Lajienvälinen äidinvaisto

Viime aikoina perheessäni on herättänyt ihastusta ja ihmetystä näköpiiriin ilmestynyt ihmisvauva. Tai ihastus on tullut lähinnä minun ja Väiken suunnalta, Muidugi on osoittanut pienhenkilöä kohtaan lähes mielenosoituksellista epäkiinnostusta.

Sittemmin Väike (oik.) on siirtynyt vauvaa lähemmäs ja Muidugi (vas.) kauemmas.

En tiedä, ovatko kissaystäväni kohdanneet vauvoja edellisessä elämässään, josta he tulivat kotiini vajaa 10 vuotta sitten. Noin seitsemän vuotta sitten kanssamme asunut kissapienokainen, lempinimeltään Pekkahimanen, ei herättänyt helliä tunteita heissä. Hän oli toki ehkä tuhat prosenttia aktiivisempi kuin tämä ihmisvauva.

Missing person.

Väiken kiinnostus kotiin tulevia vieraita kohtaan on aina ollut vaihtelevaa. Joskus voi jatkaa unia, joskus täytyy piiloutua sängyn alle ja joskus, nykyään ehkä useimmiten, on hauskaa mennä tervehtimään vierasta ja mahdollisesti kyöhnätä hänen kimpussaan koko vierailun ajan. Vauva ei kuitenkaan ole tavanomainen vieras, hän on jotain muuta. Väikellä on selvästi mielenkiintoa pyrkiä määrittelemään vauvan olemus. Joka kerta kun vauva tulee luoksemme, Väike tutkiskelee häntä tarkasti ja pyrkii pysyttelemään vauvan lähellä.

Olen miettinyt toislajisten eläinten äidinvaiston mahdollisuuksia ihmisvauvoja kohtaan. Ihmisethän hoivaavat mielellään eläinlapsia ja myös -aikuisia. Lemmikkien erityisyys villeihin nähden on se, että ne säilyttävät pentupiirteensä koko ikänsä ja juuri nämä piirteet ihmisiä miellyttävät. Ehkä lemmikkejä tulee tämän tähden kohdeltua ikuisina lapsina. Siksi huomasinkin hämmentyväni Väiken reaktioista vauvaa kohtaan. Minusta näyttää siltä, kuin Väike jollain tavalla huolehtisi tai ainakin tuntisi halua huolehtia vauvasta. Tämä kertoo enemmän tiedostamattomista kuin tiedostetuista ajatuksistani, luonnollisestikaan en haluaisi kohdella eläimiä infantiileina. Silti tuli sellainen olo, että tämä kissa, jota olen miltei vuosikymmenen hoivannut ja paaponut, nousi yhtäkkiä vertaisekseni: me huolehdimme vauvasta yhdessä, hän herätti meissä molemmissa alkukantaisen vaiston.

Tarinat lajienvälisistä hoivasuhteista eivät ole epätavallisia. Milloin mikäkin laji adoptoi vieraan lapsosen. Kilpikonna virtahevon, pikkukoira pandakaksoset, isompi koira villisian, kengurun tai pöllön, tiikeri porsaspesueen. Myös ihmislapsen interspesiaalista adoptiosta tunnetaan kertomuksia. Näiden todenperäisyyttä tosin usein kyseenalaistetaan vahvasti. Ehkä juuri kyseisissä tarinoissa onkin osa sepitettä mukana, mutta en ymmärrä, miksi ilmiö sinänsä olisi epätodennäköinen. Äidinvaisto esiintyy varmasti ainakin kaikilla nisäkkäillä, useimmilla linnuilla, mahdollisesti jossain määrin muillakin. Nimensä mukaisesti se on vaisto. Ilman sitä nisäkkäiden valtakausi olisi jäänyt lyhyeksi. Tosin ilmeisesti myös dinosaurukset hoivasivat jälkeläisiään. Tai sitten, jos äidinvaisto pyyhittäisiin pois, maapallolla eläisi enemmän sellaisia lajeja kuin merihevoset ja jättivesiluteet. Toki monet muutkin urokset huolehtivat lapsistaan jossain määrin, myös osa ihmisistä.

Disneyn eläinkuva ei ehkä olekaan niin harhainen.

Joka tapauksessa, miksi Romuluksen ja Remuksen tai Amalan ja Kamalan tarina tai muut kertomukset eläinten kasvattamista villilapsista olisivat niin epäuskottavia. Kai se ajatus nyt jostain tulee. Eläimistä sanotaan aina, että niitä ajavat vaistot. Ikään kuin erotuksena ihmisille, joita ajaa järki. Vaistolle on annettu kiertoilmaisu "tunne", joka on jonkinlainen sivistyneempi ja eettisempi versio aiheesta. Eläinten tunteiden olemassaolohan usein kielletään. Mutta vaikka sitä sitten liikuttaisiinkin vain vaistolla, niin eikö tällainen muueläin-ihmis–adoptio olisi suotuisissa olosuhteissa (esim. Intiassa, jossa ihmislapsia on lätkitty metsään milloin mistäkin syystä) jopa todennäköinen. Siihen ei tarvitse liittyä sääliä tai myötätuntoa, ainoastaan nälän ylittävä hoivavietti.

