Rajataiteen äärellä

Suuri osa dOKUMENTA(13):n teoksista sijoittuu usean neliökilometrin laajuiseen Karlsauen puistoon. Keinolampien ja -saarien lisäksi puistossa on myös oikeita joutsenia, sorsia ja muita eläviä. Paikka on varsinainen ranskalaisen puistogeometrian helmi siltoineen ja linnantapaista kohti piirtyvine kanaaleineen. 

Taideteokset oli sijoitettu usein erillisiin paviljonkeihin, joita oli ripoteltu pitkin puistoaluetta. Mitä syvemmälle puiston uumeniin meni, sitä kyseenalaisemmalta ihmisen luoman järjestyksen mielekkyys alkoi näyttää. Ihmisen lajityyypillisiä ominaisuuksia ilmensi muun muassa taiteilija Anna Maria Maiolinon läpikotaisin installoitu pieni talo, jonka olivat vallanneet keraamiset asiat. 

Leipurilla on lähtenyt hieman käsistä

Järjestys rakoili muuallakin. Tässä on Song Dongin noin keskelle aukiota rakentama epämääräinen joutomaa-kukkulantapais-veistos, joka koostuu kaikenlaisesta romusta ja roinasta, rikkakasveista ja niiden sekaan upotetuista neonvaloista.

Estetiikkaa ja estetiikkaa

Ehkä hienoin teos ei ollut oikeastaan teos ollenkaan. Pierre Huyghesin installaatiohko "Untilled" oli kyltitetty seuraavasti: "Alive entities and inanimate things, made and not made / dimensions variable" Kyltin viitoittaman polun päästä, isojen kuusten takaa aukesi kummallinen ei-kenenkään maailma. Taidekartta kädessä kulkevat turistit kiertelivät eksyneen näköisinä kumpujen seassa ja tutkailivat tiilimursketta, horsmapöheiköitä, laattapinoja ja muita muodostelmia kuin taidekauppiaat Jeff Koonia ja Cicciolinaa kahdeksankymmentäluvulla. Alueella näytti olevan käynnissä jokinlainen hidas luonnon ja kulttuurin, järjestyksen ja epäjärjestyksen välinen draama, johon katsoja tuli vedetyksi mukaan. Koko liejuisen ja kumpuisen komeuden keskellä eksistoi patsas, jonka pään paikan oli vienyt mehiläispesä. 

erilaisia materiaaleja (mixed media)

veistoksellinen muoto

installaatio

näköispatsas

Tarkovskimaista tunnelmaa lisäsi rikkaruohovalleja kastelevan näyttelyvahdin vaaleanpunajalkainen koira, josta oli yhtä vaikea sanoa kuuluiko se luontoon vai kulttuuriin kuin kaikesta muustakin. 

Installaatio muodostelmineen oli tietenkin mikäpä muu kuin, hm, puiston kompostialue. Se, missä määrin paikkaa oli näyttelyä varten muokattu jäi arvailujen varaan. Joku voisi nyt todeta, että taide on huijausta/rappiolla/molempia. Mutta koko juttu oli oikeasti hieno. Joutomaahan on aina maaginen, mutta kun kaikkea katsoi draaman lasien läpi se oli yhtäkkiä entistäkin maagisempi.

Kaikenlaisten aineiden ja olioiden vallankumouksellista logiikkaa! Mikä spektaakkeli! 

Aivan puiston perällä oli sitten eräänlainen salatiedon kappeli. The Worldly House - nimeä kantava kokonaisuus oli koottu filosofi Donna Harawayn ajatusten ympärille. Entisen lintutalon (siellä oli aikoinaan pidetty mustia joutsenia) kätköissä oli mittava arkisto kirjallisuutta, videotallenteita ja muuta materiaalia lajien välisiä suhteitä käsittelevistä teoksista.  

Hienoa oli, että suhde eläimiin ja luontoon on vihdoin tulossa valtavirrankin taidetapahtumien keskiöön. Mediataiteen puolella ekologiaan liittyvät kysymyksethän tulivat jo joitakin vuosia sitten kaikkiin suuriin näyttely- ja festivaalitapahtumiin, luultavasti paljolti sensoritekniikan ja tieteen tekniskeskeisyyden kautta. Ei ollut mediataiteen tapahtumaa, jossa "environmental" tai "ecosystem" ei olisi ollut tagisanana. Mutta nyt ovat tulossa eläimet: "ei-inhimillisiin eläimiin" liittyviä konferensseja putkahtelee kuin sieniä sateella, ja eläimiin liittyvät teokset otetaan vakavasti, niin kuin nyt vaikka Dokumentassa. Tästä huolimatta on aiheen keskeisyyteen suhteutettuna kuvaavaa, että koko poliittisesti ladattu aihepiiri on katettu metsän siimekseen kätketyllä arkistolla sen sijaan, että joku näyttelyn pääsaleista esittelisi arkostossa olevia teoksia.

Yhtä kaikki: nykytaiteen suhde tuohon Suureen Toiseen on muuttunut. Luonto ei enää esiinny taiteessa esteettisinä prosesseina, rakenteina tai luonnollisena järjestyksenä, eikä jonakin muokattavana ja hallittavana, vaan jonakin, joka uhkaa ja horjuttaa ihmisen kaikkivoipaisuutta ja jonakin, joka katsoo meitä takaisin. Tuntuu, kuin korva olisi vihdoin kääntymässä kuuntelemaan noita toisia sellaisina kuin ne ovat. Dialogia ehkä vasta tapaillaan, mutta jos hyvin käy,  keskustelusta tulee vielä kaksisuuntainen.

***

The Worldly Housen tematiikkaan liittyvä konferenssi lupasi pitää sisällään myös Harawayn itsensä tallenneluennon. Valitettavasti äänentoisto teki kuuntelemisen mahdottomaksi. Sen sijaan saimme kuulla egyptiläisistä eläinmuumioista.

Muinaiset egyptiläiset muumioivat ilmeisesti kaikkea mahdollista jutun alussa esitellyn savileipurin innolla. Muumiointi oli niin iso bisnes, että lintuja ja muita pikkueläimiä tarhattiin tarkoitusta varten. Monet lemmikeistä saivat muumiointikäsittelyn luonnollisen kuoleman jälkeen, mutta myös pyhiä eläimiä ja ruokaa muumioitiin. Pitää muistaa, että uskomusten mukaan palsamointi tarkoitti pääsylippua ikuiseen elämään myös eläimille, niin että oikeastaan kyse oli onnenpotkusta. Tässä joitakin faaraoiden seuralaisia tuonpuoleisessa elämässä. 

muumiokissoja

muumiokoira

haukkamuumio

Muu muumio?

Muumiobroileri