God save the queen (she ain't no human being)

Kuningatar ja työläisiä.

Avaran luonnon dokumentissa Savannin mullan alla sanotaan, että kaljurotta eli kaljumyyrikkö on ainoa nisäkäs, jonka yhteiskunta rakentuu kuningattaren ympärille. Tulee väkisinkin mieleen toinenkin nisäkäs, joka on ainakin menneisyydessä elänyt useinkin kuningatarten ympärille rakentuneissa yhteiskunnissa. Monesti kuningatar on toki ihmisyhteisössä ollut enemmän symbolinen ja korvattavissa oleva johtaja, vai pitäisikö puhua mieluummin arvojohtajasta. Kaljumyyriköillä kuningatar on ainoa lisääntymiskykyinen naaras yhteisössä, joten hänen tärkeytensä on hyvin konkreettinen. Todellista valtaa omaavilla ihmiskuningattarilla taas on ollut tapana jättää lisääntyminen muille. Kaljurottakuningatar puolestaan erittää hormonia, joka tekee toisista naaraista ja useimmista uroksista steriilejä.

Kuten todettiin, kaljumyyriköillä on muutakin yhteistä ihmisen kanssa kuin ulkonäkö. Ihmiset tosin eivät pysty suurentamaan nikamavälejään tahdonalaisesti ja tekemään itsestään täten muita suurempia kuten kaljurottakuningatar. Mutta kautta aikojen ihmishallitsijoillakin on ollut keinonsa pyrkiä esiintymään vaatteiden ja asusteiden avulla suurempina kuin ovat. Ja läskiähän voi aina kerätä, mikä ei kylläkään enää ole muodikasta. Mikä siinä muuten onkin, että julkisuuden henkilöitä ja muita jalustalle korotettuja tulee pitäneeksi todellista kookkaampina. Olenko se vain minä? Vai arvoperspektiivi?

Koko tekee (Taivaan) kuningattaren.

Kaljumyyriköille on dokumentissa annettu koko eläinkunnassa äärimmäisen poikkeava ominaisuus. Avaran luonnon mukaan ne eivät nimittäin tuntisi kipua. Wikipedia-sivulla puhutaan vain siitä, että ne eivät tunne kipua silloin, kun ne altistetaan hapolle tai kapsaisiinille (muista tilanteista ei siis ole puhetta). Toisin sanoen joku ihminen on tehnyt kokeita, joissa kaljurottien päälle kaadetaan happoa. Tämä taas kertoo enemmän ensimmäisestä kuin toisesta lajista. Näiden jyrsijöiden pitkäikäisyys (jopa 31 vuotta) asettaa epäilykseen väitteen täydellisestä kivuttomuudesta. Olennot tuntevat kipua, sillä se on merkki siitä, että jotain asiaa tulee välttää. Kivun aistiminen pitää lajin/yksilön elossa. Kaljurottia on ollut olemassa plioseenilta (ihan helvetin monta miljoonaa vuotta sitten) asti, siitä voinee päätellä jotain.

Esim. nämä ihmiset eivät tule elämään pitkään.

Jos kaljumyyrikkö tosiaan olisi tunnoton, mihin asemaan se päätyisi benthamilaisessa utilitaristisessa (eläinoikeus)etiikassa, jonka peruspilarina on oletus siitä, että henkilön kyky kärsimykseen tekee hänestä moraalisesti huomioonotettavan. Voisiko näille vahvasti sosiaalisille, solidaarisille (ruoka jaetaan tasan), poikkeuksellisin aistein varustetuille (maan värähdysten tunteminen, ilmanpaineen muutosten aistiminen silmillä) ja pitkäikäisille olennoille tehdä ihan mitä tahansa siinä tapauksessa, että ne eivät kärsi? Kysymys on tietysti turha, sillä ihmiset tekevät kaljumyyriköille joka tapauksessa ihan mitä tahansa. Kaljurotat nimittäin eivät (epä?)onnekseen voi sairastua syöpään, joten niitä käytetään sairauden tutkimiseen. Ja nähtävästi lukuisiin muihinkin kokeisiin.

Jeremy Benthamin muumioitu pää (ei oo vitsi).
Lue lisää, haluat kuitenkin.

Sitä paitsi, vaikkei eläin voisikaan tuntea kipua, se voisi luultavasti silti tuntea mielihyvää (kirjoitan myöhemmin Eläimellinen mielihyvä -kirjasta!). Utilitaristisessa moraaliteoriassa toiminnan tärkeimmäksi motiiviksi asetetaan kärsimyksen välttäminen, mutta mielihyväkään ei ole arvoton määre, päinvastoin, siihen tulee pyrkiä silloin kun (muiden) kärsimyksen voi välttää. Olisiko siis utilitaristisessa mielessä ok riistää kipua tuntemattomalta eläimeltä mielihyvä laboratorio-olosuhteissa, jos täten voitaisiin vähentää jonkun toisen eläimen kärsimystä? Kärsimykseen kykenemättömyyshän ei tarkoita kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää. No mutta, kaljumyyrikkö nyt kuitenkaan ei ole tunnoton otus. Viileässä maan alla elävät karvattomat jyrsijät painautuvat nukkumaan toisiaan vasten. Se lämmittää ruumista (keho siis tuntee) ja epäilemättä myös mieltä.

Nukkumassa.

Avarasta luonnosta vielä hieman. Ohjelma on siistiytynyt viime vuosina, mikä johtuu muustakin kuin siitä, että päähenkilöiksi hyväksytään yhä useammin muitakin kuin (suur)petoja. Dramaturgia on ehkä vaihdettu tai sitten on muuten vaan todettu, ettei välttämättä ole kiinnostavaa tai varsinkaan kovin rehellistä näyttää pelkästään tappamista ja esittää luontoa yksinomaan julmana taistelukenttänä. En sano, ettei kuolemaa saisi näyttää, huomautan vain, että toisin kuin Juice (joka eli kuitenkin 56 vuotta) väitti, elämä on muutakin kuin kuolemista. Savannin mullan alla -jaksossa ei ollut kovin pahoja kohtia. Kunnes sitten kalliokäärme kävi kuristamassa emohiiren ja syömässä kaikki sen poikaset. Kohtaus oli erityisen järkyttävä kun sen katsoi syntymättömän lapsensa laskettuna päivänä, mutta kyllä sen pitäisi järkyttää kaikkia muitakin ihmisiä. Ei siksi, että kalliokäärme olisi paha tai tekisi jotain väärää, vaan siksi, että kokonaisen perheen väkivaltainen kuolema on tragedia, jollaisen kuuluu tuntua inhimillisesti ottaen pahalta. Tämä on sitten muuten tyystin eri asia kuin se, että ajateltaisiin, että tapahtuma on "luonnoton" tai väärin tai julma tai sen ei pitäisi tapahtua tai että kaikkien kalliokäärmeiden ja muiden lihansyöjien kuuluisi kuolla sukupuuttoon tai ryhtyä kasvissyöjiksi. Sanonpa vain, että täyspäisestä ihmisestä kuuluu tuntua pahalta nähdä tällaista. Samoin kuin täyspäisestä ihmisestä kuuluu tuntua pahalta kuulla sodan kauhuista ja siviileille (ja miksi aina puhutaan vain siviileistä, kärsivät sotilaatkin) aiheutetusta kärsimyksestä. Loppujen lopuksi sodan synnyttämä sadismikin on "luonnollista". Lukuisat psykologiset ja sitäkin lukuisammat tosielämän kokeet osoittavat, että julmuuteen kannustava ympäristö saa ihmisen toimimaan julmasti. Ihmisten ja muiden eläinten välillä on tässä kohtaa se merkittävä ero, että muut eläimet harvemmin luovat instituutioita, joissa julmuuteen joko eksplikoidusti tai rakenteellisesti kannustetaan.

Lapset ruokailevat.

Metsien naudoista kloonisonneihin

Teemme tänä vuonna Toisten museota ennakoivan Nautamuseon tai Naudan historian museon. Tai Naudan Historian Museon. Sen kunniaksi tutkiskelen nyt alkuperäisiä nauta-alalajeja. Kuten muistamme, naudat periytyvät (nykytietämyksen valossa) alkuhärästä eli bos tauruksesta, jonka ominaisuudet soisin nykylehmille. Kahden metrin säkäkorkeus ja pitkät sarvet auttaisivat puolustautumaan luontaista vihollista ihmistä vastaan.

Alkuhärän eri rodut jättivät geneettisiksi perijöikseen meikäläiset eli kyttyrättömät naudat, intilalaiset eli kyttyrälliset naudat sekä gaurit ja bantengit.

Viidakkohärät eli gaurit elävät Etelä-Aasiassa paitsi ihmisten kanssa myös villeinä! Valitettavasti gaurit ovat uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantuneita. Nämä tyypit ovat kokonsa puolesta esivanhempansa veroisia, säkäkorkeus on keskimäärin 165–220 cm. Minä olen (päästä jalkoihin, säkäkorkeus tuntematon) 162 cm. Iso sonni voi painaa 1500 kiloa! Tällaisella massalla gaurit lukeutuvat yhdeksi suurimmista maaeläimistä.

Villit gaurit elävät noin 40 henkilön yhteisöissä, joista aikuisia on noin kolmannes. (Jos ymmärsin oikein.)

"The basic social group appears to be a female–juvenile unit with larger groups tending to be more-or-less temporary assemblages (as in the other large species of Asian Bovini). Maternal herds containing several adult cows, juveniles, and calves frequently occur but their composition is somewhat fluid, particularly during the rut; these herds can often contain several subadult and adult males. The number of bulls in a herd changes with the time of year. Mature males associate with cows primarily during the rut."

Sonnit kulkevat yksinään tai vaihtelevissa miesporukoissa.

"Males make a mating call of clear, resonant tones which may carry for more than 1.6 km (0.99 mi). Gaur have also been known to make a whistling snort as an alarm call, and a low, cow-like moo." wikipedia

Gaurit laiduntavat mieluiten alangolla, mutta voivat vaeltaa korkeillekin alueille. Niiden kotiseutu voi olla joidenkin tutkimusten mukaan jopa 137 neliökilometriä, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin Pornaisten kunnan pinta-ala. Valitettavasti kukaan ei tiedä Pornaisista mitään. Gaurit sietävät tiheää metsää paremmin kuin muut naudat. Sukulaistensa tavoin gauri on päiväeläin, mutta ihmisten valtaamilla alueilla sen kerrotaan siirtyneen yöeläjäksi. Mielikuva säyseästä eläimestä ei päde näihinkään nautoihin.

Gauria pienempi bantengi (bos javanicus) elää niin ikään Aasiassa, jossa villi kanta on erittäin uhanalainen. Bantengeja on siirretty 1800-luvulla Australiaan. Australiaanhan oli aikanaan tapana menestyksekkäästi siirtää vieraslajeja. Bantengista kesytettyjä balinnautoja asuu ihmisten kanssa. Villit bantengit viihtyvät parhaiten harvassa metsässä.
"In mature males, the short-haired coat is blue-black or dark chestnut in colour, while in females and young it is chestnut with a dark dorsal stripe. Both males and females have white stockings on their lower legs, a white rump, a white muzzle, and white spots above the eyes. The build is similar to that of domestic cattle, but with a comparatively slender neck and small head, and a ridge on the back above the shoulders. The horns of females are short and tightly curved, pointing inward at the tips, while those of males arc upwards, growing 60 to 75 cm (24 to 30 in) long, and being connected by a horn-like bald patch on the forehead." wikipedia
Pidän tästä kuvailusta: "Kypsillä uroilla lyhytkarvainen takki on sinimusta tai tumman kastanjan värinen... Sekä uroksilla että naarailla on valkeat sukat... Suhteellisesti sorjempi kaula, harja selässä hartioiden yläpuolella. Naaraiden sarvet oveat lyhyet ja tiukasti kaartuvat..." Kuin muotilehdestä.

