maanantai 12. marraskuuta 2012

Torture, misery, endless suffering

Screw you Descartes.
Kävimme viikonloppuna Maaseutu-messuilla, jossa tutustuimme Elman eläinpuoleen (konepuoli oli toisaalla) ja lemmikkimessuihin. Meistä on tietysti ihanaa nähdä eläimiä ja rapsutella heitä. 1080-kiloisen sonnin koskettaminen on todella erityinen kokemus. Mutta miksi ihminen kehittää megafaunaa, joka on lähimpänä ihmettä, mitä itse pystyn kuvittelemaan, vain tappaakseen sitä. Miten ylipäätään tapetaan yli tonnin painoinen otus?
ISO.
Toisten advokaatteina olimme pöyristyneitä siitä, miten heidän (hyväksi)käyttöään esiteltiin niin kuin se olisi jotenkin normaalia ja ihan ok.


Messuille on ominaista, että siellä myydään asioita. Tilaisuus perustuu rahavirtojen liikkumiseen (ennen kaikkea asiakkailta ja näytteilleasettajilta järjestäjälle), mutta oli irvokasta nähdä, miten todelliset henkilöt ovat kaupan. Lampaan sai 350 eurolla. Lampaan iho olisi lähtenyt halvemmalla ja myös lampaan muita ruumiinosia myytiin. Toki myynnissä oli myös söpöjä pehmoleluja ja muuta kivaa eläinaiheista rekvisiittaa (ihan siinä lihojen ja ihojen vieressä).
Alk. 80 e.


Rakkaudesta suomalaiseen maitoon

Messujen paraatipaikalle oli tietysti pängennyt itsensä suosikkimme Valio, joka tuuttasi maitopropagandaansa stalinistisen tehokkaasti. 
Jos ei lasketa esim. kaikkea muuta.
Minutkin.
Valion pisteellä oli pari vasikkaa, jotka eivät näyttäneet liittyvän yhtään mihinkään. Oli myös järjestetty mahdollisuus keksiä ensi vuonna syntyville vasikoille nimiä. Ensi vuoden kirjain on K (lehmät, en tiedä sonneista, nimetään paitsi numerolla myös epävirallisesti nimellä, jonka alkukirjain vaihtuu vuosittain).
En tiedä, ovatko nimettävät vasikatkin tulleet alkioina jostakin.
Oi mikä virikkeellinen ympäristö.

Ravintoketju: Terike ja tekolehmä.

Lisäksi yhdellä pöydällä oli valikoima erilaisia rehuja. Maistoin "lypsymelliä". Se oli pahanmakuista.

Ken on heistä kaikkein kaunein

Erilaiset eläinten kauneuskilpailut kuuluivat tapahtumaan. Joku kovakouraisen oloinen ukkeli kävi kopeloimassa kaikkia lampaita. Vastentahtoisia henkilöitä raahailtiin pitkin areenaa esittäytymässä. Samalla joku kertoi siitä, miltä kunkin rodun liha maistuu. Ja mikä kivointa: kaikkien lampaiden kauneuskisassa äänestäneiden kesken arvotaan talja.
Lihatiskillä tavataan.
Ehdotuksemme missikisoihin:
äänestäjien kesken voitaisiin arpoa
kauniin naisen pää.
Terike onnistui bongaamaan myös marsujen missikilpailun.

Pahuuden ytimessä

Turkisteollisuus, tuo maaseudun kukkanen, oli myös mukana messuilla.

Osasto alkoi ihonäyttelyllä. Koin erityisen voimakkaasti sen, että minkit näköjään vaan jotenkin vedetään nahoistaan. En ymmärrä, miten se on edes mahdollista. Entä keitä ovat ne, jotka on pitänyt tappaa ihan vain siksi, että saadaan tällaisia näytekappaleita.
Paikalle oli tuotu pieni varjotalo, jossa oli kettuja, supikoiria ja minkkejä. Zombi-ilmeiset ihmiset esittelivät heitä. Henkilöiden ruoka näytti paskalta. Mutta minulle kerrottiin, että siinä on sopivassa suhteessa vitamiineja.
Hän elää vielä, muttei kuulemma enää kauaa.
Sanoin yhdelle tarhurille (oletan heidän olleen tarhureita), että tuo on ihan kuin koira. "Ei se ole yhtään niin kuin koira, näitä on jalostettu satoja vuosia tuotantoeläimiksi." "Ei kai nyt sentään satoja?" "No. Melkein sata." Jalostetaanko tuotantoeläimiltä pois kyky kärsiä?
Minulle kerrottiin, että ketut (ja muut) joutuvat elämään koko puolivuotisen elämänsä verkkopohjaisessa häkissä (samoin siitoseläimet, jotka elävät pidempään) "koska kettu on tosi likainen eläin". Kettu ei tietääkseni oma-alotteisesti pilaa vesistöjä.
"Söpöjä!"
Pahuutta voi tapahtua vain, jos suuri massa antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä.
Turkistarhausta tarvitaan! Ketusta tehty panta tai hiuslenkki 10 euroa.

Lemmikit

Lemmikkihenkilöiden messuolosuhteet olivat paikoin vielä törkeämmät kuin alakerran tuotantoeläimillä. Lemmikkimarkkinathan eivät tarvitse imagon kohotusta. Näimme riveittäin pikkuisia lintu- ja kanihäkkejä. Myös kissoja oli paljon.
Nro 166 oli lähtenyt menemään.
Valjaisiin laitettu papukaija pyrki jatkuvasti pakoon. Hän oli oppinut avaamaan solmuja nokallaan ja hetken aikaa mikään ei olisi pidätellyt, mikäli hän olisi ymmärtänyt lähteä lentoon.



Messujen hyvikset

Suomen Eläinsuojeluyhdistys on harvoin ollut niin oikeassa paikassa kuin täällä. Valitettavasti se ei voi näytteilleasetettujen oloja parantaa, koska kaikki näkemämme oli laillista. Maailmassa laeista päättää äärimmäisen pieni osa populaatiosta. 99,9% henkilöistä on mainittu laeissa lähinnä siltä kannalta, mitä ihminen saa heille tehdä ja mistä olisi syytä pidättäytyä (kuten on tullut todettua, niin aika vähästä).

Suomen Aasiyhdistys vaikutti mukavalta. Aasistahan ei suomalaiselle ihmiselle ole hyötyä. Joten niiden pitämisen täytyy perustua rakkauteen. Minulle oli uutta, että aasilla voi ratsastaa ihan oikeasti eikä vain saduissa. Siis ihan satulan kanssa. Kysyin, voiko aasia ohjastaa samoilla avuilla kuin hevosta. Kuulemma vähän heikosti, koska aasi vaatii motivaatiota tehdäkseen jotakin. Motivaation lähde on "aasikohtainen". Eräälle henkilölle parhaana innoittajana toimi rakastettava poni, jonka perässä se suostuu kulkemaan jopa (pieni) ratsastaja selässään.


Bulgarialainen ihana.
Yläkerran lemmikkiosastolla tapasimme pienten häkkien ja koppien jälkeen ihmisiä, joiden toiminta tapahtui oikeasti eläinten ehdoilla. Pelastetaan koirat ry, Bulgarian koirat ry ja vastaavat ulkomaiden koira- ja kissatarhoista eläimiä tuovat tyypit olivat ihania. Ja henkilöt heidän seurassaan tietysti vielä ihanampia. Mukana oli Bulgariasta ja Romaniasta tuotuja koiria sekä yksi pikkupikku kissa, joka vietti aikaansa paidan alla sieltä uteliaana kurkistellen. Hänet oli löydetty Romaniasta tien poskeen hylättynä, pienestä koostaan huolimatta vauvan iäksi arvioitiin 3-4 kuukautta. Pelastettujen koirien osoittama luottamus oli hämmästyttävää. Ne vaikuttivat ehdottomasti koko Messukeskuksen onnellisimmilta.

Aasien lisäksi toinen suurta rakkautta vaativa laji on fretti, joita tapasimme myös. Frettien kanssa samassa aitauksessa istui ihmislajin edustaja, jonka päällä otukset kiipeilivät. Eräs heistä yritti kunnianhimoista pakoa, mutta ilmalento päättyi 30 sentin päähän lattialle (onneksi pehmustetulle alustalle).
Pipeltäjät.

Fretti tuoksui ihanalta.

Millaista se olisi?


Kävin viime vuonna kirjamessuilla esiintymässä ja pystyn samastumaan messuille vietyjen eläinten tunnelmiin. Mikään ei ole niin tylsää kuin olla messuobjektina ja jonkin asian mainoksena. Kirjailija sentään pääsee messuilta illalla viereiseen baariin vetämään kännit, mutta nämä näytteillepannut (varmaankin koiria, frettejä ja joitain kissoja lukuun ottamatta) joutunevat viettämään koko viikonlopun Messukeskuksessa.
"Ihan vitun kivaa on."

Testasimme olosuhteita kuolleena.
"Niiden päällä ei oikeastaan sais olla."

Ja elävänä.

Ei ollut kivaa, joten teimme pieniä muutoksia.
Suomen kaniinien etujärjestö.


PS. Postauksen otsikko tulee jonkun messuilla näkemämme miehen paidasta, jota emme kohteliaasta kysymyksestä huolimatta saaneet kuvata.
Kaikki kuvat: Markus + Terike ja yhden otti Laura.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Kaupallinen eläin


Animalluminaatti ei arvosta Valion mainontaa, joka on perseestä. Edes mainontastrategiassaan toinen ansioitunut, Nokia, ei kehtaisi esittää kongolaislapsia iloisesti kori käsivarrella matkalla luonnon helmaan tinahelmiä poimimaan. Tai ehkä se kehtaisi. Olisi kehdannut. Anyway. 

Emme toista mainosta täällä. Sen sijaan asian herättämä keskustelu kertoo siitä, että asenteet tehotuotantoon ovat muuttuneet, mikä on hyvä. Jopa taloussanomat julkaisi laajan ja ärhäkän jutun aiheesta. 

Animalluminaatti raportoi seuraavaksi Elma-maaseutumessuilta. Jos mainonta pitää paikkansa tapaamme siellä iloisia sikojen, lehmien ja laamojen edustajia sekä heidän ihmiskollegoitaan. Pysykää langalla. 





tiistai 6. marraskuuta 2012

Luonnollinen asento

Kotikissoista ja ihmislajin naaraista on paljastunut hämmästyttävän samankaltaisia käyttäytymiskaavoja.
Katso lisää.

Lajittelu


Taksonomia - sanan alkujuuret juontuvat kreikan kielen järjestelyä ja metodia kuvaavista sanoista, ja tieteellisesti voidaankin järjestellä aika lailla kaikkea maailmassa. Niin kuin on tehtykin aikojen alusta saakka: muinaisten kiinalaisten lääketiede olisi ollut mahdotonta ilman lajien tuntemusta ja luokittelua, ja myös hieman vähemmän muinaiset egyptiläiset (nuo muumiointihullut) järjestelivät kasveja lajien mukaan. Niin kuin niin monen muunkin hieman epäilyttävän asian, myös modernin taksomian juuret juontuvat kategoriointia harrasteneeseen Aristoteleeseen, joka lanseerasi mm. sellaiset käsitteet kuin "selkärankaiset" ja "selkärangattomat". Modernin taksonomian isäksi kuitenkin tituleerataan ruotsalaista Carl Linnaeusta (1707 – 1778)


Suosituin google-kuvahaku oli vuonna 2011 "Ruotsalainen mies". Tässä hän on! 

Linnaeus on kohtalaisen merkittävä henkilö historiankirjoituksessa. Goethe, Strinberg ja Rousseau fanittivat tätä avoimesti, ja tämä sai myös sellaisia liikanimiä kuin Uusi Adam, Botaniikan Prinssi ja Pohjoisen Plinius. Myös ajallinen määrittely pre-linneaaninen on Carlin peruja. Eikä tässä vielä kaikki: Linnaeus valittiin jopa edustamaan koko ihmislajia Homo Sapiensin mallinäytekappaleena! 

Dna-tutkimuksen myötä taksonomiakin on viime vuosisadan puolivälistä alkaen muuttunut. Kun Carl "Homo Sapiens" Linnaeuksen aikalaiset tekivät luokittelua pääosin eliöiden ulkomuodon eli fenotyypin mukaan, nykyinen taksonominen systeemi perustuu olioiden evolutiivisiin yhteyksiin eli genotyyppiin. Saman näköiset oliot siis voivat olla hyvinkin kaukaista sukua toisilleen, ja eri näköiset taas hyvinkin läheistä, niin kuin kaikki omista sukuharoistamme tiedämme. 

Niinpä ihmiskunnan sijaiskärsijäksi joutuneen banaanikärpäsen sukuhaara selviää seuraavasti: 

                                                    

Ja tässä Carl Linnaeuksen sukuhaara (huomaa lajin lektotyyppi eli eräänlainen malliyksilö tuossa lajinimen alla):



Selvää kuin pläkki! 

Mutta sitten tulee trouble. Sillä mikä TÄMÄ on? 


Tuhoan teidän systeemit

Vesinokkaeläin on määritelmänsä mukaan erittäin myrkyllinen nisäkäs, joka munii munia. Sillä on myös sähköaisti. Kun se "löydettiin" sitä luultiin hyvin suunnitelluksi eläintieteelliseksi vitsiksi. Mutta koska vesinokkaeläin oli kiistatta olemassa vaikkea sopinut mihinkäänolemassaolevista luokituksesta, sille piti keksiä oma luokka: Munivat nisäkkäät. 

Luokkansa priimus.


--- 

Ihmisen (ilmeisen sisäsyntyinen) taksonomismi on kummallinen lajityypillinen ilmiö. Vaikuttaakin siltä, että luokat sijaitsevat yhtä paljon ihmisten aivoissa kuin maailmassa sen ulkopuolella. Ihmismielen tapaa kategorisoida objekteja tutkitaankin paljon myös psykologiassa. Silti luonnontieteellisen luokittelun jäsennykset näyttävät meistä luonnollisilta ja "maailmassa sijaitsevilta". 

Toimija nimeltä Aivot on seikkaillut blogissamme aiemminkin. 

Ilmeisesti luokittelua harrastavat myös monet muut lajit. Tätä on tutkittu usein koejärjestelyissä, joiden päätavoite on ollut osoittaa onko eläimellä (sic! jostakin syystä systematiaan mieltynyt tiedemaailma unohtaa aina tässä kohdassa luonnontieten ja päätyy puhumaan "eläimistä" ikään kuin Homo Sapiens ei Animaliaan kuuluisikaan) tietoisuutta. Kun tietoisuus yhdistetään rationaalisuuteen, intentionaalisuuteen ja kykyyn muodostaa käsitteitä, myös kategorisoinnista, tästä ihmismielen perversiosta, tulee älykkyyden tae. Esimerkiksi puluja on opetettu erottamaan kuvista ne, joissa on puita ja ne, joissa ei ole. Biologi Irene Pepperberg opetti Alex-papukaijan lajittelemaan esineitä värin mukaan. Kun Alexilta kysyttiin, mikä yhdistää punaista avainta ja punaista palikkaa, vastaus oli "väri". Näiden melko päättömien kokeiden ohella on tarkasteltu myös "eläimiä" "luonnossa", ja havaittu, että näillä on esimerkiksi eri äänteitä asioiden eri luokille (esimerkiksi eri pedot).


Taksonomisen ajattelun metodiikkaa on käsitelty taiteessakin. Suomalaisista Lauri Anttila on ollut pioneeri tieteellistä metodia lainaavissa valokuva-ja esineinstallaatioissaan 60-luvulta alkaen. Kunnianosoitus Werner Holmbergille -teoksessa (1986) Anttila on kulkenut taidemaalari Werner Holmbergin (1830-1860) suomen maisemassa kulkemien reittien jälkiä, ja lajitellut matkansa aikana kertyneen kuva-ja näyteaineiston tieteellisellä tarkkuudella. 

Lauri Anttila: Kunnianosoitus Werner Holmbergille (1986)

Myös taiteilija Tuula Närhinen käsittelee työssään tieteellistä lajittelua kääntäen sen usein päälaelleen. Hienossa Frutti di Mare - teoksessa Närhinen on rakentanut lajityyppejä itämerestä keräämästään muovirojusta.  

Tuula Närhinen: Frutti di Mare (2008)
--- 

Internetin aikakaudella lajikirjat ovat digitalisoituneet. Osoitteessa www.catalogueoflife.org sijaitsee indeksi, joka pitää sisällään tiedot 1.3 miljoonasta kasvista ja eläimestä. Myös IUCN:n vuosittain ilmestyvä Punainen kirja eli Red List of Threatened Species perustuu taksonomisen tutkimuksen tuottamaan tietoon lajeista, lajimääristä ja niiden uhanalaisuudesta. Vuoden 2012 editiossa listatuista 63 837 lajista 19 817 lajia ovat uhanalaisia. Luulisi olevan riittävä prosentti hälytykseen. 

Lähde: www.grida.no 
Mutta mutta. Suuntaa-antavaa mittakaavaa antaa, että maailmassa on arviolta 8,7 miljoonaa eläinlajia, bakteerit poislukien. Ja bakteerien osuutta lajikirjosta pystytään nykyään vain arvailemaan: erään tutkimuksen tuloksena yhdestä vesilitrasta löytyi 20 000 eri bakteerilajia. Luultavaa on, että bakteerilajeja on tuhatkertaisesti enemmän kuin kaikkia muita yhteensä. 

Mut hei, hyvä yritys! 

Mielipidepalstalta

Arvostamme Arto Pesosen mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomissa koskien Kruunuvuoren siltaa. "Kuinka monta matkustajaa nousee vaunuun Korkeasaaren pysäkiltä näin syysaikaan? Apina ja gorilla menevät Hakaniemen torille?"

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kakkukahvilla ilman toisia

Animalluminaatti testasi eilen hävyttömän hyvää leivosta. Ohje on peräisin Raisa Kettusen Puputyttö ja vohvelisankari -kirjasta, mutta muuntelin sitä hieman esim. laiskuudesta johtuen. Lopputulos oli silti törkeä. Siis sanan parhaassa mahdollisessa merkityksessä.

Koska olemme ekspansiivisia, lisään blogiimme nyt Jokaiselle jotakin -nimisten namien ohjeen niin kuin itse sen tein. Ja huom. tähän ei tarvitse uunia. Tämä on siis helppo.

270 g suklaavohveleita (Vanaja) hienona murskeena
3,5 dl kaurahiutaleita
3 dl tomusokeria
0,25 tl suolaa
noin 200 g sinistä keijua (ohjeessa 150 g)
noin 500 g maapähkinävoita (ohjeessa oli 700 g + kuorrutteet, joihin en käyttänyt sitä ollenkaan. Korvasin määrää lisämargariinilla ja vedellä, koska pähkinävoi on ihanaa, mutta ei niin ihanaa.)
0,5-1 dl vettä
noin 270 g tummaa suklaata (ohjeessa 300g + koristelut, joita en tehnyt. Käytin Reilun kaupan tummaa suklaata, joka oli hyvä valinta.)

1. Sekoita kuivat aineet.
2. Sulata margariini kattilassa keskilämmöllä. Lisää pähkinävoi sekoittaen huolella. Sekoita rasvaseos kuiviin aineisiin (sähkövatkain on hyvä olemassa).
3. Painele taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Itse käytin uuninpeltiä, reunoille jäi runsaasti tilaa (terkut edelliselle vuokralaiselle, että ois voinut pestä ne pellit). Pane jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
4. Sulata suklaa ja kaada jäähtyneen pohjan päälle. Anna jähmettyä jääkapissa.
Tässä vaiheessa oma kärsivällisyyteni loppui ja tyydyin raastamaan leivonnaisen päälle Wiener Nougat'a, minkä jälkeen pilkoin kakkua ja suklaa halkeili. Siihen auttaa, jos ei ala veistellä heti kun ottaa jääkaapista. Mutta vaikka kuori halkeilisi, sillä ei ole enää mitään merkitystä @@ (uusi hymiö, joka viittaa pökräävään kummituseläimeen.
Vähän niin kuin Strömsössä.




perjantai 2. marraskuuta 2012

Toisten vedenpaisumus: kaikki liha hukkuu

Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni."

Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan. Annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki mikä on maan päällä on hukkuva.
Lammas on puhdas eläin.

Kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä. Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras. Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä. Sillä minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt."
Tamaani on epäpuhdas.

Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, jotka maassa matelee, meni arkkiin kaksittain, koiras ja naaras. Kaikki metsäneläimet lajiensa mukaan ja kaikki karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, lajiensa mukaan (kuinkas muutenkaan), kaikki lintuset, kaikki, mikä siivekästä on, menivät arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki. Ja ne, jotka menivät sisälle, olivat koiras ja naaras kaikesta lihasta.

Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi. Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat. Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan ne, jotka olivat arkissa, jäivät henkiin.

Silloin Jumala muisti kaikkia metsäneläimiä ja kaikkia karjaeläimiä, jotka olivat arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laskeutui.
Kaarne.

Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa laski kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päällä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Hän odotti toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut.

"Ja kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."

Kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.
Cannibal holocaustissakin on polttouhreja.

"Peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut. Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan."

"Kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovet, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa. Minä teen liiton teidän kanssanne; ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella. Ja muistan minä liittoni, joka on minun ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa."

maanantai 29. lokakuuta 2012

Stockan pienet henkilöt

Kirjoitin juuri Stockmannin tiedottajalle palautteen neloskerroksen karppialtaasta. Kyllähän se on aina vituttanut ilmeisellä pienuudellaan, mutta tuossa viime viikolla pysähdyin tutkailemaan altaan asukkeja.



Koikarppi, joita Stockan koristehenkilöt ovat, voi hyvin hoidettuna saavuttaa ihmisiän. Stockmannin karpit EIVÄT ole hyvin hoidettuja, minkä voi päätellä yksinkertaisesti niiden altaan tilavuudesta, joka on mitätön. Hyvissä oloissa koikarppi voi myös kasvaa 60-senttiseksi ja useiden kilojen painoiseksi. Erään yksilön iäksi on mitattu jopa 226 vuotta.

Ei saisi humanisoida, mutta ihan kuin ne poseeraisivat.



Eläimillä on tapana kuitenkin sopeutua surkeisiinkin olosuhteisiin ja yrittää saada annetuista olosuhteista irti paras mahdollinen. Vangitut eläimet, silloin kun eivät mene psykoosiin, pyrkivät kehittelemään uusia ja vähemmän lajityypillisiä harrasteita, kuten kaikki lemmikkien kanssa elävät tietävät. Stockmannin karpit eivät tee poikkeusta. Nehän ovat kerrassaan hurmaavia persoonia. Kun ihminen menee altaan reunalle, kalat parveilevat heti katsomaan mitä tapahtuu. Jos niille alkaa puhua, ne kiinnostuvat entistä enemmän. Ne tulevat pinnalle tutkimaan tilannetta. Tämä on tietysti tulkintaa, mutta niillä näytti olevan muukin motivaatio tässä kuin hapensaanti. Perustan tulkintani siihen, että koikarpit kiintyvät omistajiinsa ja voivat syödä kädestä.

Erityisen kiinnostunut yksilö.

Kuvista tuli vähän mitä sattui, kun henkilöt eivät tahtoneet pysyä paikallaan.

Edit. Saamani vastaus:


Hyvä Laura Gustafsson Kiitos palautteestanne, joka koski Helsingin keskustan tavaratalon kala-allasta.Kala-allas on asiakkaidemme suosima ja se on ollut Stockmannin Helsingin tavaratalossa 1960-luvulta asti. Kala-allasta huoltavat sekä Stockmann että ulkopuolinen, kalojen hoitoon erikoistunut yritys, Suomen Akvaariopalvelu. Stockmann tarkistaa altaan tilan ja kalojen kunnon päivittäisen ruokinnan yhteydessä sekä tekee tarvittavia puhdistustoimenpiteitä. Suomen Akvaariopalvelu tarkistaa kalat sekä mittaa altaan veden arvoja ja happipitoisuutta säännöllisesti. Altaan vesi vaihtuu jatkuvasti suuttimen kautta ja uusi, altaaseen johdettava vesi sisältää runsaasti happea paineistuksen ansiosta. Kaikki mitatut arvot ovat reilusti ylittäneet vaadittavat vähimmäisarvot.Stockmannin karppiparven koko on mitoitettu yhdessä Suomen Akvaariopalvelun asiantuntijoiden kanssa kala-altaan koon mukaan, jotta kaloilla on mm. riittävästi tilaa liikkua ja kasvaa.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Toiset kannattavat

Helsingin Sanomissa oli niin asiallinen pääkirjoitus, että minähän siis kerrassaan kopioin sen kokonaisuudessaan tänne. Kiitämme kirjoittajaa!


"Kansa innostui tarhauskiellosta

Suomalainen demokratia otti ison harppauksen torstaina, kun Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloite sai kerättyä vaaditun määrän allekirjoituksia puolessa vuodessa. Kyseessä on ensimmäinen kansalaisaloite, joka menee eduskunnan käsiteltäväksi.Paalupaikka Suomen ensimmäisenä kansalaisaloitteena takaa, että aloitteen tietä eduskunnassa seurataan tarkkaan. Eduskuntaryhmien edustajat vakuuttivat torstaina, että kansalaisaloite saa sille kuuluvan arvon ja kunnon käsittelyn.
Nyt on tärkeää, että aloite ei jää pelkän valiokuntakäsittelyn varaan vaan että se pääsee eduskunnan täysistuntoon. Näin päättäjät voivat osoittaa kansalaisille, että heidän toiveitaan kuunnellaan.
Eduskunta on tuskin valmis kieltämään turkistarhausta.
Selvin tuki kiellolle tulee vihreiltä. Vastaavasti Rkp on tiukasti kieltoa vastaan, samoin suurin osa keskustalaisista. Kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja perussuomalaisten mielipiteet jakautuvat. Kristilliset haluavat noudattaa molempiin suuntiin kumartavaa hallitusohjelmaa.
Kysymys turkistarhauksen jatkamisesta on omantunnonkysymys. Siksi se sopii erityisen hyvin myös ensimmäiseksi eduskunnan käsittelemäksi kansalaisaloitteeksi.
Sekä tarhauksen vastustajilla että kannattajilla on vankat ja hyvin perustellut argumenttinsa. Kannattajien mukaan turkistarhaus on Suomessa laillinen elinkeino, joka työllistää etenkin Pohjanmaalla ja tuo satoja miljoonia euroja vientituloja.
Vastustajien mielestä villieläimien pitoa häkissä hyötytarkoituksessa ei voi perustella eurooppalaisessa sivistysvaltiossa nykyaikana.
Suurin osa suomalaisista turkiksista menee vientiin, lähinnä Kiinaan ja Venäjälle. Tarhauksen kannattajat huomauttavat, että kielto Suomessa siirtäisi tuotantoa maihin, joissa turkiseläinten olot ovat huonommat kuin täällä. Perustelua voi arvostella, koska muiden maiden puutteelliset olot eivät ole riittävä oikeutus toiminnan jatkamiselle Suomessa.
Vaikka tarhausta ei nyt kiellettäisikään, ei ole täysin mahdotonta, että eduskunta päätyy kieltoon tulevaisuudessa. Silloin siirtymäajan pitää olla riittävä. Laillista ja mittavaa elinkeinoa ei voi lopettaa pikapäätöksellä eikä kevein perustein.
Kansalaisaloite on vahva merkki siitä, että mielipiteet ovat muuttumassa turkistarhauksen vastaiseksi. Samalla se on todiste siitä, että ihmisillä on halua vaikuttaa."

torstai 25. lokakuuta 2012

Toisten syntiinlankeemus

Käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
Vaimo vastasi käärmeelle: "Sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'."
Käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."
Boa-käärmeiden rakenteessa on jäänteitä alkumatelijan raajoista.

Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin."
Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
Käärme ei lisäänny siemenestä, vaan kuoriutuu munasta.

Sitten: herra Jumala tekee Aadamille ja hänen vaimolleen puvut nahasta.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

This is what you sound like

Noc-niminen maitovalas on opetellut puhumaan kuin ihmiset. Odotamme uutista ensimmäisestä ihmisestä, joka oppii puhumaan kuin maitovalaat.
Noc.

Toisten maailman luominen

"Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla." Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."
Kunkin lajinsa mukaan.

Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu.

"Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan." Ja tapahtui niin.
Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Kunkin lajinsa mukaan.

"Tehkäämme ihminen ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."
Kunkin lajinsa mukaan.

"Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi." Ja tapahtui niin.


tiistai 23. lokakuuta 2012

maanantai 22. lokakuuta 2012

Katso eläintä, mutta ole jooko hiljaa


Kävin Esityskompostissa katsomassa Katariina Nummisen Zoo-demoa. (Kuvitus liittyy juttuun hyvin hatarasti!)
"Mitä ihminen näkee kun hän katsoo eläintä? Entä mitä jos ihmistä tarkkailee kuin eläintä, lupaa kysymättä? Millainen sosiaalinen tilanne eläintarhassa käynti on, miten aikuiset selittävät eläimiä lapsille? Mitä meistä kertoo se, miten eläimiä katsomme ja miten niistä puhumme?" 

Numminen oli vieraillut Korkeasaaressa nauhurin kanssa ja äänittänyt ihmisten puhetta eläinten äärellä. Teksti oli litterointi tästä puheesta.
Lumileopardi, Korkeasaaren tunnuseläin ja monen ihastuksen kohde.
(Kaikki kuvat tässä postauksessa ovat peräisin Korkeasaaren nettisivuilta.)
Näin demoista ensimmäisen, jossa näyttelijät Irina Pulkka ja Tuomas Tulikorpi lukivat tekstin (massaa oli paljon, sillä lukemiseen kului tunti ja 45 minuuttia). Lukemisen lomassa esiintyjät pysähtyivät välillä katsomaan yleisön edustajia.
Uhanalainen saukko tsekkaa sut.

Tämä ei ole taidekritiikkiblogi, joten keskityn jälleen esteettisten ansioiden sijaan siihen, mikä teoksessa oli toisten näkökulmasta kiinnostavaa. (No sen voin sanoa, että mikäli Zoo nähdään joskus jossain muutoinkin kuin demona, niin ehdottomasti menen katsomaan.)

