Metsien naudoista kloonisonneihin

Teemme tänä vuonna Toisten museota ennakoivan Nautamuseon tai Naudan historian museon. Tai Naudan Historian Museon. Sen kunniaksi tutkiskelen nyt alkuperäisiä nauta-alalajeja. Kuten muistamme, naudat periytyvät (nykytietämyksen valossa) alkuhärästä eli bos tauruksesta, jonka ominaisuudet soisin nykylehmille. Kahden metrin säkäkorkeus ja pitkät sarvet auttaisivat puolustautumaan luontaista vihollista ihmistä vastaan.

Alkuhärän eri rodut jättivät geneettisiksi perijöikseen meikäläiset eli kyttyrättömät naudat, intilalaiset eli kyttyrälliset naudat sekä gaurit ja bantengit.

Viidakkohärät eli gaurit elävät Etelä-Aasiassa paitsi ihmisten kanssa myös villeinä! Valitettavasti gaurit ovat uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantuneita. Nämä tyypit ovat kokonsa puolesta esivanhempansa veroisia, säkäkorkeus on keskimäärin 165–220 cm. Minä olen (päästä jalkoihin, säkäkorkeus tuntematon) 162 cm. Iso sonni voi painaa 1500 kiloa! Tällaisella massalla gaurit lukeutuvat yhdeksi suurimmista maaeläimistä.

Villit gaurit elävät noin 40 henkilön yhteisöissä, joista aikuisia on noin kolmannes. (Jos ymmärsin oikein.)

"The basic social group appears to be a female–juvenile unit with larger groups tending to be more-or-less temporary assemblages (as in the other large species of Asian Bovini). Maternal herds containing several adult cows, juveniles, and calves frequently occur but their composition is somewhat fluid, particularly during the rut; these herds can often contain several subadult and adult males. The number of bulls in a herd changes with the time of year. Mature males associate with cows primarily during the rut."

Sonnit kulkevat yksinään tai vaihtelevissa miesporukoissa.

"Males make a mating call of clear, resonant tones which may carry for more than 1.6 km (0.99 mi). Gaur have also been known to make a whistling snort as an alarm call, and a low, cow-like moo." wikipedia

Gaurit laiduntavat mieluiten alangolla, mutta voivat vaeltaa korkeillekin alueille. Niiden kotiseutu voi olla joidenkin tutkimusten mukaan jopa 137 neliökilometriä, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin Pornaisten kunnan pinta-ala. Valitettavasti kukaan ei tiedä Pornaisista mitään. Gaurit sietävät tiheää metsää paremmin kuin muut naudat. Sukulaistensa tavoin gauri on päiväeläin, mutta ihmisten valtaamilla alueilla sen kerrotaan siirtyneen yöeläjäksi. Mielikuva säyseästä eläimestä ei päde näihinkään nautoihin.

Gauria pienempi bantengi (bos javanicus) elää niin ikään Aasiassa, jossa villi kanta on erittäin uhanalainen. Bantengeja on siirretty 1800-luvulla Australiaan. Australiaanhan oli aikanaan tapana menestyksekkäästi siirtää vieraslajeja. Bantengista kesytettyjä balinnautoja asuu ihmisten kanssa. Villit bantengit viihtyvät parhaiten harvassa metsässä.
"In mature males, the short-haired coat is blue-black or dark chestnut in colour, while in females and young it is chestnut with a dark dorsal stripe. Both males and females have white stockings on their lower legs, a white rump, a white muzzle, and white spots above the eyes. The build is similar to that of domestic cattle, but with a comparatively slender neck and small head, and a ridge on the back above the shoulders. The horns of females are short and tightly curved, pointing inward at the tips, while those of males arc upwards, growing 60 to 75 cm (24 to 30 in) long, and being connected by a horn-like bald patch on the forehead." wikipedia
Pidän tästä kuvailusta: "Kypsillä uroilla lyhytkarvainen takki on sinimusta tai tumman kastanjan värinen... Sekä uroksilla että naarailla on valkeat sukat... Suhteellisesti sorjempi kaula, harja selässä hartioiden yläpuolella. Naaraiden sarvet oveat lyhyet ja tiukasti kaartuvat..." Kuin muotilehdestä.

Suuri osa bantengi-kuvahaun tuloksista esitti ihmisiä,
jotka olivat juuri surmanneet tällaisen (uhanalaisen) naudan.

Gaurien tavoin bantengit siirtyvät yöaikatauluun ihmisten läheisyydessä. Yhteisöjen koot vaihtelevat kahden (2) ja kolmenkymmenen välillä. Villejä bantengeja on jäljellä enää noin 5000. Suurimmat yhteisöt elävät muutamissa kansallispuistoissa Thaimaassa ja Borneossa.

Sekä gaurit että bantengit kuuluvat ensimmäisiin onnistuneesti(???) kloonattuihin uhanalaisiin lajeihin. Gauriklooni, nimeltään Noah, kuoli pari päivää syntymänsä jälkeen punatautiin. Bantengeja kloonattiin vuonna 2003 ilmeisesti kolme. Pitkäikäisin bantengiklooneista eli seitsemänvuotiaaksi San Diegon eläintarhassa. Yhdelle kloonihenkilöistä suoritettiin eutanasia pari päivää syntymän jälkeen, koska hän oli "grossly malformed" (miksi mietin Jeff Goldblumia ja Kärpästä). ACT, joka nautoja kloonaili, on kloonannut myös ihmissikiön.

Aprillipäivän vauva.

Hurraa geeniteknologia:

"Scientists have for the first time created a healthy clone of an endangered species, offering powerful evidence that cloning technology can play a role in preserving and even reconstituting threatened and endangered species." lähde

Voisitteko samalla kloonata bantengeille ja gaureille niiden entiset elintilat takaisin. Nauta ei nimittäin kaipaa eläintarhaa tai navettaa. Alkuhärän jälkläiset ovat villieläimiä, joiden kiinteä suhde ihmiseen (voiko yksipuolista hyötysuhdetta eli hyväksikäyttöä kutsua suhteeksi?) on pisimmilläänkin kestänyt vasta 10 000 vuotta. Joidenkin viisastelut siitä, että lehmät kuolisivat sukupuuttoon, jos ihmiset lakkaisivat syömästä lihaa ja maitoa, voidaan siis iloisesti kumota. Asia on juuri päinvastoin.

Päivitys: ACT ei kloonannut siis ihmissikiötä, vain alkion.

Superlehmän kirous

Aiemmin esiinnostamamme Vuoden lehmä -kilpailu on saanut synkkiä sävyjä, kun on tuotu julki, ettei suuri tuottavuus lypsylehmällä olekaan välttämättä maailman paras asia. (Se onkin suoranainen uutispommi, sillä yleensähän sokea voitontavoittelu on johtanut pelkästään hyviin ja kestäviin ratkaisuihin.)

Femme Fatale (kuvassa vasemmalla) on luultavasti lukuisia lapsia,
sillä häneltä huuhdeltiin 40 alkiota. Suoraan sanottuna en yhtään tiedä,
 mitä se tarkoittaa. Selvitä itse!

Jopa 80 litraa vuorokaudessa lypsävällä holstein-lehmällä on taakkanaan hyvin kapea geeniperimä. Suomalaisessa karjankasvatuksessa valtaroduksi nousseella holsteinilla on ilmennyt terveysongelmia. Muualla maailmalla ongelmiin on alettu reagoida risteyttämällä heitä muunrotuisten yksilöiden kanssa, jolloin geeniperimä luonnollisesti laajenee.

Holsteineja(kin) jalostettaessa on käytetty sukusiitosta.

Jo muinaiset amerikkalaiset testasivat sukusiitosta.

"Sukusiitoksella tarkoitetaan sitä, että paritetaan keskenään sukua olevia yksilöitä. Sukusiitosta on käytetty yleisesti rodunjalostuksen alkutaipaleella, jolloin haluttiin rodun yksilöistä ulkonäöltään samankaltaisia. Sukusiitoksella saadaan eläinten perimä yhtenäistettyä: niille tulee samoista kantaeläimistä peräisin olevia geenejä. Tällöin rodusta tulee yhtenäinen etenkin helposti seurattavien ja voimakkaasti periytyvien ulkoisten merkkien osalta (väri, sarvellisuus), mutta muissakin ominaisuuksissa vaihtelu eläinten välillä vähenee.

