jutun, missä oli ananasta, granaattiomenaa ja päällä kookossorbettia. Sorbetit olivat sairaan hyviä, kymppi. Ananasjuttukin oli tosi hyvää, mutta siemenissä oli kumma suutuntuma. Ne olisivat ehkä olleet jonkun linnun mieleen. Mutta listalla olleiden siivekkäiden lihasten ja sisäelinten vuoksi en heitäkään paikalle toisi.

Minttusorbetti oli parasta.

Kokonaisarvio Lehtovaarasta oli positiivinen. Meille ei vittuiltu ja keittiöstä erikseen pyydetty vegaaninen ruoka oli hyvää ja sitä oli joka lajia (alku-, keski- ja loppu-).