Eläinten tietoisuudesta

Tiedostan!

Joukko neurotieteiden ja käyttäytymistieteiden tutkijoita on julkistanut julistuksen ei-inhimillisten eläinten tietoisuudesta. The Cambridge Declaration on Conciousness esittää, että nykyisten tutkimusten valossa on todennäköistä, että lukuisilla lajeilla ilmenee ihmisen tietoisuuden kaltaista tietoisuutta. 

Koska ei-inhimillisten eläinten (ja joskus myös ihmisten) tietoisuuden tutkimusta rajoittaa tutkimuskohteiden kyky kommunikoida sisäisistä tiloistaan, julistus nojaa aivoalueiden fysiologian ja neurologian tutkimukseen. 

Julistus esittää, että ei vain ihmisen lähisukulaisilla hominideilla vaan myös ihmisen evolutiivisesti kaukaisilla sukulaisilla kuten linnuilla tai mustekaloilla mitä ilmeisimmin on moninaisia tietoisuuden tasoja. Esimerkiksi harakka on osoittaut peilitesteissä merkillepantavaa yhdenmukaisuutta hominidien, delfiinien ja elefanttien kaltaisten itsetietoisuuden mestarien kanssa. 

Tutkijat eivät esitä johtopäätöksiä eri eläinten älykkyydestä (älykkyys olisikin vielä kiistanalaisempi termi kuin tietoisuus), mutta esittävät, että aivorakenteen perusteella on todennäköistä, että eri eläinlajit myös kokevat erilaisia emootioita. 

“The absence of a neocortex does not appear to preclude an organism from experiencing affective states. Convergent evidence indicates that non-human animals have the neuroanatomical, neurochemical, and neurophysiological substrates of conscious states along with the capacity to exhibit intentional behaviors. Consequently, the weight of evidence indicates that humans are not unique in possessing the neurological substrates that generate consciousness. Nonhuman

animals, including all mammals and birds, and many other creatures, including octopuses, also possess these neurological substrates.”

Tässähän ei pitäisi olla mitään kovin vallankumouksellista kenellekään, jolla on mitään kokemusta minkään eläimen kohtaamisesta. Vallankumouksellista kai on se, että julistus tulee kovien tieteiden eikä pehmofilosofi-aktivistien puolelta. 

Näyttääkin siltä, että länkkäriä on ikään kuin oma koira purrut nilkkaan tässä. Modernin tieteen isähahmo, Rene Descarteshan kuuluisasti piti eläimiä jonkinlaisina kojeina, ja tutki niitä sen mukaisesti. No, ei mennyt kuin neljäsataa vuotta, kun samainen tieteenperinne todistaa jotakin aivan muuta. Elämme siinä mielessä kiinnostavia aikoja, että samaan aikaan kun tiede on arvossa arvaamattomassa, myös oletukset eri lajien  ja ihmisen välisistä samankaltaisuuksista alkavat saada kovien tieteiden todistusta. Muutenhan ei mitään ongelmaa olisi, mutta kun koko yhteiskuntamme on rakentunut sellaisen tiedon varaan, joka ikään kuin oikeuttaa meitä käyttämään näitä "alempia lajeja" resursseina. Nyt jos oikeutusta ei biologisesti ole, on eetikoilla kova työ saada nykyiset käytänteet vaikuttamaan soveliailta. Ehkä meidän pitää sitten laajasti ottaa käyttöön jonkinlainen sosiaalidarwinistis-wahlroosmainen "mursuetiikka", jossa vahvemman valta määrää. 

Silloin pitäisi kyllä kirjoittaa uusiksi ihmisoikeuksien julistus ja jokunen muukin asia. Hirveä homma. 

Aivojen tutkimus on muutenkin mielenkiintoinen alue. Paljon eläinkysymyksestähän on kilpistynyt juuri eläimen tietoisuuteen, tai oikeammin sen oletettuun puutteeseen. Muistelen, että jossakin vaiheessa organismin älykkyyden katsottiin liittyvän aivojen suhteelliseen kokoon. Mutta sitten esimerkiksi valaat olisivat ihmistä paljon älykkäämpiä, ja sehän ei kävisi. Sitten ajateltiin, että älykkyys  liittyy aivokuoren poimuttuneisuuteen. Mutta siinäkään ei ollut perää. Nyt kai ajatellaan, että sillä on jotakin tekemistä aivosolujen määrän kanssa (mitään lähteitä nyt ei ole käsillä niin että lukekaa varauksella). 

Mutta aivot ovat siitä kummallinen elin, että niiden tutkiminen objektiivisesti asettaa melkoisia haasteita. Jonkinlaista korrelaatiota voidaan havaita tiettyjen kokemusten ja tiettyjen aivoalueiden aktivoitumisten välillä, mutta jos meillä ei jo olisi subjektiivista kokemusta tietoisuudesta, pelkän harmaan aivomassan reaktiot eivät kertoisi meille mitään. 

Tuntuukin kummalliselta, että samaan aikaan, kun meidän elämäämme täydellisesti hallitsee ilmiö, jota emme pysty objektiivisen tieteen keinoin mitenkään selittämään tai edes havaitsemaan, oletamme, että sama objektiivinen tiede pystyisi kertomaan meille kaiken oleellisen ympäröivästä maailmasta. Ei voi olla miettimättä kuinka paljon erilaisia tietoisuuden tiloja, tai jotakin tietoisuuden kaltaisia mahdottomia-kuvitella-tiloja meidän ympärillämme oleva maailma pitää sisällään. Ajattelen nyt esimerkiksi superorganismien (kuten muurahaisten, korallien, termiittien) mahdollista kollektiivista tietoisuutta. Tai joitakin tieteelle selittämättömiä kommunikaatiorakenteita eri lajien yksilöiden välillä. 

Tietoisuus 1600-luvulta katsoen

Ehkä tiedekin muuttuu ja kehittyy niin, että joskus sellaisiakin ilmiöitä voidaan jollakin laitteella tutkia. Mutta ennen kuin se tapahtuu mielikuvituksella, taiteella, eläytymisellä, samastumisella ja empatialla saattaa olla paljon tunnustettua suurempi merkitys maailman ymmärtämisessä.