keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Elämän kirja

Kiasmassa on meneillään Osmo Rauhalan Elämän kirja -näyttely. Sen lisäksi, että Rauhala on nero, hän on myös toisten kannalta kiinnostava taiteilija, koska hänen töissään esiintyy aina muita lajeja ainaisen ihmisen sijaan.
Kuva näyttelystä, vasemmalla "Liian myöhään". ©Petri Virtanen

Vaikka kuvien eläimet ovatkin pelkistetyn graafisia, omasta mielestäni ne eivät missään nimessä ole symboleita, jollaisiksi ei-ihmiset taiteessa usein typistetään. Rauhalan kuvissa eläimet ovat lajinsa mutta ennen kaikkea itsensä, eivät jonkin tietylle lajille annetun mystilliskulttuurisen merkityksen, edustajia.
Osmo Rauhala hengailemassa Kiasmassa. ©Pirje Mykkänen
Ihmisen puuttuminen kuvasta tekee eläimistä yksilöitä. Ne eivät ole enää toisia, ne ovat ensimmäisiä. Ne eivät ole lauma tai näyte lajista. Niistä tulee henkilöitä. Esimerkiksi "Liian myöhään" -teoksen kullakin rotalla näyttää olevan oma persoonallinen asenteensa kuvan tapahtumaan.
"Peliteoria" ©Ville-Veikko Heinonen

Näyttely jakautuu kolmeen osaan. Peliteoriaan, Elämänkirjaan ja Muistiin.


"Peliteoria

Maalaussarjan nimi viittaa matemaattiseen teoriaan, joka tutkii strategista päätöksentekoa. Peliteoriaa on sovellettu muun muassa talous- ja yhteiskuntatieteisiin sekä psykologiaan ja biologiaan. Teosten muodon lähtökohtana on monille lapsuudesta tuttu liukupalapeli, jossa sommitellaan liikuteltavia numerolaattoja oikeaan järjestykseen.

Rauhalan taiteen tutut eläinaiheet yhdistyvät maalauksissa matemaattisiin symboleihin. Merkit viittaavat loogiseen ajatteluun ja kieleen, joilla on hallitseva asema kulttuurissamme. Taiteilija kuitenkin kysyy, voiko kieli kuvata olennaista maailmasta. Vaikka loogiselle ajattelulle on annettu suuri painoarvo, se on vain osa tietoisuuttamme."
Itselleni tämän sarjan kuvat aukesivat juuri sen kautta, miten elämää pyritään pilkkomaan osiin ja sitten kuvitellaan, että on pystytty selittämään kaikki. Mikä on se fantasia, jonka mukaan elävä olento pystytään tieteellisesti ymmärtämään ja mahdollisesti jopa kopioimaan? (Tämä liittyy vahvasti Teriken kirjoituksiin tietoisuudesta ja roboteista.) Ja miksi ihmisen kielellä saa olla sellainen ylivalta kuin sillä on? Kommunikointi on one thing, mutta ei siitä kielen hienoudesta eli monimutkaisuudesta tarvitse hybrikseen mennä. Mitä se lopulta on, että voidaan taivuttaa jokin sana sadalla eri tavalla? (Sitä paitsi ihmisethän eivät ole toistaiseksi oppineet puhumaan toisten kielillä.)
"Sananvartijat" ©Pirje Mykkänen
Lainaus Elämän kirja -sarjan tekstistä:
"Ihmisen suhde luontoon on Rauhalan taiteen pysyviä teemoja. Hän on taiteessaan ja monissa kirjoituksissaan kyseenalaistanut kuvitelmaa luonnon hallinnasta sekä modernin ihmisen omaksumaa luonnontieteellistä maailmankuvaa. Edistysaskelistaan huolimatta tiede ei kuvaa elämää kokonaisvaltaisesti."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti