Demokratia ja etiikka

Jussi Viitala kirjoittaa kirjassaan Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen mm. siitä, miten monet ihmisen aikaansaannoksiksi mielletyt asiat eivät itse asiassa välttämättä olekaan yksin meidän keksintöjä. Yksi tällainen on demokratia.

Simpanssit elävät yhteisöissä, joilla on vahva urospuolinen johtaja (voisiko se olla naaras?). Johtajaksi nousu ei kuitenkaan voi tapahtua despoottimaisesti, vaan saavuttaakseen presidentin viran laumanjohtajan roolin, uroksen on hankittava yhteisön naaraiden hyväksyntä johtajakaudelleen. Vahvan johtajan löytyminen on naaraiden edun mukaista, sillä niiden lasten poikasten menestyminen riippuu urosten kyvystä puolustaa laumaa. Epäselvän johtamisen kaudella tai johtajanvaihdoksen aikana urosten energia kuluu keskinäiseen valtataisteluun ja mikäli he ne eivät pysty yhteistoimintaan, koko lauman turvallisuus on vaakalaudalla.

Kasakelan yhdyskuntaa vuosina 1964-69 hallinnut Mike, joka teki muihin lauman jäseniin vaikutuksen mm. kerosiinikanistereiden avulla.

Naaraat siis antavat tukensa johtajalle, mutta ne voivat myös joukkona vaikuttaa sen toimintaan, mikä osoittaa, että hallitsijan valta perustuu hallittujen tahdolle. Viitala kirjoittaa (eläintarhassa todetusta) tapauksesta, jossa nuori uros yritti paritella naaraan kanssa. Johtajauros kimpaantui ja lähti raivokkaasti jahtaamaan toista. "Nuori uros päästi hätäulostuksen ja pakeni kirkuen ympäri aitausta. Kun vanhempi uros ei hellittänyt takaa-ajoa, alkoivat kaikki naaraat yhdessä tuijottaa rauhanrikkojaa ja huutaa rytmikkäästi. Hyvin pian jätti liian aggressiivisesti käyttäytyvä johtajauros nuoremman rauhaan ja poistui paikalta hämmentyneesti virnistellen."

Simpansseilla on laumassa jonkinlaiset simpanssioikeudet. Yksilöt katsovat olevansa oikeutettuja tiettyihin asioihin ja luottavat näihin oikeuksiinsa. Simpanssit metsästävät itseään pienempiä eläimiä jonkin verran. Lihan osuus ruokavaliossa on vähäinen, mutta sillä on suuri sosiaalinen merkitys. Kun lauman urokset ovat saaneet saaliin, liha jaetaan. Ne, jotka eivät ole osallistuneet metsästykseen, kerjäävät. Mikäli kerjäys ei tuota tulosta, simpanssi saa raivokohtauksen. Se siis odottaa pääsevänsä saaliista osalliseksi, sillä on oikeus.

Kerjäävä henkilö.

Kasvisruokaa ei yleensä kerjätä eikä jaeta.

Eläintarhassa toteutettu koe osoitti myös, että simpanssitkin tuntevat suunnilleen kaikkiin uskontoihin kuuluvan kultaisen säännön: tee toiselle, niin kuin toivoisit hänen tekevän sinulle. Simpanssiyksilöille annettiin vuorollaan niin iso ruokamäärä, etteivät ne voineet itse käyttää kaikkea. Toiset jakoivat omastaan anteliaammin kuin toiset. Kävi ilmi, että ne, jotka olivat jakaneet omasta potistaan kitsaasti, myös saivat toisilta vähemmän tai jäivät kokonaan ilman.

Mutta tokihan ihmisen etiikka on ylivertainen, kuten Horrifying Planet osoittaa.