Lajittelu

Taksonomia - sanan alkujuuret juontuvat kreikan kielen järjestelyä ja metodia kuvaavista sanoista, ja tieteellisesti voidaankin järjestellä aika lailla kaikkea maailmassa. Niin kuin on tehtykin aikojen alusta saakka: muinaisten kiinalaisten lääketiede olisi ollut mahdotonta ilman lajien tuntemusta ja luokittelua, ja myös hieman vähemmän muinaiset egyptiläiset (nuo muumiointihullut) järjestelivät kasveja lajien mukaan. Niin kuin niin monen muunkin hieman epäilyttävän asian, myös modernin taksomian juuret juontuvat kategoriointia harrasteneeseen Aristoteleeseen, joka lanseerasi mm. sellaiset käsitteet kuin "selkärankaiset" ja "selkärangattomat". Modernin taksonomian isäksi kuitenkin tituleerataan ruotsalaista Carl Linnaeusta (1707 – 1778). 

Suosituin google-kuvahaku oli vuonna 2011 "Ruotsalainen mies". Tässä hän on! 

Linnaeus on kohtalaisen merkittävä henkilö historiankirjoituksessa. Goethe, Strinberg ja Rousseau fanittivat tätä avoimesti, ja tämä sai myös sellaisia liikanimiä kuin Uusi Adam, Botaniikan Prinssi ja Pohjoisen Plinius. Myös ajallinen määrittely pre-linneaaninen on Carlin peruja. Eikä tässä vielä kaikki: Linnaeus valittiin jopa edustamaan koko ihmislajia Homo Sapiensin mallinäytekappaleena! 

Dna-tutkimuksen myötä taksonomiakin on viime vuosisadan puolivälistä alkaen muuttunut. Kun Carl "Homo Sapiens" Linnaeuksen aikalaiset tekivät luokittelua pääosin eliöiden ulkomuodon eli fenotyypin mukaan, nykyinen taksonominen systeemi perustuu olioiden evolutiivisiin yhteyksiin eli genotyyppiin. Saman näköiset oliot siis voivat olla hyvinkin kaukaista sukua toisilleen, ja eri näköiset taas hyvinkin läheistä, niin kuin kaikki omista sukuharoistamme tiedämme. 

Niinpä ihmiskunnan sijaiskärsijäksi joutuneen banaanikärpäsen sukuhaara selviää seuraavasti: 

                                                    

Ja tässä Carl Linnaeuksen sukuhaara (huomaa lajin lektotyyppi eli eräänlainen malliyksilö tuossa lajinimen alla):

                        

   

Selvää kuin pläkki! 

Mutta sitten tulee trouble. Sillä mikä TÄMÄ on? 

Tuhoan teidän systeemit

Vesinokkaeläin on määritelmänsä mukaan erittäin myrkyllinen nisäkäs, joka munii munia. Sillä on myös sähköaisti. Kun se "löydettiin" sitä luultiin hyvin suunnitelluksi eläintieteelliseksi vitsiksi. Mutta koska vesinokkaeläin oli kiistatta olemassa vaikkea sopinut mihinkäänolemassaolevista luokituksesta, sille piti keksiä oma luokka: Munivat nisäkkäät. 

Luokkansa priimus.

--- 

Ihmisen (ilmeisen sisäsyntyinen) taksonomismi on kummallinen lajityypillinen ilmiö. Vaikuttaakin siltä, että luokat sijaitsevat yhtä paljon ihmisten aivoissa kuin maailmassa sen ulkopuolella. Ihmismielen tapaa kategorisoida objekteja tutkitaankin paljon myös psykologiassa. Silti luonnontieteellisen luokittelun jäsennykset näyttävät meistä luonnollisilta ja "maailmassa sijaitsevilta". 

Toimija nimeltä Aivot on seikkaillut blogissamme aiemminkin. 

Ilmeisesti luokittelua harrastavat myös monet muut lajit. Tätä on tutkittu usein koejärjestelyissä, joiden päätavoite on ollut osoittaa onko eläimellä (sic! jostakin syystä systematiaan mieltynyt tiedemaailma unohtaa aina tässä kohdassa luonnontieten ja päätyy puhumaan "eläimistä" ikään kuin Homo Sapiens ei Animaliaan kuuluisikaan) tietoisuutta. Kun tietoisuus yhdistetään rationaalisuuteen, intentionaalisuuteen ja kykyyn muodostaa käsitteitä, myös kategorisoinnista, tästä ihmismielen perversiosta, tulee älykkyyden tae. Esimerkiksi puluja on opetettu erottamaan kuvista ne, joissa on puita ja ne, joissa ei ole. Biologi Irene Pepperberg opetti Alex-papukaijan lajittelemaan esineitä värin mukaan. Kun Alexilta kysyttiin, mikä yhdistää punaista avainta ja punaista palikkaa, vastaus oli "väri". Näiden melko päättömien kokeiden ohella on tarkasteltu myös "eläimiä" "luonnossa", ja havaittu, että näillä on esimerkiksi eri äänteitä asioiden eri luokille (esimerkiksi eri pedot).


Taksonomisen ajattelun metodiikkaa on käsitelty taiteessakin. Suomalaisista Lauri Anttila on ollut pioneeri tieteellistä metodia lainaavissa valokuva-ja esineinstallaatioissaan 60-luvulta alkaen. Kunnianosoitus Werner Holmbergille -teoksessa (1986) Anttila on kulkenut taidemaalari Werner Holmbergin (1830-1860) suomen maisemassa kulkemien reittien jälkiä, ja lajitellut matkansa aikana kertyneen kuva-ja näyteaineiston tieteellisellä tarkkuudella. 

Lauri Anttila: Kunnianosoitus Werner Holmbergille (1986)

Myös taiteilija Tuula Närhinen käsittelee työssään tieteellistä lajittelua kääntäen sen usein päälaelleen. Hienossa Frutti di Mare - teoksessa Närhinen on rakentanut lajityyppejä itämerestä keräämästään muovirojusta.  

Tuula Närhinen: Frutti di Mare (2008)

--- 

Internetin aikakaudella lajikirjat ovat digitalisoituneet. Osoitteessa www.catalogueoflife.org sijaitsee indeksi, joka pitää sisällään tiedot 1.3 miljoonasta kasvista ja eläimestä. Myös IUCN:n vuosittain ilmestyvä Punainen kirja eli Red List of Threatened Species perustuu taksonomisen tutkimuksen tuottamaan tietoon lajeista, lajimääristä ja niiden uhanalaisuudesta. Vuoden 2012 editiossa listatuista 63 837 lajista 19 817 lajia ovat uhanalaisia. Luulisi olevan riittävä prosentti hälytykseen. 

Lähde: www.grida.no 

Mutta mutta. Suuntaa-antavaa mittakaavaa antaa, että maailmassa on arviolta 8,7 miljoonaa eläinlajia, bakteerit poislukien. Ja bakteerien osuutta lajikirjosta pystytään nykyään vain arvailemaan: erään tutkimuksen tuloksena yhdestä vesilitrasta löytyi 20 000 eri bakteerilajia. Luultavaa on, että bakteerilajeja on tuhatkertaisesti enemmän kuin kaikkia muita yhteensä. 

Mut hei, hyvä yritys!