Suuri osa bantengi-kuvahaun tuloksista esitti ihmisiä,
jotka olivat juuri surmanneet tällaisen (uhanalaisen) naudan.

Gaurien tavoin bantengit siirtyvät yöaikatauluun ihmisten läheisyydessä. Yhteisöjen koot vaihtelevat kahden (2) ja kolmenkymmenen välillä. Villejä bantengeja on jäljellä enää noin 5000. Suurimmat yhteisöt elävät muutamissa kansallispuistoissa Thaimaassa ja Borneossa.

Sekä gaurit että bantengit kuuluvat ensimmäisiin onnistuneesti(???) kloonattuihin uhanalaisiin lajeihin. Gauriklooni, nimeltään Noah, kuoli pari päivää syntymänsä jälkeen punatautiin. Bantengeja kloonattiin vuonna 2003 ilmeisesti kolme. Pitkäikäisin bantengiklooneista eli seitsemänvuotiaaksi San Diegon eläintarhassa. Yhdelle kloonihenkilöistä suoritettiin eutanasia pari päivää syntymän jälkeen, koska hän oli "grossly malformed" (miksi mietin Jeff Goldblumia ja Kärpästä). ACT, joka nautoja kloonaili, on kloonannut myös ihmissikiön.

Aprillipäivän vauva.

Hurraa geeniteknologia:

"Scientists have for the first time created a healthy clone of an endangered species, offering powerful evidence that cloning technology can play a role in preserving and even reconstituting threatened and endangered species." lähde

Voisitteko samalla kloonata bantengeille ja gaureille niiden entiset elintilat takaisin. Nauta ei nimittäin kaipaa eläintarhaa tai navettaa. Alkuhärän jälkläiset ovat villieläimiä, joiden kiinteä suhde ihmiseen (voiko yksipuolista hyötysuhdetta eli hyväksikäyttöä kutsua suhteeksi?) on pisimmilläänkin kestänyt vasta 10 000 vuotta. Joidenkin viisastelut siitä, että lehmät kuolisivat sukupuuttoon, jos ihmiset lakkaisivat syömästä lihaa ja maitoa, voidaan siis iloisesti kumota. Asia on juuri päinvastoin.

Päivitys: ACT ei kloonannut siis ihmissikiötä, vain alkion.

Pick a team

Voisin vähän fanittaa. Suosikkisarjani ehkä ikinä, jos ei lasketa lapsuudenihastustani Naarassutta, jonka olettaisin olevan uudessa katselussa aika köykäinen, on True Blood.

Syytä voitte miettiä.

True Blood -sarjan nimi tulee japanilaisyhtiön kehittämästä synteettisestä verestä, jota vampyyrit käyttävät ravintonaan. Synteettisen veren lisäksi monet heistä syövät myös säästeliäästi ihmisistä, eli eivät ime heitä kuiviin, vaan käyttävät ihmismassaa ns. kestävästi. Synteettisestä lihastahan on puhuttu jo pitkän aikaa, mutta ilmeisesti tahtotila sen markkinoille saamiseksi on pienempi kuin HBO:n sarjan ihmisillä. Mietin, vaatiiko True Bloodin valmistus synteettisen lihan tavoin oikeita soluja, tässä tapauksessa ihmisen mitä? verisoluja? No sellaisiahan on helppo ottaa vahingoittamatta kohdetta. En tiedä, miten asia menee synteettisen lihan kohdalla. Eikö sekin vaadi kaikesta huolimatta ruumiita.

En tiedä, missä vaiheessa sarja menee nyt telkkarissa, joten tässä kappaleessa saattaa olla juonipaljastuksia. Itse en sarjaa niinkään juonen takia katso, olen eniten mieltynyt maailmaan, henkilöihin ja heidän välisiin suhteisiin. Viidennellä kaudella sanguinistat eli vampyyrit, jotka uskovat Lilithiin ja vampyyreiden ehdottomaan ylemmyyteen, yrittävät vallankaappausta. Heidän tavoitteenaan on orjuuttaa ihmiskunta ruuaksi, jota he voivat sumeilematta kuluttaa. Eli siis sama, minkä ihmiset ovat tehneet muulle eläinkunnalle.

Sanguinista-vampyyrit päättävät ryhtyä tuottamaan aitoa ihmisverta teollisesti. Tuotanto aloitetaan aika vaatimattomasti sulkemalla kaapattuja ihmisiä (alastomina) vankiselleihin. Vampyyreillä on sarjassa taito hypnotisoida (glamour) ihmiset (ja esim. ihmissudet), mutta näihin tuotantoihmisiin he eivät vaivaudu käyttämään kykyä, vaikka tämä varmasti tekisi ihmisten olon mukavammaksi. Ruokaa pyritään siis tuottamaan mahdollisimman minimaalisella vaivannäöllä. Ring a bell?

Vampyyrien mainstreaming-liike on pyrkinyt rauhalliseen yhteiseloon (suomessa ei ole riittävää sanaa termille coexistence) ihmisten kanssa. Tämä tuntuukin järkevältä, koska vampyyrit ovat toimintakyvyttömiä ja siis äärimmäisen haavoittuvaisia puolet vuorokaudesta. Jollei kaikkia ihmisiä onnistuttaisi orjuuttamaan, aina olisi vaarana, että jokin sissiliike tekisi vastaiskun. Ja entäpä ihmisten määrän vääjäämätön väheneminen. Kerralla kuiviin imeminen on lähes kirjaimellisesti sama kuin lypsävän lehmän tappaminen. Kaksi vampyyriä voi pistellä poskeensa kerralla jopa 27 ihmistä, ei tunnu kovin taloudelliselta. Uhkana olisivat myös tällaista ääriliikettä vastustavat vampyyrit, jotka pyrkisivät ehkä liittoutumaan ihmisten kanssa. Varsinkin sivuosavampyyrit kokevat todellisen kuoleman yllättävänkin helposti.

Friends don't let friends eat friends?

Tässä nykyisessä oikeassa maailmassa ihmisten sanguinista-ääriliike on saanut vallan. Miten se on mahdollista? Ihmisellä ei ilmeisesti ole yhtä suuria heikkouksia kuin vampyyreillä, eivätkä heidän kanssaan tasavahvat ole käyneet vielä vastahyökkäykseen. Pitäisikö meidän perustaa coexistence-liike toisten eläinten kanssa? Viedä valta näiltä äärilaidan kuolemankylväjiltä.

Kyllä.

Kristin.

True Bloodissa suosikkihahmoni on Pam. Ja kuinka ollakaan, Pamin näyttelijä on myös toisten nainen. Kristin Bauer van Straten kirjoittaa kotisivuillaan:

"I find so much inspiration from life and I keep hearing this quote in my head, “The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing.” Edmund Burke.

This quote haunts me. Do I do nothing? In this modern day, where it is soooo easy to do something. To give $10, to sign a petition outside the grocery store, to recycle my junk mail. At the very least can’t I just not fund stuff that hurts the things I love, the things that sustain my life, my happiness. I don’t want to find out that I think I am a kind person but that I knowingly support cruel things with my own dollars. I am for BEAUTY and for FREEWILL enduring. I am not for suffering. I am for KINDNESS. That is who I am, who I aim to be anyway, more and more.  

I think it might be very important that we PICK A TEAM, or our future may be picked for us by some corporations. So I must find out who the hell my team mates are and help them, and find out who are for the opposite of that, and not help them."

Pamilla on myös parhaat lainit.