Sukusiitoksen kääntöpuoli aiheutuu samasta perimän kaventumisestakin kuin tavoitellut hyödyt. Mikäli rodussa on piileviä perinnöllisiä sairauksia, jotka ilmenevät vasta kun sama geeni on saatu isältä ja emältä, nämä tulevat esiin kun eläimiä paritetaan sukulaistensa kanssa. Jos koko rodun sukusiitosaste nousee, ilmenee heikentymistä etenkin elinvoimaominaisuuksissa, eli hedelmällisyys, terveys, vasikkakuolleisuus jne. Tätä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Syy on sama kuin perinnöllisten sairauksien ilmenemisessä, eli samasta alkulähteestä olevien geenienyleistyminen. Elinvoimaominaisuuksiin vaikuttaa suuri joukko geenejä ja lisäksi ympäristötekijät, joten sukusiitoksesta aiheutuvat haitat eivät ole yhtä dramaattisia kuin perinnöllisten sairauksien kohdalla. Siksi sukusiitostaantuman vaikutukset ilmenevät vähitellen. Hyvä tietojen rekisteröinti hedelmällisyys- ja terveysominaisuuksista on erittäin tärkeää, jotta ominaisuuksien kehittymistä voidaan seurata.

Holsteinilla ilmenevät ongelmat hedelmällisyys- ja terveysominaisuuksista johtuvat osittain geeniperimän kaventumisesta ja osittain siitä, että niillä on ristikkäinen perinnöllinen suhde tuotosominaisuuksiin: kun tuotosta jalostetaan yksipuolisesti, elinvoimaominaisuudet heikkenevät. Rodun johtavissa jalostusmaissa ei ole ollut kattavia järjestelmiä elinvoimaominaisuuksien seuraamiseksi ja jalostamiseksi." Proagria

Holsteinilla todettuja geenivirheitä ovat mm. muulijalkatauti, joka aiheuttaa sorkkien epämuodostumista, sekä henkilön immuunijärjestelmään vaikuttava geeni, joka aiheuttaa kuoleman. Suomessa syntyvät nautahenkilöt käyvät ilmeisesti elämässään läpi enemmän valkotakkeja ja laboratorio-olosuhteita kuin keskivertoihminen, sillä jalostukseen osallistuvista yksilöistä edellä mainitut ominaisuudet on jo karsittu. Tietysti kuoleman aiheuttavasta immunijärjestelmän vauriosta kärsivät henkilöt ovat karsiutuneet jalostuksesta huolimatta ihan itsekin.

Kaukasoidi-ihmisten liiketoiminnassa ei holstein-lehmien fyysinen hyvinvointi (henkisestä puhumattakaan) ole merkityksellistä, vaan se, miten paljon heistä saadaan lypsettyä voit(to)a. Terveysongelmat kylläkin voivat aiheuttaa myös "huomattavia kansantaloudellisia menetyksiä", kuten Helsingin Eläinsanomat taannoin uutisoi. Joten asialle ehkä tapahtuu jotain joskus.

Sillä välin voimme viilennellä ylikuumenneita tiedonkäsittelynystyröitämme toisenlaisten superlehmien seurassa.

Jalkoja on neljä

Tajusin äsken käveleskellässäni kotiin, että kädet ovat itse asiassa vain toinen nimi etujaloille. "Neljällä jalalla" kävelevillä tuttavillamme ei ole kahta lantiota. Heilläkin on hartiat, olkapäät ja muut sellaiset. Meillä kaikilla raajallisilla henkilöillä on siis etu- ja takaraajat eli -jalat. On hyväksyttävä joko se että on vain jalkoja tai että kaikilla on sekä kädet että jalat.

Ehkei maailman antomisin kuva, mutta ihan riittävä.

Toinen  (perseellisempi) versio aiheesta.

Etsi kolme eroavaisuutta.

"Jalat maassa" on siis ihan luonteva kehotus. Mutta mitä minun pitäisi ajatella toistuvista unista, joissa pelkkien jalkojen varassa käveleminen on käynyt mahdottomaksi ja on pakko (ja oikeastaan suuri helpotus) ottaa kädet avuksi? Entä häpeäntunteesta, joka varjostaa näitä unia? Olemmeko me lähempänä ei- pystyyn nousseita sukulaisiamme kuin ymmärrämmekään? Vai olenko vain minä?

Babe, you rock my world

Vielä yksi apinajuttu. Minulle näytettiin viikonloppuna baarissa seuraavaa kuvaa. Ollaan söpöyden idean äärellä. 

Ääk.

Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, mutta olen kyllä leikitellyt ajatuksella jälkeläisestä ison apinan kanssa (likainen mielikuvitus on muuten sitten ihan omanne). 

Niin kuin aiemmin on ollut puhetta, ihminen ja simpanssi ovat hyvin läheistä sukua keskenään. Lajien välinen geneettinen lähisukulaisuus antaa olettaa, että risteytyminen voisi olla mahdollista: vaikka ihmisellä on yksi kromosomipari simpanssia vähemmän, niin vastaavia hybridilajeja tunnetaan muitakin. Esimerkiksi hevonen ja aasi pystyvät saamaan aikaan muuleja. Liikeri taas on tunnetusti leijonan ja tiikerin risteytys, ja onpa sellaisiakin erikoisuuksia kuin pyyteeri tai särkilahna. Hybridit ovat yleensä steriilejä, mutta eivät aina: hybridi voisi siis (kai) teoriassa muuntua omaksi uudeksi lajikseen.

Liikeri. 

Ihmisen ja simpanssin välisestä hypoteettisesta hybridistä käytetään nimeä Humanzee.Yhtään todistettua humanzeeta ei tiedetä, mutta aiheen epäonnisista tutkijoista tunnetuin on neuvostobiologi Ivanovich Ivanov, joka yritti 1920-luvulla koe-hedelmöittää simpanssinaaraita ihmisspermalla (kenen, siitä ei ole tietoa). Kokeen epäonnistuttua Ivanov halusi yrittää hedelmöittää vapaaehtoisia ihmisnaaraita ensin simpanssin, sitten orankin spermalla. Myös nämä kokeet menivät myttyyn, ensimmäinen ranskan siirtomaahallituksen toimesta, toinen taas koska herra oranki (joka tuskin oli vapaaehtoinen) ehti kuolla ennen koejärjestelyä. Kysymys jäi siis ratkaisematta. 

Tutkimuksen isä?

Toinen maailmansota ja natsien ihmiskokeilut hieman vähensivät innostusta rodunjalostukseen, ja nykyään ihmis-apina-ristisiitosten tutkiminen on vahvasti kiellon alueella. Kiellon taustalla ovat ihmiskokeisiin liittyvät eettiset ongelmat, mikä on tietysti ihan oikein, mutta apinavauvakuumeen vaivaamassa tämä herättää muitakin kysymyksiä. Jos kerran biologia ei näe mitään ongelmaa ihmisen ja simpanssin jälkeläisen synnyttämisessä, ja voisi hyvin kuvitella, että lapsikin olisi ihan tyytyväinen jos sillä vain olisi rakastavat vanhemmat (itse asiassa ihmisen ja simpanssin suvut lisääntyivät aivan onnellisesti keskenään vielä miljoona vuotta sukuhaarojen eroamisen jälkeen), ongelmana on oikeastaan yhteiskunta, joka asettaa melko erilaiset eettiset standardit toiselle vanhemmista kuin toiselle. Jos yksikin tällainen henkilö syntyisi, se kyseenalaistaisi saman tien aika lailla kaiken valtiollisesta lainsäädännöstä YK:n ihmisoikeusjulistukseen. 

En ole löytänyt riittävän hurmaavaa apinaa, mutta jos nyt kuitenkin hetken annan itseni haaveilla raskaudesta. Olisiko humanzee-vauvani koe-eläin, vai niin sanottu erityislapsi? Asuisiko se laboratoriossa vai saisiko se tukiopetusta? Omistaisinko minä sen? Saisiko sen hankalana tappaa? Jos se saisi elää, olisiko sillä oikeus koulutukseen? Saisiko se äänestää?  Saisiko se äänestää siitä huolimatta, että olisi koe-eläimenä? 

Perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien välikysymys. Mitä jos se ei olisikaan steriili, ja sille löytyisi humanzee-puoliso, ja niitä tulisi lisää? Alkaisiko humanzee-vähemmistö vaatia oikeuksia? Kieliopetusta kouluihin, kiintiöitä yritysten hallituksiin, edustajia parlementteihin? Maa-alueiden palauttamista alkuperäis-simpansseille afrikan sademetsissä? Lajienvälistä tasa-arvoa? Loppu assimilaatiolle ja diskriminaatiolle! Oikeus lajityypilliseen elämään!!  Pois sorron ikeestä!!! Liberté, Égalité, Fraternité!!!!!!

Keskeytämme ajatuskokeen poliittisesti vaarallisena. Päivi, miten sen abortin kanssa olikaan?