Varpuspöllökin tulisi, jos vain pääsisi vapaaksi.
Tekstissä ihmiset katsovat ei-ihmisiä, ja tästä katsomisen ja katsomispuheen luonteesta teoksessa on kysymys. Miten ihminen katsoo ei-ihmistä? Mitä ihmisen päässä silloin liikkuu. Vastaus ei ole ollenkaan mairitteleva. Tällaisen tutkimusmatkan jälkeen ei voi kuin nauraa kun kuulee eläintarhoja puolustettavan niiden valistavalla vaikutuksella. Ihmiset eivät tiedä kertakaikkiaan mitään töllistelemistään olennoista. Siis ei mitään. EI MITÄÄN.

Toisenlaista lastenkaitsemista.

Ihmisten puhe eläimen edessä liikkuu asiantuntemattomalla tasolla ja, kiinnostava huomio, koko ajan preesensissä. Siis ihmiset alkavat puhua siten kuin yleensä kuvittelemme, että ei-älyllinen olento puhuisi. Puhe koostuu yksinkertaisista "se menee", "se tekee" ja "se on" -alkuisista virkkeistä, jotka usein alkavat jollain katsomaan kehottavalla ilmauksella. "Se menee sateensuojaan, se on meitä fiksumpi." Toki eläintarhan aikuiset kävijät siirtyivät toisinaan keskustelemaan jostain aivan muuhun liittyvästäkin. Lisäksi mieleen jäi erityisesti lopun dialogi, jossa isä ja isän ystävä pelottelevat pikkupoikaa arvuuttelemalla, mitä tapahtuisi, jos tiikerin häkki avattaisiin.
"Say what?"
On tietysti ihan ok innostua eläimen äärellä. Se tapahtuu minullekin joka kerta. Mutta kun kuunteli lähes kaksi tuntia sitä, miten omat lajikumppanit eivät osaa sanoa muuta kuin "katso, katso" tai "oooh" tai "sammakko, sammakko" niin tuli siinä sääli niitä kohtaan, jotka joutuvat kuuntelemaan tätä päivittäin monta tuntia. Jos Korkeasaaren kääpiömangustien, merikotkien ja visenttien pitäisi kartoittaa ihmisen äly, niin kovin korkealle sitä tuskin reitattaisiin.
"You got a degree in philosophy
so you think you cleverer than me."
Kultaleijonatamariini!!!
Vastaus Zoon esittelyn kysymykseen siitä, miten aikuiset selittävät eläimiä lapsilleen, on niin ikään surkea. Ainakaan tämän otoksen aikuiset eivät esittele eläimiä yhtään omia näköhavaintojaan pidemmälle. Lasten kanssa liikkuvia aikuisia kiinnosti monesti enemmän se, miten eläintarhassa pääsee liikkumaan tehokkaimmin eteenpäin.
Ahmaa vainotaan erityisesti poroalueilla, vaikka ahman pääasiallista ravintoa ovat pikkunisäkkäät ja raadot. Mutta kuten on huomattu, ihmisten enemmistö (vai äänekäs vähemmistö) on henkisiltä kyvyiltään rajoittunutta.
Toisaalta eläimenkatsomistapahtumassa on jotain hienoa hetkeen pysähtymistä, kerrankin unohdetaan, mistä tullaan, mihin mennään ja ketä ollaan. Ollaan vaan läsnä. Ihminen unohtaa itsensä, fokus on muualla. Niin kuin taidetta tehdessä (erityisesti näytellessä) kuuluisi olla. Mutta voisiko tämä johtaa muuhunkin kuin "katso se syö" -tyyppiseen puheeseen. Ennen kaikkea voisiko se johtaa johonkin muuhun kuin puheeseen. Onko ihmisen aina pakko puhua. Puhe vie aina kauemmas läsnäolosta ja todellisesta kohtaamisesta, puhe etäännyttää.
"Yeaa, shut the fuck up man."
Sininuolimyrkkysammakko ei ole Korkeasaaressa myrkyllinen, koska se ei saa ravintoa, joka kehittäisi sen myrkkyä.
Toisten kannalta Zoon jännittävin kohta kuullaan vaippapaviaanien häkin kohdalla. Paviaanin inhimillisyys ja toisaalta tietynlainen hävyttömyys meidän näkökulmastamme herättää reaktioita. Lapset kysyvät, miksi noiden joidenkin pyllyt näyttää tolta, ja aikuiset vastaavat, etteivät tiedä (no, lapset ja ennen kaikkea aikuiset, oletteko koskaan katselleet omia genitaalejanne). Vaippapaviaanien luona Katariina oli onnistunut äänittämään teinilauman. Tyttö sanoo: "Ne on jotenki niin ihmismäisiä. Ällöttävää."
"Jep, meitäkin vähän ällöttää."