Se Rooman perustaminen oli virhe.

Leikatun sisäkissan valmiudet hoitaa, ruokkia ja kasvattaa yhtään minkään lajin yksilöstä täysipainoiseen elämään kykenevää aikuista ovat surullisen mitättömät. Luonnossakin kissan ja ihmisen välinen kokoero tekisi tehtävästä hankalan niin pitkään kun ihminen ei osaa liikkua itsenäisesti. Sen sijaan vaikkapa sudelta tai koiralta luulisi sujuvan luonnollisissa olosuhteissa ihmislapsen kasvatus ihan hyvin. Tietysti lapsi kasvaisi koiraeläinten eikä ihmisten kulttuuriin. Se, olisiko tämä hyvä vai huono juttu, on makukysymys. Pääasiahan on, että lapsi on terve, eikö niin.

Kissanpäiväkirja

15.3.2013

Olen Muidugi.

5.23 Herään. Käyn raapimassa sohvaa. Ihminen käskee lopettaa. Menen takaisin sänkyyn vähäksi aikaa. Sitten raavin sohvaa ja mattoa. Ihminen huutaa. Käyn sängyssä. Sitten menen raapimaan eri asioita ja kävelemään tulostimen päältä. Leikin myös leluilla. Varsinkin sillä, missä on kilikello sisällä.

7.58 Istun peilipöydällä ja tuijotan ihmistä. Hän herää. Hyppään sänkyyn. Nyt voisin alkaa nukkua. Ihminen rapsuttaa minua. Hän nousee. Ryntään keittiöön.

8.10 Saan ruokaa. Syön vähän, mutta suurimman osan ruuasta työnnän nenällä lautaselta lattialle. Syötyäni kiusaan vähän Väikeä.

8.29 Istun Väiken kanssa ruokapöydällä.

9.00 Hengailua tuolissa.

9.20 Hiivin ihmisen taakse. Hän talloo hännälleni. Keittiöön ei ole ilmestynyt parempaa ruokaa. Käyn katsomassa ikkunasta. Sillä aikaa ihminen kaataa kuivamuonaa kippoon. Tulen odottelemaan, että Väike on syönyt. En koske tunti sitten tarjoiltuihin eineksiin.

9.26 Istun ikkunalaudalla. Pesen vasemman etutassuni hyvin huolellisesti. Menen vähän rapsuttelemaan hiekkalaatikkoa, mutta en tee sinne mitään. Kommunikoin ihmiselle.

9.32 Istun siten, että häntäni on ihmisen tietokoneen näytöllä. Pusken ihmistä. Ihminen pussaa minua päähän.

11.10 Herään sängystä kun ihminen tulee jostain kotiin. Tarkastan, onko hänellä mitään mukana (ei ole). Käyn syömässä vähän kuivamuonaa. Sitten leikin uudella lelulla. Tämän tehtyäni menen tuolille hengailemaan.

11.25 Väike nukkuu sängyssä. Tuijottelen ja vähän haistelen. Aikani tilannetta tarkasteltuani herätän Väiken läimäyttämällä. Väike hyppää ylös ja sähisee. Menen pois sängystä.

12.00 Ihminen imuroi sohvan. Siirryn käsinojalle. Enempää en liikahda. Ihminen imuroi minut. Kiinnostaa aika vähän.

13.51 Nukun edelleen käsinojalla.

13.58 Olen kääntynyt käsinojalla.

15.02 Miesihminen tulee käymään. Joudun siirtymään. Lähden kävelemään kohti tietokonetta. Miesihminen nostaa minut. Menen ihmisen päälle makaamaan.

Ihminen (vas) ja minä.

16.03 Raavin vähän mattoa.

17.15 Ihminen tulee takaisin jostain. Käyn katsomassa, toiko hän mitään. Syön kuivamuonaa. Ihminen pyörittää herkkupalloa ja sieltä saamme herkkuja. Minulle on mysteeri, miten herkkupallo toimii. Menen sohvan käsinojalle makoilemaan kun olen tarkastanut, mitä ihminen tekee (ei mitään kiinnostavaa).

19.00 Tänne on tullut naisihminen ja puolikas ihminen. Istun naisihmisen sylissä, mutta sitten minut vaihdetaan puoli-ihmiseen. Olen ihan muina kissoina. Puoli-ihminen laitetaan sohvalle makaamaan. Pyrin hänen päälleen. Minua estetään.

20.27 Syön.

21.09 Raavin vähän mattoa. Naisihminen estää vienosti. Leikin uudella lelulla.

21.18 Vieraat lähtevät. En pääse rappukäytävään (miksi?). Raavin ulko-ovea ja mau'un. Kävelen sängylle. Menen takaisin eteiseen. Raavin eteisen peiliä. Kävelen olohuoneeseen. Menen takaisin eteiseen. Raavin ulko-ovea. Mangun ja miu'un. Kävelen takaisin olohuoneeseen ja sähisen vähän varmuuden vuoksi. Kävelen ympäri asuntoa. Menen takaisin eteiseen. Mouruan ja kurisen. Tulen takaisin olohuoneeseen. Peseydyn. Hyppään tuolille. Se haisee oudolta.

21.49 Nukun sikeästi tuolilla.

22.30 Nukun edelleen sikeästi tuolilla.

Eats with Wolves

Yhteiskuntamme jonkinlaisena kivijalkanahan toimii ihmisen ja eläimen välisen eron korostaminen mitä moninaisimmissa yhteyksissä, niin kuin täällä on ehkä joskus saatettu mainitakin. Mutta missä raja, siellä rajanylitys. 

Nimittäin oma lukunsa on ihmisen halu palata takaisin eläimeksi. Kirjoitan "palata takaisin" koska näinhän se yleensä hahmotetaan: ihmisyys on edistymistä eläimestä joksikin muuksi, ja paluu eläimeksi on jonkinlaista alkujuurille löytämistä. 

Johtaja ja jalkaväki

79-vuotias "ex-paratrooper" Werner Freund on jo 40 vuoden ajan elänyt yhdessä susilauman kanssa saksalaisella eläintilalla. Freund on luonnollisesti lauman johtaja, ja syö ensin. Sitten vaihdetaan suudelmia. 

Susimies Shaun Ellis on jo viidentoista vuoden ajan elänyt susien kanssa. Ellisillä ei ole akateemisa koulutusta mutta sitäkin enemmän empiiristä kokemusta susista ja niiden kanssa olemisesta. 

Ellis "opettaa susia" ja "oppii niiltä" ja elää niiden kanssa kuin yksi laumasta. Toki lauma elää aidatussa aitauksessa jonkinlaisessa villeieläintarhassa, ja Ellis otaksuttavasti viettää yönsä sängyssä eikä sudenpesässä. Välittäjähenkilönä toimiva mies todistaa (tuhannesti tiedettä tehokkaammin) että susi ei olekaan paholaisen kasvatti vaan älykäs, sivistynyt ja rohkea (aivan kuten mies itsekin). 

Ikimuistoinen Kevin Costner ja Kaksi Sukkaa. 

Shamaanifantasiamaisessa kuviossa mies saa poikkeuskykyjä, joiden avulla voi kommunkoida eläinten kanssa. Kyseessä on lähes aina mies, ja poikkeuksetta eläin, joka edustaa voimaa, vaaraa ja villeyttä. Esimerkiksi ns. hullujen kissanaisten ei katsota omaavan kovin korkeita kykyjä, enkä ole vielä nähnyt National Geographicin dokumenttia "miehestä, joka elää hillerien kanssa".  

Useimmiten eläimeksi palaamiset tuntuvatkin vähän koomiselta maskuliinipullistelun jatkeelta, jossa vaaraa, jokapäiväistä selviytymistä ja luonnontilan jatkuvaa taistelua äärettömästi korostetaan, samoin kuin sitä, miten tärkeää kyseisen henkilön läsnäolo eläimille on (oikeasti tuskin ei lainkaan tärkeää). Eläimistä - jotka usein on itse asiassa vangittu ja alistettu jo lähtökohtaisesti elämään ihmisen kanssa ja ehdoilla - on tehty jonkinlaisia eläviä toteemeja tai symbolieläimiä, jotka pitävät hallussaan kaikkia tarujen voimia. 

Werner Herzogin hieno muotokuva Grizzly Manista eli karhuihin friikahtaneesta Timothy Tredwellista on näiden muotokuvien helmiä. Pedon syömäksi tuleminen päättelee luonnonyhteyseksperimentin asianmukaisella tavalla ja todistaa, että luonto on villi ja vaarallinen ja vailla sääntöjä, ja voit tulla syödyksi koska vaan. 

On kuitenkin monella tapaa oikeasti hienoa, että ihmishenkilö samastuu niin voimakkaasti toiseen lajiin, että alkaa käyttäytyä kuin ne ja näkee vaivan niiden kielen alkeelliseen opetteluun ja niiden kulttuurin kunnioittamiseen. Rajan yli mentäessä mennään toki hulluuden alueelle, mutta hulluuden määritelmässä itsessään ollaan taas kerran eläimen ja ihmisen rajan äärellä: terve ihminen on lajityypillisesti käyttäytyvä ("ajatteleva"), hullu taas vähemmän inhimillinen, siis enemmän eläin. On kuitenkin paljon vähemmän järjetöntä syödä mätää lihaa susien suusta kuin ampua kaukaisia lajitovereitaan ohjuksilla tai keinotella yhteisön yhteisiä resursseja Cayman-saarille. 

Itse asiassa meiltä puuttuu juuri tällaisia tulkkeja, jotka ei-tieteellisin menetelmin tutustuisivat toisiin lajeihin, niiden yksilöihin, ja kommunikoisivat oppimaansa takaisin ihmisille. Tällaista kohtaamiseen perustuvaa tietoa ei pitäisi vähätellä: ideaaliyhteiskunnassa meillä olisi  "Dances With Wolves" -miehen lisäksi myös "Swims With Fish" -mies ja "Digs With Pigs" -mies. Ja tietenkin "Stares With Tarsiers"- nainen. 

Rajaton rakkaus

Presidentti Obaman julistus kaikkien yksilöiden tasavertaisuudesta on saanut kannatusta ainakin merenpinnan alapuolella.

Jo 2011 ihmisiä edustavat tutkijat havaitsivat Azorien edustalla kaskelottiyhteisöön assimiloituneen pullonokkadelfiinin. Miespuolinen delfiini kärsii vaikeasta skolioosista, mikä on mahdollisesti vaikeuttanut hänen elämäänsä omalajisten joukossa. Tutkijat epäilevät jopa, että epämuodostunutta delfiiniä olisi kiusattu omassa ryhmässään. Ehkä vammansa takia hän ei pystynyt tekemään samoja asioita kuin toiset tai muuten vain pysynyt heidän mukanaan.

Tutkijoita ihmetyttää kaskelottien motiivi hengailla delfiinin kanssa varsinkin kun yleensä pullonokkadelfiinit käyttäytyvät heitä kohtaan epäkohteliaasti. Englantilainen ihminen kuitenkin kieltää tulkitsemasta valaiden toimintaa säälin tai myötätunnon herättämäksi. "They might simply enjoy the dolphin's attentions, or they could just be thinking, 'Wow, this is a kind of weird calf.'"

Lue lisää ja katso kuvat!

Lue kissaa

[Puskee ja tökkää nenällä] = Moi.

Kaikki eläimet puhuvat, mutta heidän kielensä ei rajoitu äänellä tuotettuun viestintään. Kuten ei ihmisenkään, vaikka joskus niin ajatellaan.

"Dumdidum."

Kissayhteisö on integroitunut ihmisyhteisöön. Kotikissoille onkin kehittynyt laajempi vokaalinen varanto kuin villeille sukulaisilleen. Äänen käyttö kommunikoinnissa on kissojen tapa vääntää asiansa rautalangasta hölmölle vastaanottojalle.

"There are at least nineteen different types of "miaow" which differ in pitch, rhythm, volume, tone, pronunciation and the situations in which they are used. The familiar purr may be used for contentment, self-reassurance or an invitation for close contact. Injured or sick cats (and even dying cats) may purr because the sound frequency has been shown to soothe the cat and to promote healing. The "miaow" and purr are just two of at least thirteen different categories of sound made by cats: caterwaul, chatter, chirrup (chirp), cough-bark (rare in pet cats), growl, hiss (with or without spit). meow, mew (of kittens), purr, scream, squawk, yowl and idiosyncratic sounds (i.e. sounds peculiar to an individual cat). There are probably over 30 different sounds. The number of sounds a cat makes depends on how much the cat communicates with (a) other cats and (b) other non-cats e.g. humans. Cats which communicate with humans a lot have a wider spoken vocabulary because they learn that humans understand sounds but cannot easily understand feline body language."

Vain pienet kissaeläimet osaavat kehrätä. Suurten kissaeläinten kurkku on suunniteltu karjaisuihin.

Haju ja tunto ovat sokean ja kuuron kissanpennun ensimmäiset aistit. Jokaisella kissalla on oma henkilökohtainen tuoksunsa. Toisten kissojen kanssa kommunikoidessaan kissat käyttävät ääntä enemmän hajuviestejä ja kehonkieltä. Myös koirien kanssa keskustellessaan he suosivat näitä menetelmiä, sillä koirat osaavat ihmistä paremmin tulkita niitä. Samassa taloudessa elävät kissat ja koirat voivat jossain määrin myös oppia toistensa kielen.

"Sexy and I know it."

"Feline body-language is complex and subtle with at least twenty-five different visual signals used in sixteen combinations. There are doubtless many other, more subtle, nuances which we don't notice. Most owners can learn to recognise at least some of their cats' visual signals."

Kehonkieli on olemassa, jotta fyysisiä konfrontaatioita vältettäisiin. Konfliktitilanteessa kissat tapaavat aloittaa tuijottamisella ja jatkaa mouruntaan (en tiedä, onko tälle äänteelle tarkempaa sanaa suomessa). Päällekäyminen on viimeinen vaihtoehto.

Kissojen kielessä häntä on kasvojen ohella keskeinen viestittäjä. Jos ei pysty tulkitsemaan kissan sanoja pään asennosta, kannattaa katsoa häntää.

Kissat kokevat silmiin katsomisen uhkaavaksi ja epäkohteliaaksi. Rauhoittelueleenä toimii katsominen ja silmien hidas ja tarkoituksellinen sulkeminen, jolloin henkilö ryhtyy mahdollisesti matkimaan elettä ja tilanne tasaantuu.

"Luotan itseeni. Sinusta en ole aivan varma."

"The pupils of the eyes convey part of a cat's message. As well as dilating or contracting according to the amount of light around, they contract or dilate to indicate mood. Dilated pupils accompany fear, aggressive excitement and also the mild excitement of seeing its owner, a feline friend or even dinner! The more fearful a cat is, the wider its pupils expand - it is as if the eyes are trying to take in as much information as possible. An angry, confident cat has narrowed pupils. It may be ready to provoke a fight and by narrowing the pupils it can focus better on detail and also reduce the risk of damage to that part of the eye."

Kissat kertovat korvillaan paljon. Lähteenä käyttämässäni tekstissä esitetään jopa mahdollisuus, että kissa saattaisi vain toista korvaa liikutellessaan itse asiassa tarkoituksellisesti osoittaa tiettyyn suuntaan (jossa sijaitsee siis jokin tietty asia).

"Menisin nyt takaisin nukkumaan."

Historian merkkihenkilöitä: Copito de Nieve

Copito de Nieve (1964-2003)

Joulun kunniaksi on syytä muistella historian merkkihenkilöitä. Snowflake, espanjalaiselta nimeltään Copito de Nieve ja katalaaninimeltään Floquet de Neu, oli Guineassa syntynyt mutta jo nuorena espanjalaistunut mieshenkilö. 

Copito de Nieven elämä oli vaiherikas. Hän syntyi vuonna 1964 silloisen Espanjan Guinean, nykyisen Guinean alueen viidakkoon suureen perheeseen, johon kuului lukuisia naispuolisia jäseniä, useita lapsia ja ainakin yksi vanhempi mies. Perheyhteisö eli keräilytaloudessa ja harjoitti vegetarismia. Copito de Nieven elämän suunta muuttui radikaalisti vuonna 1966, kun hänen yhteisönsä joutui raa'an joukkosurman kohteeksi. Banaanivarkaissa ollut perheyhteisö murhattiin aseellisessa lynkkauksessa, Copito de Nieven jääden ainoana henkiin. 

Surmaajat kiinnittivät huomionsa Copito de Nieveen tämän erikoisen ulkonäön tähden: hän sairasti melaniinipigmentin puutoksesta johtuvaa albinismia. Surmaajat veivät Copito de Nieven mukanaan tarkotuksenaan myydä tämä eteenpäin, sillä Copito de Nieven heimon lasten kauppa kukoisti alueella, ja albinismiin liitettiin silloin niin kuin nykyisinkin erityisiä taikavoimia. 

Copito de Nieven osti ihmisiin kuuluva espanjalainen Jordi Sabater Pi (1922-2009). Sabater Pi oli maineikas etologi ja primatologi, joka oli tuolloin Barcelonan eläintarhan palveluksessa. Sabater Pi tuli ihmisten keskuudessa tunnetuksi muun muassa siitä, että havaitsi myös simpanssien käyttävän työkaluja, ja hän työskenteli myöhemmin muun muassa kädellisten vuoriheimon kanssa ystävystyneen Diane Fosseyn kanssa. Sabater Pi osti Copito de Nieven koska uskoi ettei tämä selviäisi luonnossa hengissä auringonvalolle herkistyneen ihonsa takia. Myöhemmin hän puolusti Copito de Nieven suvun oikeuksia intohimoisesti, verraten niiden elinalueen tuhoamista joukkomurhaan.

Indiana... ei vaan Jordi Sabater Pi, etologi.  

Sabater Pi oli tunnettu myös piirustuksistaan. 

Jordi Sabater Pi toi pienen Copito de Nieven Barcelonaan, jossa hänet majoitettiin ensin paikallisen eläintarhanpitäjän vaimon huomaan. Vaikka Copito de Nieven ei voitu katsoa olevan syyllinen banaanivarkauteen hän eli koko ikänsä vankeudessa, joskin Sabater Pi ja muut ihmiset yrittivät tehdä hänen sellinsä mahdollisimman mukavaksi. 

Copito de Nievesta tuli kansainvälinen tähti hänestä tehtyjen lehtijuttujen ansiosta. Hän ei kuitenkaan itse koskaan oppinut lukemaan, ja jäi tietämättömäksi aiheuttamastaan huomiosta samoin kuin siitä, että oli Barcelonan kaupungin maskotti. Hän kuitenkin käyttäytyi useimmiten ystävällisesti häntä tervehtimään tulleita väkijoukkoja kohtaan. 

Copito de Nieve oli monella tapaa poikkeusyksilö, tai oikeastaan hänen poikkeavuutensa määritti hänen koko elämäänsä. Monissa heimoissa albinismia sairastavia karsastetaan, esimerkiksi ihmiset saattavat murhata näitä vääränvärisiksi katsomiaan lajitovereitaan ja myydä heidän ruumiinosiaan rituaalikäyttöön. Copito de Nieven oma heimo oli mitä ilmeisimmin sivistyneempi eikä hylkinyt häntä, olihan hän löydettäessä kuolleen äitinsä sylissä. Viidakon kirkas auringonvalo olisi kuitenkin saattanut käydä hänelle kohtalokkaaksi. 

Ihmisten parissa Copito de Nieven poikkeavuus herätti huomiota. Barcelonan eläintarha ei aluksi ymmärtänyt tämän erikoisuutta, vaan pyysi Jordi Sabater Pi'tä tuomaan "Lisää valkoisia gorilloja". Ilman ihosairautta Copito de Nieve olisikin saattanut päätyä ihmisten suorittamiin laboratoriokokeisiin tai huonosti kohdelluksi vangiksi. Poikkeava ulkonäkö luultavasti pelasti Copiton hengen, joskin juuri poikkeavuus myös tuomitsi tämän elämään koko elämänsä vankeudessa. Valitettavasti häen maineensa jäi hänen omalle heimolleen tuntemattomaksi. 

Pitkän ikänsä aikana Copito de Nieve saattoi alulle kokonaista 22 lasta, joista kuusi eli aikuiseksi saakka (kuolleisuus vangittujen henkilöiden keskuudessa on korkea). Copito de Nieve sairastui 1990-luvun lopussa ihosyöpään, ja kuoli enthanasian avustuksella huomattavan iäkkäänä, 38-vuotiaana 24.11.2003 kotonaan Barcelonassa. Asteroidi numero 95926 Copito on nimetty hänen mukaansa. 

Henkilöiden osallistuminen koetarkoituksiin

Hallitus esittää koehenkilöiden osallistumiseen lisää avoimuutta

Helsinki 01.11.2012

Hallitus antoi tänään eduskunnalle esityksensä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin osallistuvien henkilöiden suojelusta. Ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön tieteellisiin tarkoituksiin osallistuvien henkilöiden suojelusta annettu direktiivi, jota sovelletaan vuoden 2013 alusta lähtien. Samalla nykyinen laki koehenkilötoiminnasta kumottaisiin.

Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin osallistuvien henkilöiden suojelua koskevat keskeiset periaatteet säilyisivät ennallaan. Suojelua ohjaa kansainvälinen 3R-periaate (replacement, reducement, refinement), joka on lakiesityksessä otettu määritelmiin korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteena. Periaatteen mukaan henkilöt saavat olla osallisina ja osallistua tieteellisiin tai opetustarkoituksiin vain tarpeellisista ja tärkeistä syistä ja henkilöiden osallistuminen on pyrittävä korvaamaan muilla menetelmillä aina kun se on mahdollista. Osallistuvia henkilöitä tulee lakiehdotuksen mukaan olla mahdollisimman vähäinen määrä ja heille aiheutuvaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa on pyrittävä vähentämään pienimpään mahdolliseen.

Uutena vaatimuksena osa hankkeista pitäisi arvioida takautuvasti hankkeen päättymisen jälkeen. Arvioinnissa otettaisiin kantaa siihen, saavutettiinko hankkeessa sille asetetut tavoitteet, millaista tosiasiallista haittaa henkilöt kokivat ja voitaisiinko jatkossa vastaavissa hankkeissa tehdä jotain toisin 3R-periaatteen edistämiseksi. Lisäksi kaikista hankkeista olisi jatkossa julkaistava yleistajuinen tiivistelmä yleisön käyttöön. Tällä pyritään lisäämään toiminnan avoimuutta ja lisäämään kansalaisten tiedonsaantia henkilöiden osallistumisesta tieteellisiin ja opetustarkoituksiin.

Toiminnanharjoittajien olisi jatkossa nimettävä henkilöiden hyvinvointiryhmä, johon kuuluu ainakin lääkäri, henkilöiden hyvinvoinnista laitoksessa vastaava henkilö sekä tutkijajäsen. Ryhmä neuvoisi henkilöstöä henkilöiden hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä ja kehittäisi henkilöiden hyvinvointiin liittyvää seurantaa ja valvontaa laitoksissa.

Korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatetta edistämään perustettaisiin neuvottelukunta, joka neuvoisi viranomaisia ja toiminnanharjoittajia parhaista käytännöistä henkilöiden hankintaan, kasvatukseen, pitoon ja osallistumiseen liittyvissä kysymyksissä.

Toiminnan valvontaa tehostettaisiin keskittämällä se kahteen aluehallintovirastoon. Valvonta olisi nykyistä suunnitelmallisempaa ja sitä kohdennettaisiin riskiperusteisesti. Osa tarkastuksista olisi tehtävä ennalta ilmoittamatta. 

MMM

Lintu (engl. Bird)

On useita erilaisia lintuja, joista jotkut ovat tehokkaampia tiettyjen materiaalien tuhoamisessa tai joilla on erityisominaisuuksia, joita voi käyttää kun lintu on singottu ilmaan. Esimerkiksi siniset linnut pystyvät jakautumaan kolmeksi linnuksi, musta lintu räjähtää, keltainen lintu kiihdyttää vauhtiaan ja valkoinen lintu pudottaa räjähtäviä munia. Mukaan tulevat myös vihreä bumerangilintu (engl. Boomerang Bird), joka bumerangin tavoin voi kääntyä takaisin sekä tummanpunainen isovelilintu (engl. Brother Bird), joka muistuttaa punaista lintua mutta on isompi ja tekee enemmän vahinkoa ja on myös aika harvinainen oranssi lintu joka pullistuu pallokalan tavoin. Myös sikoja on eri kokoisia ja joillakin on viikset. Pienet siat ovat suhteellisen heikkoja ja tuhoutuvat helposti joko täysosumasta tai vaurioituneista rakennuksista lentelevistä rojuista, kun taas isommat siat kestävät enemmän vaurioita. Kypäräsiat (engl. Helmet Pigs) kestävät enemmän vaurioita kypäriensä ansiosta, mutta eniten vaurioita kestää harvoissa tasoissa esiintyvä Kuningassika (engl. King Pig). Myös sikoja suojaava linnoitus voi koostua erivahvuisista materiaaleista, kuten puusta, jäästä (kutsutaan myös lasiksi) tai kivestä.

Lähde: Wikipedia

Nätti, Vyöti, Sulo & co

Täytyypä jakaa tällainen video.

Eläinten älykkyydestä

Tieteellinen tutkimus jaksaa aina hämmästyttää. Tässä vertailtiin gorillojen, simpanssien ja orankien älykkyyttä ruuvimeisselinkäyttökyvyn avulla. Gorilla vain katseli työkalua, eikä edes harkinnut sen käyttämistä. Simpanssi käytti ruuvimeisseliä kaikilla muila mahdollisilla tavoilla kuin ruuvaamiseen. Oranki taas teeskenteli epäkiinnostunutta, odotti yöhön, ja ruuvasi sitten meisselillä häkin lukon auki ja pakeni. Aika monesti eläinten älykkyyttä mitataan niiden kyvyssä päästä tutkijoita karkuun. 

                                                                       

Toisessa tutkimuksessa pyrittiin jalostamaan rottia älykkäämmiksi. Lopulta saatiin kanta, joka suoriutui koelabyrintista huomattavasti alkuperäistä nopeammin. Vasta tarkemmassa tutkimuksessa huomattin, että jalostuksen myötä rotista oli itse asiassa tullut vaan kuuroja. Ne suoriutuivat labyrintista, koska ympäristön äänet eivät häirinneet niitä.

Kolmas tutkimus. Gerbiilien (tai joidenkin vastaavien) otaksuttiin kaivavan maata koko ajan, koska ne oli "geneettisesti ohjelmoitu" tekemään niin. Joku älypää keksi tehdä kokeen, jossa toiselle gerbiiliporukalle annettiin pesä, jossa oli valmiit pesäkolot mutta ei mitään mitä kaivaa, toiselle taas hiekkainen maa-alusta jota voi kaivaa, mutta johon ei saa tehtyä koloa. Hämmästys ja ihmetys: valmiin pesäkolon saneet gerbiilit olivat tyytyväisiä eivätkä tehneet kaivamisen elettäkään. "Geneettinen ohjelmointi" koski tarvetta olla pesässä suojassa, ei kaivamista toimintona.

Neljäs vielä. Simpanssien kykyä oppia käyttämään kieltä on myös pyritty kyseenalaistamaan. Useimpien menestyksekkäiden tutkimusten lähtökohtana oli, että kieli opitaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Siksi simpanssit, joille opetettiin viittomakieltä adoptoitiin ihmisperheisiin ja niitä kohdeltiin ihmislasten tavoin. 1970-luvulla julkaistussa, paljon hälyä herättäneessä tutkimuksessa kuitenkin saatiin tulokseksi, että simpanssi ei oikeasti käyttänyt kieltä, vaan ainoastaan reagoi ihmisen eleisiin. Tutkimusmenetelmä: simpanssille pidettiin kielitunteja steriilissä luokkahuoneessa, jossa ne opettelivat ruokapalkkioita vastaan yhteydestään irrotettuja, yksittäisiä sanoja vaihtuvien opettajien johdolla. Kuulostaako tutulta?

Ihminen on kyllä tosi viisas eläin.

Kulttuurivaihtoa

Kun ihmisapinoille alettiin 60- ja 70- luvuilla opettaa viittomakieltä, eläimiä jonkinlaisia reaktiokykyisinä koneina pitävät näkemykset joutuivat lopullisesti kyseenalaiseen valoon. Nykyään vallitseva käsitys on, että lähimpien sukulaistemme, simpanssien ja gorillojen kognitiiviset kyvyt vastaavat 3-4 -vuotiasta ihmislasta. He siis ovat ihmiskyvyissään 3-4 -vuotiaan tasolla, oman lajinsa kyvyissä tietenkin täysiä aikuisia. Washoe-simpanssi oppi käyttämään yli kolmeasataa viittomakielen sanaa, kun taas Koko-gorillan sanavarasto on yli tuhannen sanan laajuinen. 

Viittomakielellä käyty keskustelu Koko-gorillan ja hoitajan kanssa. Hoitaja näyttää Kokolle kuvaa linnusta. 

K: That me (to the adult bird)

H: Is that really you? 

K Koko good bird

H: I thought you were a gorilla

K: Koko bird

H: Can you fly? 

K: Good (good can mean yes)

H: Show me

K: Fake bird, clown (Koko laughs)

H: You're teasing me (Koko laughs)

H: What are you really? 

(Koko laughs again, and after a minute signs)

K: Gorilla Koko

Sekä simpanssit että gorillat, jotka on assimiloitu (en nyt keksi muutakaan termiä) ihmiskulttuuriin, myös maalaavat.  Kiinnostavaa on, että vaikka suurin osa teoksista on ekspressiivisiä, he maalaavat myös esittäviä kuvia. Michael-niminen gorilla on nimennyt mustavalkoisen maalauksensa nimellä "Apple chase", mallina olleen mustavalkoisen Apple-koiran mukaan. Ostin juuri vedoksen Washoe-simpanssin lintua esittävästä maalauksesta (he siis myös nimeävät teoksensa itse). Erityisen mukavaa on, että he, niin kuin mekin, maalaavat mielellään toisia luontokappaleita. 

                                                                       Washoe: Bird

Assimiloinnin seurauksena he tietenkin oppivat kielen lisäksi myös muita kulttuurisia tapoja, hyvässä ja pahassa. Naarassimpanssi Washoen lempilukemista olivat playgirl-lehdet, joita hän kutsui nimellä "boy book". Kultalusikka suussa kasvatettu Lucy-simpanssi taas tykkäsi valmistaa itselleen niin kutsutun geeteen ja siemailla sitä National Geographicia selaillen.

Ihmis- ja eläinkuvaa mullistaneiden, viittomakieltä oppineiden simpanssien tarinat päättyvät kuitenkin usein traagisesti. Gin toniceihin, sisävessaan ja ihmisperheeseen tottunut Lucy "palautettiin" Afrikkaan, jossa se ei ollut koskaan käynytkään. Lucy masentui, ei pystynyt luomaan suhteita muihin simpansseihin ja koki seksuaalista vetoa ainoastaan ihmismiehiä kohtaan. Lucy kuoli vuosien jälkeen Gambiassa, todennäköisesti salametsästäjien uhrina. Osa viittomakielta oppineista simpansseista myytiin koe-eläimiksi tieteellisiin tutkimuskeskuksiin, jossa he kuuleman mukaan viittoivat metri-kertaa-metri –häkeistään tuloksetta hoitajia tuomaan jäätelöä, lehtiä ja avaimen.

Pelkästään yhdysvalloissa on yhä arviolta 1400 simpanssia koe-eläiminä, 600 eläintarhoissa ja 1000 "lemmikkeinä". Isojen apinoiden käyttöä koe-eläiminä perustellaan niiden fysiologisella samankaltaisuudella, kun taas niiden sosiaalinen ja kognitiivinen samankaltaisuus ei ole ole riittävä syy niiden suojelemiseksi. Vahvimman logiikkaa.

Paine rajoituksiin ihmisapinoiden käyttämisessä tieteellisessä tutkimuksessa kuitenkin kasvaa. Tutkimukset ihmisapinoilla  kokonaan kieltävä tai niitä voimakkaasti rajoittava nk. Great apre research ban on tällä hetkellä voimassa Hollannissa, Uudessa-Seelannissa, Briteissä, Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa. The Great Ape Projectin sivuilta löytyy mm. isojen apinoiden oikeuksien julistus. Vastaavaan lopputulokseen pyrkivä Great Ape Standing & Personhood - projekti pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön niin, että ihmisapinoille turvattaisiin oikeushenkilön asema. 

Loppukevennykseksi The Onion- uutishuoneen mustanhilpeä breaking news: 

Scientists Successfully Teach Gorilla That It Will Die Someday