perjantai 4. tammikuuta 2013

Ergo sum homo

Ihminen on yrittänyt koko kirjoitetun historiansa ajan erottaa itsensä eläimestä (ei vain eläimistä, vaan yleisesti ottaen eläimestä). Menestys on ollut heikkoa. Kaikki väittämät ovat tulleet kumotuiksi, mikä pistää miettimään, kuinka kaukana toisista eläimistä ihminen onkaan elänyt.
Delfiinit: "Awww, tulkaa tsekkaamaan, mikä söpö otus!"
Liikeri(!): "WOW, mä voisin tuijottaa näitä 4eva!"
Esim. nämä:
Ihminen on ainoa eläin, joka käyttää työkaluja.
Ihminen on ainoa eläin, joka valmistaa työkaluja.
Ihminen on ainoa eläin, joka kommunikoi kielellä.
Ihminen on ainoa eläin, jolla on tietoisuus.
Ihminen on ainoa eläin, joka tiedostaa itsensä.
Ihminen on ainoa eläin, joka tiedostaa kuolemansa.
Ihminen on ainoa älykäs eläin.
Ihminen on ainoa eläin, jolla on harkintaa, ajatuksia ja uskomuksia.
Ihminen on ainoa eläin, joka kykenee myötätuntoon.
Onneksi olemme ainoita eläimiä, jotka kykenevät luovuuteen, joten keksimme varmasti uusia kun vanhat eivät enää näytä päteviltä.

Yhtä asiaa ei ole vielä todistettu suuntaan eikä toiseen (vai onko!?): Ihminen on ainoa eläin, jolla on sielu.
Böö, olen sielusi.
Toinen näkemys sielusta.

Ihminen on ainoa eläin, joka on ihminen. Muut ihmiset ovat (ehkä) kuolleet sukupuuttoon.
Lähellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti