Toisten Helsinki

Teimme lauantaina tutkimusretken. Tarkkailimme kaupunkia toisten näkökulmasta ja havainnoimme myös eläinrepresentaatioita tai repersentaatioita, kuten meillä animalluminaatissa sanotaan. Retki oli aika lyhyt, Hakaniemen kauppahallista Kluuvin kauppakeskuskseen. Lisäksi minulla oli tukka jotenkin huonosti.

Tarkoitukseen valmistetut okulaarit ja oikea asenne.

Kauppahalliin meneminen tietysti oli aikamoista veren kaivamista nenästä, mutta teimme sen silti. Toisia ei halliin elävänä päästetä, mutta kuolleiden henkilöiden lajikirjo oli melkoinen. Päätimme kaikesta huolimatta tutkailla, miten toiset mahdollisesti viihtyisivät hallissa, mikäli onnistuisivat tekemään sinne invaasion ja selviämään reissusta hengissä.

Lämpimästi tervetuloa.

Kauppahalli olisi mielekäs paikka siivekkäille otuksille, koska monet ruuat sijaitsevat lasin takana. Esim. varis voisi kokea olonsa mukavaksi. Lihansyöjälle halli sopisi myös, sillä hajut ovat moninaiset. Pedolta vaadittaisiin kuitenkin kiipeilykykyä ja ketteryyttä jotta lihapalat olisivat saavutettavissa. Vahvempi toimija kuten karhu voisi toki vaikkapa hajottaa vitriinit tai raivata ihmismyyjät tieltään. Keskikokoiselle kasvinsyöjälle, kuten isolle jänikselle tai peuralle vihannestiskit olisivat kuin buffet. Pieni kaniini tai marsu pärjäisi huonosti. Samoin suurelle eläimelle kuten hevoselle käytävät saattaisivat olla ahtaat. Sioille löytyisi perunaa ja sipulia yletettävän matkan päästä. Orava joutuisi kusetetuksi. Kalat eivät luonnollisestikaan voisi tulla sisään vedenpuutteen vuoksi. Valas ei edes mahtuisi halliin. Eniten hallin antia rakastaisi ehkä vuohi, joka paitsi pystyisi saavuttamaan herkut, myös kelpuuttaisi kaiken (esim. kukkaset).

Hankalia muovipusseja.

Vanhoja käpyjä muovioksassa!

Vaatii voimaa tai ketteryyttä.

Tyyli ennen kaikkea.

Älä sinä mene merelle, anna meren tulla luoksesi.

Munasolut.

Yököttävähkön kauppahallikokemuksen jälkeen suuntasimme Hakaniemen autiolle torille lumisateeseen. Kovinkaan moni eläin ei viihdy aukeilla paikoilla. Torilla ei myöskään olisi mitään syötävää. Eli kenelläkään ei olisi syytä siellä hengailla. Paitsi linnuilla. Myös suuret kasvissyöjät kuten norsu voisivat mutustella torin viereisen puistikon puista lehdet. Mutta ei talvella.

Talvisin jääkarhut pyörittelevät jäätelöpalloja arktisilla alueille, kuten Suomessa.

Tori olisi kuitenkin harvinaisen turvallinen paikka siinä mielessä, että autot pysyttelevät sieltä yleensä poissa.

Hullu auto.

Torilta laskeuduimme jäälle, mikä ei myöskään vaikuttanut hirveän viriililtä elinympäristöltä. Ehkä karhu, jääkarhu ja leijona voisivat pyydystää siellä kaloja (mikä ei olisi kaloille kovin miellyttävää) ja pilkkijöitä. Kylmiä vesiä sietävät merenelävät saisivat olla lahdessa aika rauhassa, mutta nisäkkäille jäätynyt vedenpinta olisi miinus.

Kaisaniemenkaduksi muuttuva Unioninkadun pätkä pitkänsillan jälkeen oli todella ahdistavaa ympäristöä. Sieltä haluaisi ensimmäiseksi paeta toisella puolella sijaitsevaan Kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta ensin pitäisi selviytyä vilkkaasta autotiestä ja puutarhan aidasta. Kasvitieteellinen lienee myös aika eksklusiivinen paikka: sinne valitaan vain harvat. Lisäksi itse teossa yllätetyt kasvinsyöjät on saatettu teloittaa siihen paikkaan. Näyteikkunoissa ja kadulla havaitsimme lukuisia eläinesityksiä.

Nothing much to smile about.

Kissan ruoho.

Lihasyöjän lisäksi ikkunassa yrmeä nalle.

Terveisin koira.

Papukaijojen muonaa.

I-HA-NA myös pimeässä.

Symppis.

Seuraavaksi laskeuduimme maan alle. Emme oikein keksineet, millainen eläin viihtyisi tämän kokoisessa tunnelissa. Piilopaikat ja pakenemisreitit vaikuttivat riittämättömiltä.

Luolamaalauksetkin olivat ennen (40 000 vuotta sitten) hienompia.

Ollaan johdonmukaisia yhdessä.

Nautafest sitten ensi syksynä.

Leppäkerttu kirpputorilla.

Muistutus valomainoksessa.

Tunnelista putkahdimme valoisaan (oudosti valaistuun) Kluuvin kauppakeskukseen. Lenkkarikauppa myi eläinkenkiä. Animalluminaatti tiedusteli, mistä nahasta kengät on tehty, mutta ainoa saamamme tieto oli, että ei varmaan ainakaan leopardin nahasta. G-star raw -kaupassa ihmettelimme tuulipukuun puettua (muovista?) koiran luurankoa ja sen läheisyydessä olevia koirankouluttajanukkeja.

Kenen idea ja miksi.

Kluuvin yläkerrassa oli mittava määrä viherkasveja, joten siellä voisi kasvinsyöjä viihtyä. En tosin ole varma kasvien myrkyllisyydestä. Tapasimme jopa eläviä henkilöitä!

Ja kuolleita myös.

Kluuvin alakerta oli kovin eläinsomisteinen. Pohjakerroksen maatilatori ja ruokakauppa olisivat sitten ihan oma lukunsa, johon emme nyt mene.

Miksi enää tekisit itse ruokaostoksesi kun kissakin siihen kykenee!

Minulla on muistikuva, että hihkun tässä "hinkit, hinkit", vaikka nämä ovat tietysti tonkat. 

Tämä kirja ei kerro eläimestä. Se kertoo elintarvikkeesta.

Inglot pääsi mukaan, koska se on eläinkokeeton.

Belgen hurja karhu.

Kuvat otti toisten mies Markus.