Väikellä oli tapana juosta pieni spurtti ja käydä raapimassa pölkkyä aina hiekkalaatikkokäynnin jälkeen. Väike halusi nukkua tyynylläni ja nukkuikin. Jos yritin estää, nukahdettuani hän kyllä oli löytänyt tiensä siihen. Väike rakasti vaaleanpunaisessa rasiassa olevia herkkuja paitsi ei niitä, jotka olivat hyväksi hampaille. Myöskin miedosti tervantuoksuisia kelopuita Väike rakasti. Väike puhui unissaan niin että minun unissani puhe kuulosti ihmiskieleltä. Joskus sain sanoista selvää. Kuljetuskoppaan menemistä hän vastusti aina, mutta iän karttuessa vastustus muuttui ennemmin passiiviseksi vastarinnaksi. Väikellä oli vieno mau'untaääni, ja hän kuulosti monien ihmisten mielestä anteeksipyytävältä. Väiken otsassa oli Muhammedin M ja hänen kasvonsa näyttivät samalta kuin tiikerillä. Häntä oli ehkä joskus katkennut, sillä se vaikutti kummalliselta ja heilui kuin antenni Väiken tutkiessa jotakin. Mieluiten Väike leikki yksikseen, iäkkäänä hän oppi käyttämään aktivointipalloa, josta tulikin hyvin mieluisa. Aurinkoa ja lämpöä Väike rakasti. Talvella hän nautti kirkasvalolampusta ja patterista. Tutustuessamme Väike oli arka, mutta ajan myötä hän alkoi luottaa ihmisiin. Vauva kiinnosti Väikeä erityisesti ja hän halusi tarkastella sitä. Hän antoi lasten silittää itseään kunhan ne eivät huutaneet. Kovia ääniä Väike kammosi. Väike näytti epävarmalta liikkeissään, mutta pystyi suorittamaan isojakin loikkia kun unohti pohtia niitä liikaa. Maalla Väiken suosikkipaikka oli pitkään liinavaatekaappi, kunnes hän keksi isäni sylin. Kaikkein eniten Väike halusi olla lähellä.
Kukaan ei tiedä, missä ja milloin Väike syntyi. Se tiedetään, että hän tuli kadulta ja kävi erään perheen ja Muidugin luo taloksi joskus 2000-luvun vaihteessa. Ja että perhe luopui Väikestä ja Muidugista, ja sen jälkeen he elivät Tallinnan laidalla Varjupaik-nimisessä löytökodissa, kunnes Kissapartio toi heidät Suomeen 2003 ja he muuttivat minun luokseni. Väike ehti asua kanssamme seitsemässä eri kodissa ja vierailla lukuisissa paikoissa. Viimeisenä syksynään saaristossakin. Väiken sydän lakkasi lyömästä eilen iltapäivällä eläinlääkärin pöydällä.
Silloinkin kun Väike oli iso kissa, hän oli aina Pikkukissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti