Hyvää viikonloppua!

(Taiteilija tuntematon)

Vallan ytimessä ei tällä kertaa kaapattu laivaa

Olen yhä hieman hämmentynyt tämänaamuisesta tilaisuudesta, jossa kävimme. Kyseessä oli siis jonkinlainen esijuttu sille, että eläinsuojelulakia ryhdytään uudistamaan. Paikalla oli alustajia, jotka puhuivat aiheesta oman alansa näkökulmasta (yhteiskuntatieteilijä, oikeustieteilijä, eläinlääkäri ja henkilö Maa- ja metsätalousministeriöstä). Ilmeisesti nyt lakia aletaan valmistella.

Säätytalon sfinksi (Teriken mielestä se on joku muu).

On jännittävää tietää, ketkä ihmiset todella päättävät jostakin laista. Ja masentavaa tajuta, että eläinsuojelulakia pääsevät syynäämään tahot, joiden toimeentulo perustuu eläinten käyttämiseen ja toimintaan, joka on lähtökohtaisesti kestämätöntä, jos oletetaan että eläimellä on itseisarvo. Näinhän Suomen laissa ei tällä hetkellä oleteta. Birgitta Wahlbergin mukaan siinä on suurin epäkohta koko hommassa. Jos eläimelle oletetaan itseisarvo (siis miten voidaan tällä hetkellä olettaa, että eläimellä ei ole itseisarvoa?? kuinka tämän on edes mahdollista), siitä tulee jotain muuta kuin ihmisen toiminnan kohde. Ja ennen kaikkea lait, niiden noudattaminen ja toimeenpaneminen saisivat enemmän painoarvoa: tässä puhutaan nyt siitä, mitä toinen subjekti voidaan pakottaa kokemaan. Toisaalta Norjassa ja Alankomaissa eläimelle on laissa säädetty itseisarvo, mutta eipä se ole eläinteollisuutta lopettanut.

Säätytalon leijona ja toinen henkilö.

Joku paikallaolija kyseenalaisti sen, miksi eläinsuojelulakia valmistelemassa on niin paljon eläinsuojelujärjestöjen ihmisiä. Valmistelevassa ohjausryhmässähän on siis kaksi (2) henkilöä eläinsuojelujärjestöistä (Animalia ja SEY). Eikö olisi relevantimpaa kysyä, mitä helvettiä se turkistuottajien edustaja tekee ryhmässä. Ja hieman arveluttaa myös maataloustuottajien mukanaolo. Entäs Evira? Ja oikeesti joku tyyppi Päivittäistavarakauppa Ry:stä. Mitä tällaiset ihmiset voivat tietää eläinten kokemuksesta? Järkevintä olisi, jos lakia pääsisivät suunnittelemaan vain sellaiset, jotka ymmärtävät jotain kyseisen lainkohdan konkreettisista kokijoista. Ja joo, voi olla, että sitten sieltä jäisivät myös eläinsuojeluihmiset pois. Mutta oikeesti hei. Nythän siellä on jengiä, jonka edun mukaista on se, ettei eläinten hyvinvointia paranneta.

Leijona on suosittu eläin Säätytalossa. Mistä muuten tulee käsitys leijonan ja oikeudenmukaisuuden yhteydestä?

Tää on todella vituttavaa. Miksi kaikki nämä lait ja asiat ja jutut ja keskustelut ja väittelyt ja tämäkin kirjoitus ja samaan aikaan tässä maassa on satoja tuhansia eläimiä, jotka kärsivät siksi, että ihmiset voisivat saada halpaa makkaraa tai turkissomisteita tai juoda litratolkulla maitoa.

Säätytalon toiset sfinksit, puhelinkoppi ja joku tyyppi.

Eläinsuojelulainsäädäntö uudistuu

"Maa- ja metsätalousministeriössä on meneillään eläinsuojelulain (247/1996) kokonaisuudistus. Uuden eläinsuojelulain valmistelijat on nimetty syyskuussa 2012 ja työ käynnistetty. Maa- ja metsätalousministeriö asetti ohjausryhmän ja työryhmän, joiden tehtävänä on laatia ehdotus uudeksi eläinsuojelulaiksi.

Työn tavoitteena on saattaa osittain vanhentunut eläinsuojelulaki nykyisen perustuslain vaatimusten mukaiseksi sekä selkeyttää eläinsuojelulainsäädäntöä. Hallituksen esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on suunniteltu annettavaksi eduskunnalle vuonna 2014.

Kyseessä on laaja uudistushanke, jonka vaikutukset ulottuvat useille yhteiskunnan aloille. Lakiuudistuksen yhteydessä käydään laajaa keskustelua eläinten hyvinvoinnin turvaamisesta lainsäädännöllä.

Teettämiensä oikeudellisten ja yhteiskunnallisten asiantuntijaselvitysten lisäksi ministeriö kartoitti useilla kyselyillä eläinsuojeluviranomaisten, eläintenpitäjien, etujärjestöjen ja muiden sidosryhmien lisäksi kansalaisten näkemyksiä lain tärkeimmistä uudistamistarpeista. Kansalaisilla on myös mahdollisuus antaa palautetta lain valmistelijoille koko uudistushankkeen ajan ministeriön internet-sivulla olevan palautelomakkeen kautta.

Hallituksen esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on suunniteltu annettavaksi eduskunnalle vuonna 2014."

mmm.fi

Eläinsuojelulainsäädännön uudistusta valmisteleva työryhmä. Uudistusta valmistelevassa ohjausryhmässä(???) ihmisiä mm. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitosta ja Päivittäistavarakauppa ry:stä.

In your service, sir!

Minun piti kirjoittaa luonnon jäljittelystä, mutta jotenkin googlasin itseni androidien pariin. Nämä ovatkin kyllä ihan oma aihealueensa. Suurin osa roboteistahan on älykäs kahvinkeitin -tyyppisiä härveleitä, joissa näköisyydellä ei ole erityistä merkitystä toiminnallisuuden kannalta. Näköisyyden kehitteleminen kiehtoo siis näemmä ihmistä ihan itseisarvona. Toki suurinta tuotekehittelyä tehdään CP3O-tyyppisten ukkorobottien parissa, mutta nais-androidit ja eläinrobotit ovat myös varsin suosittuja. 

Näihin tekeleisiin sopii varmasti parhaiten sana uncanny. Mutta ei voi olla ajattelematta, että elävän kaltaisuuden lisäksi näiden robottien suunnittelua ajaa jokin muukin kuin luonnon jäljittelyn tarve. Tai jotenkin näissä kilpistyy ihan hienolla tavalla kulttuuriperinteemme maailmasuhteen yksi kieroutuma. En ole vielä nähnyt naisten suunnittelemaa hunks-henkistä androidia, mutta eiköhän sekin vielä ole tulossa (en nyt osaa ajatella sitä kyllä varsinaisena edistyksenä). 

       

Tämä menee vähän asian ohi, mutta samaa fantasiaa on tutkailtu myös hienossa 70-luvun elokuvassa The Stepford Wives. 

Robottihan on kone, ja koneille on tyypillistä se, että ne on tehty palvelemaan (jotakin jonkun muun asettamaa tarkoitusta). Kaikki mikä on tämän funktion kannalta tarpeetonta jätetään pois. Robottia tehdessä ei ole siis mieltä jäljitellä toisen motiiveja tai vaikuttimia vaan siinä keskitytään puhtaasti ilmiasun jäljittelemiseen. Kun siis tehdään esimerkiksi lintu, linnun kaltaisuus perustuu pelkästään siihen, miltä lintu ulkopuolisesta näyttää, eikä siihen minkälaista on olla lintu, tai minkälaiset tarpeet tai motiivit lentelyä ohjaavat. Onko tämä siis linnun kaltainen vai ei? 

                                               Kuvitelkaa, että lintu olisi oikea. Hooray! 

Kuulin myös tutkimushankkeesta, jossa oli vuosia kehitelty robottia, joka liikkuisi täsmälleen kuin kala. Kysyin, mitä varten robottia kehitettiin. Kuulemma miinojen etsintään. Minulle ei kyllä selvinnyt minkä takia robotin, joka etsii miinoja, tulisi olla kalan näköinen. 

Jostakin renessanssimiehiltä periytyvässä teknis-tieteellisessä fantasiassa olisi siis toivottavaa ja kätevää jos luonto, eläimet ja naiset voitaisiin korvata tällaisilla palvelualttiilla kaukosäädeltävillä kojeilla. Stepfordin vaimoissakin kehitelty seksistinen vitsi jatkuu tietenkin niin, että miehet voisivat sitten rassata niitä kojeita rauhassa keskenään. 

On vaikea sanoa, tuleeko mekanistinen luontokäsitys ennen vai jälkeen robottifantasiaa. Mutta näiden maailmanhistorian kannalta ei-niin-merkittävien härveleiden rinnalla kehitetään muitakin härveleitä, joissa samanalaisia ideoita kehitellään varsin vakavissaan. Viittaan nyt esimerkiksi geenimuunteluun, tai vasta lentoon lähdössä olevaan synteettiseen biologiaan, jossa on mahdollista "rakentaa eläviä organismeja" synteettistä dna:ta hyväksikäyttäen. Toistaiseksi kokeilut aiheesta ovat bakteeritasolla, mutta lähestysmistapa on Stepfordin vaimoista tuttu.  

Hyväksi - tai huonoksi- onneksi elävät asiat ovat kuitenkin arvaamattoman hallitsemattomia. Taiteilija (ja insinööri) Natalie Jeremijenko on esimerkiksi istuttanut puiden klooneja täysin identtisiin kasvuympäristöihin vain näyttääkseen, kuinka niistä tulee tästä huolimatta aivan erilaisia. Jeremijenko on kunnostautunut muunkinlaisten vastastrategioiden kehittelyssä esimerkiksi uudelleenkouluttamalla lelurobottikoiria ympäristön saastetasoja tutkiviksi sensorikoiriksi. Jeremijenkon OOZ-projekti taas on käänteinen eläintarha, jossa kaikki toiminta on vastavuoroista ja tekniikka mahdollistaa kaksisuuntaisen kommunikaation: OOZ pitää sisällään mm. ihmis-lintu-kommunikaatioteknologiaa jossa on käyttöohjeet myös linnuille. Tässä on hanhirobotti, jonka avulla ihminen voi välillisesti kommunikoida muiden hanhien kanssa. 

Ooz! 

Lauran editti.

Ei statistieläimille

Peta on tehnyt hyvän kampanjan kiinnittääkseen huomiota eläin"näyttelijöiden" surkeisiin olosuhteisiin.

Parhaillekin sattuu!

Hittolainen, meidän norppahymiöhän näyttää ihan Björniltä! Oh noes!

€:

Mistä nauta tulee?

Pohdimme Teriken kanssa tänään nautojen alkuperää ja se onkin itse asiassa aika hieno. Nauta polveutuu alkuhärästä, joka kuoli sukupuuttoon vuonna 1627. Maija Karalan kiinnostava blogimerkintä/artikkeli aiheesta löytyy täältä.

Chauvet'n luolassa Ranskassa olevassa noin 30 000 vuotta vanhassa piirroksessa mm. alkuhärkiä.

Uudempi ja vähemmän taitava näkemys aiheesta.

Alkuhärän levinneisyys.

Puolassa sijaitseva muistomerkki viimeiselle alkuhärkälehmälle, joka kuoli vanhuuttaan.

Lisätietoa.

Rajataiteen äärellä

Suuri osa dOKUMENTA(13):n teoksista sijoittuu usean neliökilometrin laajuiseen Karlsauen puistoon. Keinolampien ja -saarien lisäksi puistossa on myös oikeita joutsenia, sorsia ja muita eläviä. Paikka on varsinainen ranskalaisen puistogeometrian helmi siltoineen ja linnantapaista kohti piirtyvine kanaaleineen. 

Taideteokset oli sijoitettu usein erillisiin paviljonkeihin, joita oli ripoteltu pitkin puistoaluetta. Mitä syvemmälle puiston uumeniin meni, sitä kyseenalaisemmalta ihmisen luoman järjestyksen mielekkyys alkoi näyttää. Ihmisen lajityyypillisiä ominaisuuksia ilmensi muun muassa taiteilija Anna Maria Maiolinon läpikotaisin installoitu pieni talo, jonka olivat vallanneet keraamiset asiat. 

Leipurilla on lähtenyt hieman käsistä

Järjestys rakoili muuallakin. Tässä on Song Dongin noin keskelle aukiota rakentama epämääräinen joutomaa-kukkulantapais-veistos, joka koostuu kaikenlaisesta romusta ja roinasta, rikkakasveista ja niiden sekaan upotetuista neonvaloista.

Estetiikkaa ja estetiikkaa

Ehkä hienoin teos ei ollut oikeastaan teos ollenkaan. Pierre Huyghesin installaatiohko "Untilled" oli kyltitetty seuraavasti: "Alive entities and inanimate things, made and not made / dimensions variable" Kyltin viitoittaman polun päästä, isojen kuusten takaa aukesi kummallinen ei-kenenkään maailma. Taidekartta kädessä kulkevat turistit kiertelivät eksyneen näköisinä kumpujen seassa ja tutkailivat tiilimursketta, horsmapöheiköitä, laattapinoja ja muita muodostelmia kuin taidekauppiaat Jeff Koonia ja Cicciolinaa kahdeksankymmentäluvulla. Alueella näytti olevan käynnissä jokinlainen hidas luonnon ja kulttuurin, järjestyksen ja epäjärjestyksen välinen draama, johon katsoja tuli vedetyksi mukaan. Koko liejuisen ja kumpuisen komeuden keskellä eksistoi patsas, jonka pään paikan oli vienyt mehiläispesä. 

erilaisia materiaaleja (mixed media)

veistoksellinen muoto

installaatio

näköispatsas

Tarkovskimaista tunnelmaa lisäsi rikkaruohovalleja kastelevan näyttelyvahdin vaaleanpunajalkainen koira, josta oli yhtä vaikea sanoa kuuluiko se luontoon vai kulttuuriin kuin kaikesta muustakin. 

Installaatio muodostelmineen oli tietenkin mikäpä muu kuin, hm, puiston kompostialue. Se, missä määrin paikkaa oli näyttelyä varten muokattu jäi arvailujen varaan. Joku voisi nyt todeta, että taide on huijausta/rappiolla/molempia. Mutta koko juttu oli oikeasti hieno. Joutomaahan on aina maaginen, mutta kun kaikkea katsoi draaman lasien läpi se oli yhtäkkiä entistäkin maagisempi.

Kaikenlaisten aineiden ja olioiden vallankumouksellista logiikkaa! Mikä spektaakkeli! 

Aivan puiston perällä oli sitten eräänlainen salatiedon kappeli. The Worldly House - nimeä kantava kokonaisuus oli koottu filosofi Donna Harawayn ajatusten ympärille. Entisen lintutalon (siellä oli aikoinaan pidetty mustia joutsenia) kätköissä oli mittava arkisto kirjallisuutta, videotallenteita ja muuta materiaalia lajien välisiä suhteitä käsittelevistä teoksista.  

Hienoa oli, että suhde eläimiin ja luontoon on vihdoin tulossa valtavirrankin taidetapahtumien keskiöön. Mediataiteen puolella ekologiaan liittyvät kysymyksethän tulivat jo joitakin vuosia sitten kaikkiin suuriin näyttely- ja festivaalitapahtumiin, luultavasti paljolti sensoritekniikan ja tieteen tekniskeskeisyyden kautta. Ei ollut mediataiteen tapahtumaa, jossa "environmental" tai "ecosystem" ei olisi ollut tagisanana. Mutta nyt ovat tulossa eläimet: "ei-inhimillisiin eläimiin" liittyviä konferensseja putkahtelee kuin sieniä sateella, ja eläimiin liittyvät teokset otetaan vakavasti, niin kuin nyt vaikka Dokumentassa. Tästä huolimatta on aiheen keskeisyyteen suhteutettuna kuvaavaa, että koko poliittisesti ladattu aihepiiri on katettu metsän siimekseen kätketyllä arkistolla sen sijaan, että joku näyttelyn pääsaleista esittelisi arkostossa olevia teoksia.

Yhtä kaikki: nykytaiteen suhde tuohon Suureen Toiseen on muuttunut. Luonto ei enää esiinny taiteessa esteettisinä prosesseina, rakenteina tai luonnollisena järjestyksenä, eikä jonakin muokattavana ja hallittavana, vaan jonakin, joka uhkaa ja horjuttaa ihmisen kaikkivoipaisuutta ja jonakin, joka katsoo meitä takaisin. Tuntuu, kuin korva olisi vihdoin kääntymässä kuuntelemaan noita toisia sellaisina kuin ne ovat. Dialogia ehkä vasta tapaillaan, mutta jos hyvin käy,  keskustelusta tulee vielä kaksisuuntainen.

***

The Worldly Housen tematiikkaan liittyvä konferenssi lupasi pitää sisällään myös Harawayn itsensä tallenneluennon. Valitettavasti äänentoisto teki kuuntelemisen mahdottomaksi. Sen sijaan saimme kuulla egyptiläisistä eläinmuumioista.

Muinaiset egyptiläiset muumioivat ilmeisesti kaikkea mahdollista jutun alussa esitellyn savileipurin innolla. Muumiointi oli niin iso bisnes, että lintuja ja muita pikkueläimiä tarhattiin tarkoitusta varten. Monet lemmikeistä saivat muumiointikäsittelyn luonnollisen kuoleman jälkeen, mutta myös pyhiä eläimiä ja ruokaa muumioitiin. Pitää muistaa, että uskomusten mukaan palsamointi tarkoitti pääsylippua ikuiseen elämään myös eläimille, niin että oikeastaan kyse oli onnenpotkusta. Tässä joitakin faaraoiden seuralaisia tuonpuoleisessa elämässä. 

muumiokissoja

muumiokoira

haukkamuumio

Muu muumio?

Muumiobroileri

Hulluja nuo saksalaiset

Osa Kasselin dOKUMENTA(13):n teoksista on sijoitettu myös luonnontieteellisenä museona toimivaan rakennukseen. Alakerran nykytaideteokset käsittelevät maan- ja vedenkäyttöön ja riistokapitalismiin liittyviä sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, ja tekevät sen ihan hienosti, kuten Claire Pentecost "maavaluutta soil-erg" -projektissa tai Amar Kanwar metsäteollisuutta käsittelevässä installatiossa. 

Yläkerroksissa päästään kuitenkin sitten näkemään luontosuhteen virallinen puoli. Ensi silmäyksellä olin iloinen, kun huomasin, että saksalaiset käyttävät dioramoissaan muovisia eläimiä aitojen sijaan. Ilo jatkui, kunnes huomasin olevani vasta noin jurakaudella. Jostakin syystä edes tehokkailla saksalaisilla ei ole täytettyä dinosaurusta. 

Pääpiirteissään Kasselin luonnontieteellinen vastasi paljolti Helsingin vastaavaa. Luonnontieteellisiin museoihin vakiintunut esitystapa on melko eriskummallinen. Koska vitriineissä on vähän tilaa, eläimet viihtyvät aina porukoissa. Vaikutelma on joko pastoraalinen, tai sitten kuin suoraan ilmestyskirjasta. 

Katsoja häiritsee idylliä

Wild things

Ihmiset sitä vastoin kuvataan aina teknologian tai tavaroiden äärellä. Joskus esitystavassa tulee koomisia huteja. Tässä esimerkiksi opimme, että ihminen keksi tulen.

Ja mammutti ilmeisesti...maanmittauksen? 

 Museossa oli esillä myös harvinaisempia lajeja. 

Huomaa kasvillisuus

Luonnotieteelliset ovat outoudessaan hienoja paikkoja, mutta enemmän ne esittävät ihmisen fantasioita eläimistä kuin mitään mikä liittyy eläinten oikeaan elämään. Siksi kai on ihan luontevaa, että yksisarvinen, mammutti ja susi ovat samassa museossa samoin esitettyinä. Tavallaan ne ovat yhtä todellisia (susi voisi tosin olla eri mieltä). Jostakin syystä eläinten ja luonnon esittämisen perinteitä tarkastellaan melko kritiikittömästi. Jos nyt verrataan vaikka siihen, minkälaista kritiikkiä kolonialistishenkiset etnografiset museot ovat saaneet osakseen. Tai olisi hieman kummallista, jos vaikka maorien kulttuuria esittelevässä museossa esiteltäisiin samaan syssyyn myös tonttuja ja homo habilista. 

***

Hieno, ja hurja lähestymistapa museoon oli ranskalaisella Kader Attialla dOKUMENTAn Fridericianumissa. Attia oli rakentanut näyttelyyn pienoismuseo-installaation joka koostui vitriineistä, kirjoista, esineistä, patsaista ja diasarjasta. 

Perinteinen esitystapa tuki vinosta kulmasta tulevaa aiherajausta. Esineitä ja kuvastoja yhdistävä tekijä oli rikkoutuminen ja korjaaminen, tarkemmin rikkoutuneet kasvot ja erilaiset kulttuurin korjausyritykset. Ilmeinen rinnastus halkeilleiden afrikkalaisnaamioiden ja ensimmäisen maailmasodan kasvoihin haavoittuneiden veteraanien ( "geules gassées", broken mugs) välillä toimi; yhtäkkiä koko museoperinne kulttuurin säilömisineen linkittyi sotiin ja valloituspyrkimyksiin. 

Attia oli tilannut haavoittuneita kuvaavat puuveistokset afrikkalaisilta taiteilijoilta tuottaen jonkinlaisen oudon synteesin kahdesta, rajalinjojen eri puolille jääneestä kulttuurisesta tragediasta.

Rikkoutumisen ja korjaamisen ympärille rakentunut museo tuotti muitakin mielleyhtymiä. Jacinto Lageira kirjoittaa teoksen yhteydessä jaettavassa tekstissä, kuinka nykyään ajatellaan itse historiankin olevan jotakin korjattavaa. Vääryydet voidaan paikata sovittelulla, muistomerkeillä, rikosten tunnustamisella ja anteeksi antamisella. Holocaustmuseot ja -maamerkit ovat tämän ajettelun lippulaivoja. Installaatio panee miettimään, mitä voi korjata ja mitä ei. Ja tietenkin sitä, että kolonialistisessa historiassa myös voittajat vammautuivat. 

Miten tästä nyt pääsisi takaisin aiheeseen. Ehkä siten, että myös luonnontieteellinen museo pitäisi keksiä uudestaan. Löytää sellainen rajaus, joka näyttäisi, millä tavalla ihmisen ja eläimen välinen historia tuottaa toinen toisensa, hyvässä ja pahassa. Ja että museot ja muut esittämisen tavat ovat osa sitä tuotantoa. 

***

Onneksi asiat voi keksiä uudestaan. Tässäpä se alussa mainitsemani Claire Pentecostin "soil-erg". Valuutta, jota kuka tahansa voi valmistaa. Installaatioon kuului myös komposti, jossa madot tekivät, niin, rahaa. Vapise, IMF! 

Ei-spesistiset hymiöt

Olemme Teriken kanssa pohtineet hymiöitä, jotka eivät viittaisi ihmisnaamaan. Ongelmana on toki se, etteivät monet eläimet viestitä iloisuuttaan kasvoilla. No mutta, hymiöt ovat kivoja ja toki niillä voi ilmaista muitakin tunteita. Tässä joitain keksimiämme.

:€ Hylje/norppa (Teriken mielestä myös Leo Lastumäki), iloisemman näköinen versio €:

:E ja kehittyneempi versio =:+ (kubistinen) pupu. >:x voisi myös olla, mutta se näyttää vähän väkivaltaiselta.

(: :€ iloinen hirvi ): :€ surullinen hirvi, no okei, jälkimmäinen ei taida toimia.

Teriken hieno kissa takaapäin ei nyt onnistu, koska en löydä kissan päätä näppäimistöstä. Sen sijaan kissan pylly syntyy jotenkuten ~*≈ sillä voi viestiä monenkaltaisia asioita.

Kummituseläin ei hymyile -hymiö vois olla tällanen 8 siihen pitäis saada sellanen piste nenäks, mut ei oo näppiksessä sopivaa. Sit jos aattelis, että se vois kommunikoida hymyllä, ni tietenkin 8)

Iloinen koira ois (( / ))  ja typistetyllä hännällä (( ´ ))

Darkest of hearts

Helsingin Sanomissa oli tänään Pekka Mykkäsen hieno kirjoitus Nanjingin verilöylyn uhreille omistetusta museosta (Matkalla pimeyden ytimeen, HS 6.9.2012). Usein historiaa pääsevät kirjoittamaan voittajat, mutta joissain tapauksissa uhrien kärsimys tunnustetaan ja siitä tulee osa virallista menneisyyttä. Holokaustin yhteydessä murhatut juutalaiset ovat (harvinainen) esimerkki tästä.

Mykkänen kirjoittaa: "Nanjingissa ajatukset harhailevat lähes itsestään natsi-Saksaan sekä muihin kansanmurhiin ja sotiin. Ajatusmatkalla suorastaan säikäyttää, kuinka monen hirmutyön kohdalla historiankirjoitus on kesken tai jostain syystä kyseenalaistettu."

Teriken kanssa olemme pohtineet toisten kokemaa kansanmurhaa, holokaustia, verilöylyä tai miksikä sitä voisikaan kutsua, ja sitä, miten se ei ainoastaan jatku, vaan muuttuu koko ajan hirveämmäksi, tehokkaammaksi ja julmemmaksi. Miten hyvät ihmiset sallivat tämän kaiken tapahtua. Miten sitä pidetään normaalina, jopa luonnollisena. Onko todella niin suuri ero sillä, mitä lajia edustava olento joutuu laajamittaisen, tehostetun murhaamisen ja kidutuksen kohteeksi? Jos voidaan varmuudella tietää, että olennon kipu ja kauhu ovat samankaltaisia kuin omamme, niin ei kai sillä pitäisi olla merkitystä, millaisessa ruumiissa tämä kokeva tietoisuus asuu.

Etsi viisi eroa.

Mykkänen: "Monien hirmutöiden uhrit ovat vielä tyystin ilman muistomerkkiä. 'Ei enää ikinä' on vielä etäinen unelma."

Lintu (engl. Bird)

On useita erilaisia lintuja, joista jotkut ovat tehokkaampia tiettyjen materiaalien tuhoamisessa tai joilla on erityisominaisuuksia, joita voi käyttää kun lintu on singottu ilmaan. Esimerkiksi siniset linnut pystyvät jakautumaan kolmeksi linnuksi, musta lintu räjähtää, keltainen lintu kiihdyttää vauhtiaan ja valkoinen lintu pudottaa räjähtäviä munia. Mukaan tulevat myös vihreä bumerangilintu (engl. Boomerang Bird), joka bumerangin tavoin voi kääntyä takaisin sekä tummanpunainen isovelilintu (engl. Brother Bird), joka muistuttaa punaista lintua mutta on isompi ja tekee enemmän vahinkoa ja on myös aika harvinainen oranssi lintu joka pullistuu pallokalan tavoin. Myös sikoja on eri kokoisia ja joillakin on viikset. Pienet siat ovat suhteellisen heikkoja ja tuhoutuvat helposti joko täysosumasta tai vaurioituneista rakennuksista lentelevistä rojuista, kun taas isommat siat kestävät enemmän vaurioita. Kypäräsiat (engl. Helmet Pigs) kestävät enemmän vaurioita kypäriensä ansiosta, mutta eniten vaurioita kestää harvoissa tasoissa esiintyvä Kuningassika (engl. King Pig). Myös sikoja suojaava linnoitus voi koostua erivahvuisista materiaaleista, kuten puusta, jäästä (kutsutaan myös lasiksi) tai kivestä.

Lähde: Wikipedia