Toisten historia: Proteesi

Laura muistutti edellisessä postauksessa siitä, että kätemme ovat itse asiassa etujalat. Neljällä jalalla kulkeminen ei kuitenkaan ihmiseltä onnistu, sillä takajalat ovat venyneet epäkäytännöllisen pitkiksi. Kahdella jalalla kulkeminenhan on liikkumisen kannalta huomattavan huono ratkaisu: lajien juoksukilpailussa ihminen on vasta sijalla 28. Alla olevasta käy ilmi, että esimerkiksi strutsi, kani ja pahkasika juoksevat ihmistä nopeammin. Ihminen voittaisi juuri ja juuri mustan mamban, jolla ei siis ole jalkoja ollenkaan.

***

Tilannetta voisi korjata proteeseilla.

Aimee Mullins on yhdysvaltalainen urheilija, malli ja näyttelijä, jolla on peräti kaksitoista paria jalkoja. Mullinsista on tullut vammaisurheilun ikoni ja naistenlehtien vakiokasvo. Toisin kuin moni, Mullins voi valita jalat, jotka kulloiseenkin tilanteeseen sopivat.

Paralympialaisissa käytetyt juoksujalat asettavat tosin dopingiakin hankalamman kysymyksen siitä, missä menevät teknisen kehittelyn rajat. Esimerkiksi Etelä-Afrikkalaisjuoksia Oscar Pistorius syytti voitokasta kilpakumppaniaan, Brasilian Alan Oliveiraa tämän vuoden kisoissa liian pitkistä jaloista.

Oscar, meet alan, Alan, beat Oscar

Jotkut proteesit ovat näkymättömiä, mutta näkevät. Sokeille valmistettu keinotekoinen silmä, joka pystyy välittämään visuaalista informaatiota toimii pienen videokameran ja keinotekoisen verkkokalvon avulla. Tästä se jollakin konstilla välittää informaatiota aivoihin näköhermojen kautta. Tällaisella, koekäytössä olevalla bionisella silmällä sokea ihminen pystyy näkemään valoa ja jopa ihmisten hahmoja.

I see you.

Mutta jos kerran pitää valmistaa uusi uloke, miksi sen tulisi pyrkiä mahdollisimman lähelle ihmisruumiin alkuperäistä, usein huonohkoa suorituskykyä? Miksi tyytyä sijaan 28? Röntgenkatse, anyone?

I see you better.

I feel you.

Jotkut Mullinsin jalat käyvät catwalkille, mutta Matthew Barneyn Cremaster - elokuvassa Mullinsilla oli kissan jalat.

Uusiseelantilaisen Nadya Vesseyn molemmat jalat amputoitiin jo lapsena. Aikuiseksi tultuaan hän valmistutti itselleen mittatilaustyönä pyrstön. Pyrstön kanssa on kuulemma helppo uida rintaa ja perhosta, mutta keskivartalon lihakset joutuvat koville.

Jos eläimet auttavat ihmisiä designissa, myös ihmiset auttavat eläimiä, joille on käynyt raajarikkoja. Tosin näemmä yleensä vain sellaisia, joilla on Nimi.

Meadowin jalat puri pakkanen. Meadow on maailman ensimmäinen nauta, jolle on asennettu jalkaproteesit.

Romanialainen Uzonka-kurki joutui ihmisen hyökkäyksen kohteeksi. Toinen ihminen korjasi vahingon.

Okinawalla vankeudessa elävän Fuji-delfiinin uusi pyrstöimplantti korvasi taudinsyömän vanhan.

Takavetoinen.

Tämä kurki lensi saksalaisen pikkukaupungin puhelinlinjaan. Kuten oikein on,
kaupunki korvasi kurjelle aiheutuneen vahingon.

Tonka-kilpikonnan jalat söi koira.

Oscar-kissa kohtasi onnettomuuden traktorin.

Tälle henkilölle kävi ampumaturma. Henkilön nimi on Beauty.

Tuntematon terminaattorilaama.

***

Filosofi Bernard Stiegler vetelee joitakin antiikin lankoja pohtiessaan ihmisen ja tekniikan suhdetta. Stiegler määrittelee ihmistä läpikotaisin tekniseksi olennoksi prometheus- myytin uudelleenluennan kautta. Myytin mukaan Prometheuksen veli, unohduksen jumala Epimetheus jakaa luomishommassa kaikille kuolevaisille ominaisuuksia. Leijona saa voimaa, kauris nopeutta, kilpikonnan kilven ja niin edespäin. Jokainen saa ominaisuuden, joka auttaa sitä pärjäämään suhteessa muihin, ja näin ekologinen tasapaino säilyy maailmassa. Mutta koska Epimetheus on unohduksen jumala hän unohtaa jättää ihmiselle oman ominaisuuden. Prometheus joutuu siis turvautumaan ulkoiseen apuun ja varastamaan tulen, joka on jumalan ja tiedon symboli. Stieglerin mukaan ihmistä siis oleellisesti määrittää suhde tekniikkaan, joka on osa tätä (proteesi) ja jota ilman tällä ei ole ominaisuuksia: ominaisuuden puuttuminen ja sitä korvaava tekniikka ovat olemuksellisesti osa ihmistä.

Tavallaan ihan kiva. Mutta en kyllä pysty ottamaan täysin vakavasti henkilöä, joka kirjoittaa tähän tyyliin:

"The animal, the zebra, the gazelle of which I spoke a moment ago, the cow, the lion, they have no question to pose concerning 'Who are we?' It's not a question for an animal.

But for man, it's an eternal question. Who are we? Should we develop computers? Should we land on the moon? Raze that forest? Build that dam on Hölderlin's river? Should we do that?"

Stieglerilta tuntuu itseltään puuttuvan joku osa, joka sallisi hänen ajatella "eläimen" ja "miehen" kaltaisten moukkamaisen essentialististen määritelmien ohitse ja tajuta, että ihmistä ei fundamentaalisesti erota mikään muista olioista. Stiegler voisi tarvita tähän tarkoitukseen proteesia.

Art Orienté Objet: Necking (2007)

Marion Laval-Jeantet ja Benoit Mangin muodostavat Art Orienté Objet -nimisen taiteilijakollektiivin, jonka työssä suhde muihin eläimiin on usein keskiössä.

Art Orienté Objet: Felianthropy (2007)

Art Orienté Objet: Jeter les bois

Laval-Jeantet sai viime vuonna Ars Electronican Golden Nica -palkinnon May the Horse live in me -performanssista, jossa otti verensiirron hevoselta. Tai oikeastaan prosessissa käytettiin jonkinlaista veriplasmaa, mutta kokeen seurauksista ei yhtä kaikki ollut mitään takeita, eikä ole. Käsittääkseni hän (sekä hevonen että hevosnainen) vielä elää.

Taiteilija Nikolaii Dornstauder on valmistanut proteeseja linnuille ja ketuille. Kurja ajatella, että ansalankojen metsissä moni kettu oikeastikin näitä tarvitsisi.