Kirja-arvio

Vihdoinkin, tai itse asiassa jo varhain viime vuonna, on ilmestynyt asiallinen fiktioteos eräästä hyvin uhanalaisesta toisesta. Hän on niin harvinainen, että oikeastaan tiedemaailman mielestä häntä ei ole edes olemassa. Se on aika röyhkeä oletus eikä todista mitään.

Poliittisesti epäkorrektia vihjata koko lajin suhtautuvan vihamielisesti puulaivoihin.

Risto Isomäen Con rit -romaanissa seikkailee myös pieni määrä ihmishenkilöitä. Useinhan taidetta vaivaa tällainen vitsaus, että ihmishenkilöistä on kerrottava, koska joidenkin tahojen mielestä he ovat kiinnostavampia kuin muut henkilöt. No joka tapauksessa, tarinassa on vain noin viisi ihmistä ja hekin ovat mukana vain siksi, että voitaisiin kertoa tärkeää tietoa suuresta merikäärmeestä sekä valaista (niin, myös valaista) jonkin verran ilmastonmuutosta (osa kirjan tuotosta menee ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvien hankkeiden tukemiseen).

Olaus Magnuksen Carta Marinan merieläimet, joista suurin osa on (pienin esteettisin muutoksin) todettu olemassaoleviksi lajeiksi. Pahin vihulainen keskellä.

Con rit kertoo merikäärmeiden heimosta, ominaisuuksista ja historiasta sikäli kuin ihmisellä voi heistä olla tietoa. Con rit tarkoittaa sata- tai tuhatjalkaista, se on nimi, jota Vietnamissa käytetään suuresta merikäärmeestä. "Jalat" ovat eviä, joita käärmeellä on yksi pari kussakin vartalonsa segmentissä.

Evien havainnollistus, suuren merikäärmeen pää ja pyrstö ovat erilaiset.

Merikäärmeestä (vältämme käyttämästä termiä "hirviö" sillä se on leimaava) tehdyt havainnot ovat kuluneen vuosisadan aikana vähentyneet tuntuvasti joko siitä syystä, että elinympäristöt ovat saastuneet tai päätyneet muulla tavoin ihmisen vandalisoimiksi (varsinkin jokien suistot, joissa laji mieluiten lisääntyy) tai siksi, etteivät ihmiset enää näe mitään. Aikaisemmin merellä jouduttiin viettämään huomattavasti pidempiä aikoja kuin nykyään ja laivat pitivät pienempää melua. Eurooppalaiset ihmiset tietysti reagoivat valtaviin otuksiin hyvin tyypillisellä tavalla, eli ampumalla heitä päähän. Täysikasvuisen suuren merikäärmeen pää onkin sangen kookas, sillä käärme voi saavuttaa jopa kuudenkymmenen metrin pituuden.

Atsteekkien jumaloima Quetzalcoatl (mittasuhteet pielessä).

"On hyvin todennäköistä, että suuri osa maailman kaikkein uhanalaisimmista eläinlajeista löytyy erilaisten kryptidien eli vielä tuntemattomien eläinlajien joukosta. Monet kertomuksissa ja taruissa elävät kryptidit ovat varmaankin kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten, ja monet ovat todennäköisesti aina olleet puhtaita tarueläimiä. Mutta osa kryptideistä on todellisia, olemassaolevia mutta sukupuuton partaalla kituuttavia lajeja, joiden järjestelmällistä suojelua ei ole mahdollista aloittaa ennen kuin niiden olemassaolosta on kiistattomia todisteita."

Himmapanissa elänyt Naga.

Suuri merikäärme tunnetaan useissa kulttuureissa. Näille kulttuureille yhteistä on se, että niiden ihmiset ovat eläneet lähellä merta. Kyseessä voi olla tai olla olematta sama laji, mutta kuvaukset ovat varsin yhteneviä. Suuri merikäärme ei välttämättä ole kala, mutta tuskin nisäkäskään. Laji saattaa edustaa jotain ennestään tuntematonta selkärankaisten ryhmää. Persoonaltaan suuret merikäärmeet saattavat olla ystävällisiä, jopa altruistisia tai piittaamattomia aina julmuuteen asti ja muistuttavat näin useita muiden lajien edustajia.

Jalat ovat piirtäjän mielikuvitusta.
Miten muka kukaan olisi nähnyt tämän merieläimen jalkoja,
vaikka ne olisivatkin olemassa?

Erittäin suuresta merieläimestä on tehty ainakin yksi luotettava eli yhdysvaltalainen havainto.