Hei.
Olen kuullut, että maassamme ihmiset käyvät minua koskevaa vilkasta ja intohimoista keskustelua. Tuntuu kuin olisin syytettynä oikeudenkäynnissä, mutta kukaan ei kertonut asiasta minulle, jotta olisin voinut saapua paikalle.
Itse en ole erityisen kiinnostunut ihmisistä, minulla ei oikeastaan ole niistä minkäänlaista mielipidettä. Paitsi ehkä se, että ne haisevat kammottavan pahalta. Ylivertaisella hajuaistillani arvioituna niiden läheisyys on siis silkkaa kärsimystä. Ne meikäläisistä, jotka ovat oppineet sietämään ihmisiä, ovat muuttuneet koiriksi, tiedättehän sen! Lisäksi useimmat ihmisistä ovat minua paljon kookkaampia, painan itse 35 kiloa, ja voin sanoa, että aikamoisia jötkäleitä tulee välillä nähtyä moottorikelkkojen selässä!
Ihmiset tekevät valitettavasti hankaliksi ne välttelytoimenpiteet, joita pyrin suorittamaan. Laumallani on laaja reviiri, mutta sitä kartoittaessaan on toisinaan ylitettävä teitä ja kuljettava ihmisasumusten ohi. Alfanaaraalta kuulin, että näin ei aina ollut, vaan metsässä riitti tilaa jolkotella, saalistaa ja tarpeen vaatiessa piileksiä. Nyt tämä piileskelyn tarve on huomattavasti kasvanut ja samalla vaikeutunut.
Osa kaltaisistani päättää siirtyä pohjoisen erämaihin. Harva on palannut kertomaan reissustaan. Veljenikin lähti sinnepäin etsimään uutta laumaa ja tuoreita geenejä, me kun yritämme välttää sukulaisten kanssa lisääntymistä, mikä on hyvin hankalaa. Monet pohjoisesta haaveilevat ovat myös maininneet sadoistatuhansista villeinä laiduntavista poroista, jotka voivat olla niin heikkokuntoisia, että ne ovat helppoa saalista pienellekin laumalle. Kuulostaa siis paratiisilta, mutta jokin siinä vähän epäilyttää. Esimerkiksi se, että siellä meikäläisiä on kuulemma tosi vähän. Eikös siellä kuuluisi olla oikea susien pääkaupunki?
Yhden paluumuuttajan olen tavannut. Sillä oli luodinreikä lonkassa. Ajettiin se pois tietysti reviiriltämme, koska ei täällä resurssit riitä. Se oli sitten vissiin uskaltautunut käymään jonkun pihassa syömässä koiran. Nekin ovat muuten todella helppoa ruokaa. Vähän niin kuin tarjottimella siellä yön pimeydessä. Tästähän nousi aivan hirveä haloo tietysti ja jouduimme pitämään matalaa profiilia aika pitkään ihmisretkueiden ja moottoriajoneuvojen haravoidessa seutujamme. Luultiin jo että tilanne oli rauhoittunut, kunnes yksi sisaristani ei enää palannut. Metsästä löytyi verinen läiskä. Oli tosi ikävä juttu, koska nyt ollaan vaan kahdestaan alfanaaraan kanssa. Se on kuulkaa kovaa hommaa yrittää kahdestan hirveä kaataa!
Me usein ihmettelemme reviirillemme saapuvia ihmisiä. Niiden tapa honttaroida pitkin maita ja mantuja näyttää melko huolimattomalta. Aivan kuin ne eivät yhtään tutkailisi ympäristöään. Esittäisinkin tässä nyt vauhtiin päästyäni huoleni ihmisistä, jotka vaikuttavat täydellisen välinpitämättömiltä maillamme liikkuvien henkilöiden aiheuttamaa uhkaa kohtaan. Voihan sitä täällä päin hortoillessaan törmätä vaikkapa emokarhuun. Sitä välttelen itse viimeiseen saakka ja suosittelen ihmisiäkin pikkuisen kiinnittämään huomiota tällaiseen.
Ihmisillä kuulemma on sellainen jokamiehenoikeus liikkua metsässä. Valitettavasti me metsää päätoimisesti käyttävät emme aikanaan päässeet neuvottelemaan sopimuksesta, joten voiko tätä pitää validina? Ihmiset kuulemma myös kuvittelevat voivansa ostaa ja omistaa maata jotenkin ideoiden tasolla, mistä en ole ihan varma mitä se tarkoittaa. Olen joskus nähnyt ihmisen virtsaavan puun juureen, mutta kai ne nyt ymmärtävät, ettei niin vähäinen merkkaaminen riitä. Me tulemme ja tiedättekö kusemme siihen päälle.
Ravinnonsaannin hankaloituminen, alueiden pirstaloituminen ja ihmisten holtiton metsissä liikkuminen voivat joskus aikaansaada sen, että joku täkäläinen syö ihmisen. Olen kylläkin kuullut, etteivät ne maistu hyvältä, mahalaukun sisältökin on ties mitä ravinteetonta saastaa. Minä ja alfa syömme sitä paitsi nykyisin pienempää riistaa.
Minusta tuntuu, että meiltä ryöstetään maat. Kotipihallaan ei enää saa rauhassa liikkua mihinkään vuodenaikaan pelkäämättä ihmisiä ja niiden koiria. Koiraa onkin parempi paeta, sillä jos niitä vastaan uskaltautuu puolustamaan, niin siitä seuraa tarinan mukaan hillittömät kostotoimenpiteet. Kokonaisia perhekuntia saatetaan murhata silmittömän raivon vallassa, vaikka niillä ei olisi ollut mitään tekemistä koko tapauksen kanssa. En haluaisi politisoida tilannetta liikaa, mutta kyllä tämä alkaa minusta vaikuttaa etniseltä puhdistukselta. Sellaisen uhriksihan me olemme aikaisemminkin kotimaassamme joutuneet.
Yst. terv.
Susi
