Tajusin äsken käveleskellässäni kotiin, että kädet ovat itse asiassa vain toinen nimi etujaloille. "Neljällä jalalla" kävelevillä tuttavillamme ei ole kahta lantiota. Heilläkin on hartiat, olkapäät ja muut sellaiset. Meillä kaikilla raajallisilla henkilöillä on siis etu- ja takaraajat eli -jalat. On hyväksyttävä joko se että on vain jalkoja tai että kaikilla on sekä kädet että jalat.
 |
| Ehkei maailman antomisin kuva, mutta ihan riittävä. |
 |
| Toinen (perseellisempi) versio aiheesta. |
 |
| Etsi kolme eroavaisuutta. |
"Jalat maassa" on siis ihan luonteva kehotus. Mutta mitä minun pitäisi ajatella toistuvista unista, joissa pelkkien jalkojen varassa käveleminen on käynyt mahdottomaksi ja on pakko (ja oikeastaan suuri helpotus) ottaa kädet avuksi? Entä häpeäntunteesta, joka varjostaa näitä unia? Olemmeko me lähempänä ei- pystyyn nousseita sukulaisiamme kuin ymmärrämmekään? Vai olenko vain minä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti