Eläin esiintyy

Eläimen esiintymisessä on nähtävissä kolme pääsuuntausta. Kaksi yleisintä keskittyy eläimen esittämiseen, ne ovat siis ennemminkin representaatioita kuin eläinlähtöisiä ja eläimen toimijuutta korostavia tai edes huomioivia.

1) Eläin objektina

Terike kirjoitti Elma-messujen yhteydessä esittämisen tavasta, jossa eläin mielletään esineeksi. Tähän ryhmään lukeutuvat kaikki eläimen tuotteistavat, yksinkertaistavat ja symboliksi pelkistävät kerronnan tavat, joissa eläin / eläimen kuva / eläimen merkki edustaa jotain muuta kuin eläintä itseään.

Heteronormatiivisuus ei ole koskaan ollut näin söpöä.

Koen tämän eläimen esittämistavan olevan vallitseva ja laajalle levinnyt. Se nähdään elintarvikepakettien kyljessä yhtälailla kuin luonnontieteellisessä museossa ja useissa luontodokumenteissa. 

Yhdennäköisyys on eittämätön!

Eläin ei esiinny itsensä vuoksi, esitelläkseen itseään, vaan sen tehtävä on tuottaa ihmiselle nautintoa. Eläin on mykkä, ellei sitten puhu ihmisten kielellä ihmisten asioita (tai ihmiselle mukavia asioita tyyliin "lihani on mureaa"). Eläin on edustaja, ei yksilö, jolla on henkilökohtainen historia ja oma tahdonsuunta.

Onko savannilla todella yhtä paljon draamaa kuin Avarassa luonnossa?

Eläin käytetään loppuun, se on väliaikainen tila, se voidaan ohittaa sanomalla sitä söpöksi, sillä ei ole tunteita, siihen ei kuulu samastua (paitsi silloin kun kerrotaan eläinfiguurien avulla ihmissuhteista).

2) Eläin uhrina

Eläinoikeusdiskurssi esittää eläimen (pahojen) ihmisen mielivallan uhrina ja toisten (hyvien) ihmisten pelastamisen kohteena. Ilmoitan heti itse kokevani, että eläimet aivan megalomaanisessa mittakaavassa joutuvat ihmisten törkeyden kohteiksi ja tuen eläinoikeusliikettä, aktivismia ja kaikkea asiaan liittyvää.

Turkistarhattua henkilöä on toki hankala esittää aktiivisena toimijana.

Tämä eläimen esittämisen tapa pyrkii niin ikään poliittisiin päämääriin, jotka tosin poikkeavat edellisestä siten, että näillä poliittisilla toimijoilla ei ole mielessään taloudellisen edun tavoittelu. Tuotanto-olosuhteista on tärkeää tuoda esiin (aina hirviömäisyyteen asti) realistisia kuvia, ja välillä ne saattavat vaikuttaakin ihmisiin (riippuen hirveän paljon siitä, missä kontekstissa kuvat esitetään, sähkökaappi ei toimi, A-studio toimii).

Ongelmallista tässä diskurssissa on eläimen esittäminen ideoiden tasolla, esimerkkinä siitä, mihin ihmisen julmuus johtaa. Tämä aiheuttaa sen, että esitykset eivät tuota niinkään samastumista kuin joko sääliä tai syyllistymistä, joka taas johtaa vastareaktioon. Tällaiset esitykset ovat silti tärkeitä, mutta ne ovat ennen kaikkea ihmisten viestejä toisille ihmisille, eivät eläimen subjektiutta osoittavaa tai eläimestä itsestään lähtevää viestintää.

3) Eläin (omaehtoisena) esiintyjänä

Määrittelen nyt esiintymisen tapahtumaksi, jolle toimija olettaa yleisön tai vastaanottajan. Esiintyminen on aina kommunikaatiota, mutta siihen sisältyy myös kohotettu taso: kyse ei ole siitä mitä tehdään, vaan siitä, miten tehdään. Omaksi iloksi suoritetut aktit (esim. tanssilliset) eivät ole esiintymistä. Rajaan ulkopuolelle myös ihmisen jollain tavalla manipuloimat eläinesiintyjyydet kuten sirkusten ja delfiinien rangaistusvankiloiden Särkänniemen delfinaarioiden esitykset samoin kuin esimerkiksi ratsastuskilpailut ja eläinnäyttelyt. Mitä tulee pakotettuina / lahjottuina / kiristettyinä esiintyviin delfiineihin ja vaikkapa merileijoniin, niin toki idea niiden kyvykkyydelle on varmasti luonnosta peräisin. Uskon, että älyllisesti ihmisiä paremmin varustetut merinisäkkäät tekevät keskenään vaikka mitä hienoa.

Eikö olisikin mukavaa elää koko elämänsä uimahallissa?

Linnut ovat eläinmaailman (kyllä, ihminen kuuluu eläinmaailmaan) ylivertaisia esiintyjiä. Monimutkaiset soidinmenot ovat ilmiselvää esiintymistä laulamisesta puhumattakaan. 

Jane Goodall on havainnoinut simpansseja tarkkaillessaan erityisiä esitystilanteita, joissa johtava tai johtavaksi pyrkivä uros esittelee voimiaan ja suuruuttaan. Esityksiin kuuluu karvojen pörhistystä, huutoa, oksien heiluttelua, nopeaa liikehdintää sekä mahdollisen rekvisiitan käyttöä. Näin siis luonnossa. Oma lukunsa ovat ihmisten kanssa elävät simpanssit ynnä muut kädelliset, jotka ovat omaksuneet erilaisia taiteentekemisen ja esiintymisen muotoja.

Eläinten esiintyjyys on laaja aihe, jota täytyy tutkia enemmän. Tässä mainitsin vain ensimmäisenä mieleen tulleita esimerkkejä. Toki voi sanoa, että no nämä esiintymisethän tähtäävät aina johonkin biologisesti selitettävään päämäärään. Mutta eikö sitten voisi samalla kysyä, mihin ihmisen suorittama esiintyminen pyrkii. Emme ole niin erilaisia.