Proteesi

Laura muistutti edellisessä postauksessa siitä, että kätemme ovat itse asiassa etujalat. Neljällä jalalla kulkeminen ei kuitenkaan ihmiseltä onnistu, sillä takajalat ovat venyneet epäkäytännöllisen pitkiksi. Kahdella jalalla kulkeminenhan on liikkumisen kannalta huomattavan huono ratkaisu: lajien juoksukilpailussa ihminen on vasta sijalla 28. Alla olevasta käy ilmi, että esimerkiksi strutsi, kani ja pahkasika juoksevat ihmistä nopeammin. Ihminen voittaisi juuri ja juuri mustan mamban, jolla ei siis ole jalkoja ollenkaan. 

***

Tilannetta voisi korjata proteeseilla. 

Aimee Mullins on yhdysvaltalainen urheilija, malli ja näyttelijä, jolla on peräti kaksitoista paria jalkoja. Mullinsista on tullut vammaisurheilun ikoni ja naistenlehtien vakiokasvo.  Toisin kuin moni, Mullins voi valita jalat, jotka kulloiseenkin tilanteeseen sopivat. 

Paralympialaisissa käytetyt juoksujalat asettavat tosin dopingiakin hankalamman kysymyksen siitä, missä menevät teknisen kehittelyn rajat. Esimerkiksi Etelä-Afrikkalaisjuoksia Oscar Pistorius syytti voitokasta kilpakumppaniaan, Brasilian Alan Oliveiraa tämän vuoden kisoissa liian pitkistä jaloista. 

Oscar, meet alan, Alan, beat Oscar

Jotkut proteesit ovat näkymättömiä, mutta näkevät. Sokeille valmistettu keinotekoinen silmä, joka pystyy välittämään visuaalista informaatiota toimii pienen videokameran ja keinotekoisen verkkokalvon avulla. Tästä se jollakin konstilla välittää informaatiota aivoihin näköhermojen kautta. Tällaisella, koekäytössä olevalla bionisella silmällä sokea ihminen pystyy näkemään valoa ja jopa ihmisten hahmoja. 

I see you. 

Mutta jos kerran pitää valmistaa uusi uloke, miksi sen tulisi pyrkiä mahdollisimman lähelle ihmisruumiin alkuperäistä, usein huonohkoa suorituskykyä? Miksi tyytyä sijaan 28? Röntgenkatse, anyone? 

I see you better.

I feel you. 

Jotkut Mullinsin jalat käyvät catwalkille, mutta Matthew Barneyn Cremaster - elokuvassa Mullinsilla oli kissan jalat. 

Uusiseelantilaisen Nadya Vesseyn molemmat jalat amputoitiin jo lapsena. Aikuiseksi tultuaan hän valmistutti itselleen mittatilaustyönä pyrstön. Pyrstön kanssa on kuulemma helppo uida rintaa ja perhosta, mutta keskivartalon lihakset joutuvat koville. 

Jos eläimet auttavat ihmisiä designissa, myös ihmiset auttavat eläimiä, joille on käynyt raajarikkoja. Tosin näemmä yleensä vain sellaisia, joilla on Nimi. 

Meadowin jalat puri pakkanen. Meadow on maailman ensimmäinen nauta, jolle on asennettu jalkaproteesit. 

Romanialainen Uzonka-kurki joutui ihmisen hyökkäyksen kohteeksi. Toinen ihminen korjasi vahingon.

Okinawalla vankeudessa elävän Fuji-delfiinin uusi pyrstöimplantti korvasi taudinsyömän vanhan. 

Takavetoinen.

Tämä kurki lensi saksalaisen pikkukaupungin puhelinlinjaan. Kuten oikein on,
kaupunki korvasi kurjelle aiheutuneen vahingon. 

Tonka-kilpikonnan jalat söi koira. 

Oscar-kissa kohtasi onnettomuuden traktorin. 

Tälle henkilölle kävi ampumaturma. Henkilön nimi on Beauty.

Tuntematon terminaattorilaama. 

***

Filosofi Bernard Stiegler vetelee joitakin antiikin lankoja pohtiessaan ihmisen ja tekniikan suhdetta. Stiegler määrittelee ihmistä läpikotaisin tekniseksi olennoksi prometheus- myytin uudelleenluennan kautta. Myytin mukaan Prometheuksen veli, unohduksen jumala Epimetheus jakaa luomishommassa kaikille kuolevaisille ominaisuuksia. Leijona saa voimaa, kauris nopeutta, kilpikonnan kilven ja niin edespäin. Jokainen saa ominaisuuden, joka auttaa sitä pärjäämään suhteessa muihin, ja näin ekologinen tasapaino säilyy maailmassa. Mutta koska Epimetheus on unohduksen jumala hän unohtaa jättää ihmiselle oman ominaisuuden. Prometheus joutuu siis turvautumaan ulkoiseen apuun ja varastamaan tulen, joka on jumalan ja tiedon symboli. Stieglerin mukaan ihmistä siis oleellisesti määrittää suhde tekniikkaan, joka on osa tätä (proteesi) ja jota ilman tällä ei ole ominaisuuksia: ominaisuuden puuttuminen ja sitä korvaava tekniikka ovat olemuksellisesti osa ihmistä. 

Tavallaan ihan kiva. Mutta en kyllä pysty ottamaan täysin vakavasti henkilöä, joka kirjoittaa tähän tyyliin: 

"The animal, the zebra, the gazelle of which I spoke a moment ago, the cow, the lion, they have no question to pose concerning 'Who are we?' It's not a question for an animal.

But for man, it's an eternal question. Who are we? Should we develop computers? Should we land on the moon? Raze that forest? Build that dam on Hölderlin's river? Should we do that?"

Stieglerilta tuntuu itseltään puuttuvan joku osa, joka sallisi hänen ajatella "eläimen" ja "miehen" kaltaisten moukkamaisen essentialististen määritelmien ohitse ja tajuta, että ihmistä ei fundamentaalisesti erota mikään muista olioista. Stiegler voisi tarvita tähän tarkoitukseen proteesia. 

Art Orienté Objet: Necking (2007)

Marion Laval-Jeantet ja Benoit Mangin muodostavat Art Orienté Objet -nimisen taiteilijakollektiivin, jonka työssä suhde muihin eläimiin on usein keskiössä. 

Art Orienté Objet: Felianthropy (2007)

Art Orienté Objet: Jeter les bois

Laval-Jeantet sai viime vuonna Ars Electronican Golden Nica -palkinnon May the Horse live in me -performanssista, jossa otti verensiirron hevoselta. Tai oikeastaan prosessissa käytettiin jonkinlaista veriplasmaa, mutta kokeen seurauksista ei yhtä kaikki ollut mitään takeita, eikä ole. Käsittääkseni hän (sekä hevonen että hevosnainen) vielä elää. 

 

Taiteilija Nikolaii Dornstauder  on valmistanut proteeseja linnuille ja ketuille. Kurja ajatella, että ansalankojen metsissä moni kettu oikeastikin näitä tarvitsisi. 

Nikolaii Dornstauder: Prostheses for the bird (2008)

Nikolaii Dornstauder: Prostheses for the fox (in Carrying Case)  (2008)

Dornastauder on myös havainnut proteesiliikkeessä taustalla uinuvan, ilmeisesti ihmiselle tyypillisen korjaamisen tarpeen. 

Nikolaii Dornstauder: Suture (2008) (detail)

Taiteilija Helmut Dick onnistuu hienovireisesti kiteyttämään koko edellä käydyn aihepiirin. Kas näin. 

Progressio

Täällähän on jo aiemin keskusteltu jäljittelyn taiteesta. Ilolla uutisoimme, että edistys on taas edistynyt! 

Nimittäin Boston Dynamic's niminen yritys on jo jonkin aikaa työstänyt armeijan palvelukseen eräänlaista kuormajuhtaa. Alpha Dogin ensimmäistä versiota ei voi kyllä nimittää varsinaiseksi hiiviskelyn ja väijymisen mestariksi. 

Alpha Dogia on nyt koulutettu, ja uusi sukupolvi on "huomattavasti" edeltäjäänsä pätevämpi. 

Ehkäpä Boston Dynamics kehittää seuraavaksi Omega Dogin, joka auttaa sotilaita post-traumaattisen stressin hoidossa!

In your service, sir!

Minun piti kirjoittaa luonnon jäljittelystä, mutta jotenkin googlasin itseni androidien pariin. Nämä ovatkin kyllä ihan oma aihealueensa. Suurin osa roboteistahan on älykäs kahvinkeitin -tyyppisiä härveleitä, joissa näköisyydellä ei ole erityistä merkitystä toiminnallisuuden kannalta. Näköisyyden kehitteleminen kiehtoo siis näemmä ihmistä ihan itseisarvona. Toki suurinta tuotekehittelyä tehdään CP3O-tyyppisten ukkorobottien parissa, mutta nais-androidit ja eläinrobotit ovat myös varsin suosittuja. 

Näihin tekeleisiin sopii varmasti parhaiten sana uncanny. Mutta ei voi olla ajattelematta, että elävän kaltaisuuden lisäksi näiden robottien suunnittelua ajaa jokin muukin kuin luonnon jäljittelyn tarve. Tai jotenkin näissä kilpistyy ihan hienolla tavalla kulttuuriperinteemme maailmasuhteen yksi kieroutuma. En ole vielä nähnyt naisten suunnittelemaa hunks-henkistä androidia, mutta eiköhän sekin vielä ole tulossa (en nyt osaa ajatella sitä kyllä varsinaisena edistyksenä). 

       

Tämä menee vähän asian ohi, mutta samaa fantasiaa on tutkailtu myös hienossa 70-luvun elokuvassa The Stepford Wives. 

Robottihan on kone, ja koneille on tyypillistä se, että ne on tehty palvelemaan (jotakin jonkun muun asettamaa tarkoitusta). Kaikki mikä on tämän funktion kannalta tarpeetonta jätetään pois. Robottia tehdessä ei ole siis mieltä jäljitellä toisen motiiveja tai vaikuttimia vaan siinä keskitytään puhtaasti ilmiasun jäljittelemiseen. Kun siis tehdään esimerkiksi lintu, linnun kaltaisuus perustuu pelkästään siihen, miltä lintu ulkopuolisesta näyttää, eikä siihen minkälaista on olla lintu, tai minkälaiset tarpeet tai motiivit lentelyä ohjaavat. Onko tämä siis linnun kaltainen vai ei? 

                                               Kuvitelkaa, että lintu olisi oikea. Hooray! 

Kuulin myös tutkimushankkeesta, jossa oli vuosia kehitelty robottia, joka liikkuisi täsmälleen kuin kala. Kysyin, mitä varten robottia kehitettiin. Kuulemma miinojen etsintään. Minulle ei kyllä selvinnyt minkä takia robotin, joka etsii miinoja, tulisi olla kalan näköinen. 

Jostakin renessanssimiehiltä periytyvässä teknis-tieteellisessä fantasiassa olisi siis toivottavaa ja kätevää jos luonto, eläimet ja naiset voitaisiin korvata tällaisilla palvelualttiilla kaukosäädeltävillä kojeilla. Stepfordin vaimoissakin kehitelty seksistinen vitsi jatkuu tietenkin niin, että miehet voisivat sitten rassata niitä kojeita rauhassa keskenään. 

On vaikea sanoa, tuleeko mekanistinen luontokäsitys ennen vai jälkeen robottifantasiaa. Mutta näiden maailmanhistorian kannalta ei-niin-merkittävien härveleiden rinnalla kehitetään muitakin härveleitä, joissa samanalaisia ideoita kehitellään varsin vakavissaan. Viittaan nyt esimerkiksi geenimuunteluun, tai vasta lentoon lähdössä olevaan synteettiseen biologiaan, jossa on mahdollista "rakentaa eläviä organismeja" synteettistä dna:ta hyväksikäyttäen. Toistaiseksi kokeilut aiheesta ovat bakteeritasolla, mutta lähestysmistapa on Stepfordin vaimoista tuttu.  

Hyväksi - tai huonoksi- onneksi elävät asiat ovat kuitenkin arvaamattoman hallitsemattomia. Taiteilija (ja insinööri) Natalie Jeremijenko on esimerkiksi istuttanut puiden klooneja täysin identtisiin kasvuympäristöihin vain näyttääkseen, kuinka niistä tulee tästä huolimatta aivan erilaisia. Jeremijenko on kunnostautunut muunkinlaisten vastastrategioiden kehittelyssä esimerkiksi uudelleenkouluttamalla lelurobottikoiria ympäristön saastetasoja tutkiviksi sensorikoiriksi. Jeremijenkon OOZ-projekti taas on käänteinen eläintarha, jossa kaikki toiminta on vastavuoroista ja tekniikka mahdollistaa kaksisuuntaisen kommunikaation: OOZ pitää sisällään mm. ihmis-lintu-kommunikaatioteknologiaa jossa on käyttöohjeet myös linnuille. Tässä on hanhirobotti, jonka avulla ihminen voi välillisesti kommunikoida muiden hanhien kanssa. 

Ooz! 

Lauran editti.