Henkilöille on luvassa paremmat asunnot

Asuntoloiden pitäjät joutuvat vuodenvaihteen jälkeen ottamaan huomioon joukon uusia vaatimuksia, jotka tähtäävät henkilöiden hyvinvoinnin parantamiseen.

Tiistaina voimaan tuleva valtioneuvoston asetus henkilöiden suojelusta määrää muun muassa suurentamaan henkilöiden ryhmähuoneiden pinta-alaa nykyisestä.

Myös kokonaan ritilää olevien kotien lattiat kielletään. Luonnonvalon on yllettävä kaikkiin asuntolan osastoihin.

Nuoria henkilöitä (Ruokatiedon sivuilta).

Lisäksi kaikille äideille pitää antaa pesänrakennusaineksia ennen lasten syntymistä. Nykyisin niitä ei tarvitse antaa, jos lannanpoistojärjestelmä ei sitä salli.

Uusien vaatimusten tarkoitus on tarjota henkilöille nykyistä paremmat mahdollisuudet heidän luontaiseen käyttäytymiseensä.

"Uskon että muutokset vaikuttavat hyvinvointiin positiivisesti" sanoo Turun lähellä Ruskossa asuntolaa pitävä Timo. "Koen, että pääosa suomalaisista yrittäjistä on samoilla linjoilla, että henkilöiden hyvinvointi on meille tärkeä asia."

Yrittäjien ei kuitenkaan vielä tarvitse täyttää uusia vaatimuksia, sillä esimerkiksi lattiarakenteiden muuttamiselle on annettu viidentoista vuoden siirtymäaika.

Osassa vaatimuksista siirtymäaika on lyhyempi, mutta lyhimmilläänkin se on viisi vuotta.

Peruskorjattavia tai kokonaan uusia asuntoloita siirtymäajat eivät koske. Timo rakentaa parhaillaan uutta, suurta äitiasuntolaa, josa uudet vaatimukset on otettu huomioon.

Asuntolassa on ennestään 1750 äitiä. Kun uusi asuntola valmistuu ensi kesänä, henkilöiden määrä kaksinkertaistuu.

Timo ja Suomen henkilöyrittäjien puheenjohtaja Ari arvostelevat asetuksen valmistellutta maa- ja metsätalousministeriötä siitä, että se muutti loppuvaiheessa 30–60-kiloisten lasten pinta-alavaatimusta aiemmin kaavailtua suuremmaksi.

Ari arvioi, että suurin osa asuntoloista täyttää jo nykyisin uudet vaatimukset.

"Yksittäisille asuntoloille saattaa kuitenkin tulla huomattavia lisäkustannuksia", hän sanoo.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT puolestaan arvioi kaksi vuotta sitten tekemässään selvityksessä, että uudet vaatimukset aiheuttavat muutoksia noin puolelle asuntoloista.

Henkilösuojelujärjestöt ovat arvostelleet uutta asetusta siitä, ettei se paranna henkilöiden oloja riittävästi.

Animalian mukaan siirtymäaikojen olisi pitänyt olla lyhyemmät. Lisäksi esimerkiksi synnyttävien äitien pito yksittäisissä selleissä tai häkeissä muuten kuin lyhytaikaisesti olisi pitänyt kieltää.

Think shark!

Toisten historia kävi tutustumassa Barcelonan Aquariumiin. Kokemus oli ajatuksia herättävä. 

Aquarium oli valmistuessaan 1995 Euroopan suurin merimaailma, jonka tankeissa uiskentelee yli 11000 kalaa ja muuta merenelävää. Aquariumia mainostetaan "maagiseksi, mysteeriseksi maailmaksi" ja "eläväksi showksi", mitä se toki olikin. 

Valaistujen vesitankkien luoma reitti näytti ikkunaiselta käytävältä ja itse asiassa ensimmäinen vaikutelma oli, että käytävä oli täynnä 3D-monitoreja (viereisessä IMAX-rakennuksessa samaa saattoi 3D:nä harrastaakin). Värikkäissä tankeissa uiskenteli kaikenkokoisia ja -näköisiä eläviä tavalla, joka toi elävästi mieleen laavalamput. 

Aquarium on erikoistunut on välimeren lajistoihin. joita esitellään lukuisten tankkien voimalla. Tankkien vieressä on kylttejä, joiden tarkoitus on taustoittaa kävijälle eri lajien elinolosuhteita ja antaa muuta hyödyllistä tietoa. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi, että sivistäminen ei ollut hankkeen ydinajatus. 

Aquariumin hitti on "spektakulaarinen" Oceanarium, 36m halkaisijaltaan oleva ja 5 metriä korkea vesitankki, jonka läpi kävijä voi kulkea katettua käytävää pitkin ja tuntea melkein kuin uivan haiden kanssa. Käytävässä ei ole penkkejä, sillä jos siihen jää seisoskelemaan tulee huomanneeksi haiden kiertämän yksitotisen radan. 

???

Toisella henkilöllä on merkillisen pieni pää ja jonkinlaisia lonkeroita,
joissa se kantaa pieniä, kiiltäviä kiviä. 

Esitystapa mukailee luonnontieteellisissa museoissa totuttuja dioramoja, sillä erotuksella, että otukset ovat eläviä. Arkkitehtuurissa on pyritty huolella luomaan vaikutelma siitä, että katsoja on tunnelissa jossa pääsee katsomaan luonnotilaista vedenalaista maailmaa. Vaikka informaatiota on vähän, koko esillepano nojaa todellisuusvaikutelman luomiseen ja faktoilla pelaamiseen. Näemme välimeren kirkasvetisenä, kirkasvärisenä ja kalarikkaana idyllinä, jossa jopa hait jättävät syömättä suuhunsa seuranaan olevat värikkäät pikkukalat. Käynnistä syntyy vaikutelma siitä, että Aquariumissa käynti on hyvä työ ja jotenkin epämääräisellä tavalla "tiedostavaa" tai jopa "ekologista". 

Todellisuusvaikutelma. 

Kiertokäynnin kuljettuaan katsoja ohjataan kahvila- ja pelialueen kautta kauppaan. Kaupassa kävijä saa tutustua samoihin mereneläviin mutta nyt ilmankestäviksi tehtyinä. Kummallisia olentoja on kaikkia kokoja jä värejä täälläkin. Kalatankkien värikylläisyydellä pehmennetty lompakko aukeaa sovinnolla kalapenaalien, avaimenperien ja mukien edessä.  

Diversiteetti

Lätty...

...on lätty.

Syvänmeren olioita.

Merellisistä tunnelmista kävijä pääsee jatkamaan matkaa IMAX-elokuvateattereiden ja ostoskeskusten "spektakulaarisiin" ja "maagisiin" maailmoihin.  Ostoskeskuksessa eläimet ovat muuttuneet iloisen lehmän myymäksi mcdonalds-pirtelöksi, donitsien suklaaksi ja fish-and-chipseiksi, ja liikehuoneistojen ikkunoiden akvaariotankeissa loistaviksi kuoseiksi. Kaikki on kitkatonta, värikästä ja vaivatonta, aivan kuin kaloilla meren alla. 

Can you Sea,

 we give you milk,

and honey,

Babe!

***

Seinän takana todellisuus on tietenkin hieman toisenlainen. WWF:n välimeriohjelman mukaan merialue vastaa pinta-alaltaan vain yhtä prosenttia maailman meristä, mutta yli 20% kaikesta merenkäynnistä tapahtuu sen kautta. Joka vuosi 635 000 tonnia öljyä joutuu vesistöön liikennöinnin seurauksena. 80% kaupunkien jätevesistä lasketaan vesistöön puhdistamattomana. Ja mitä tulee kaloihin, välimerestä nostetaan arviolta 1.5 miljoonaa tonnia kalaa joka vuosi usein laittomin menetelmin kuten troolauksella, dynamiitilla tai verkoilla, jotka koituvat usein myös kilpikonnien ja delfiinien kohtaloksi. Ranta-alueiden täyteen rakentaminen ja valjastaminen turismin käyttöön - mitä myös Barcelonan satama-alue edustaa - on merkittävä ongelma alueen ekosysteemeille ja kalakannoille. 

Iloisia värejä sisällä.

Iloisia värejä ulkona. 

On kummallista, suorastaan ihmeellistä, että länsimaissa käytetään vapauden ja sensuroimattoman tiedonvälityksen kaltaisia käsitteitä samaan aikaan, kun  luontoa ja toisia lajeja koskeva proppagandistinen, faktoja iloisesti tarkoitusperiinsä vääntelevä kaupallinen viestintä täyttää kaikki julkiset tilat.

Toisten lajien valjastaminen niiden itsensä riistämisen järjestelmiin on niin syvälle normalisoitunut käytäntö, että sen huomaamiseksi pitää hetki nielekellä. Barcelonan akvaarion tapauksessa merkillepantavaa on, miten sujuvasti ryöstötalous haltuunottaa tiedon ja tieteen ilmiasut myynninedistämisvälineikseen. Akvaariotankeissa, terraarioissa tai häkeissä olevat oliot eivät oikeasti "sivistä" tai opeta ihmisille mitään merestä, luonnosta tai mistään muustakaan. Ne ovat siellä ainoastaan idealisoidun luonnon mannekiineina, pehmoeläinten esikuvina, jäänteenä jostakin auraattisesta alkuperäisestä joka antaa massatuotteelle sen arvon. 

Hai saattaa kiihdyttää luonnossa kymmenen, kahdenkymmenen kilometrin tuntivauhtiin, viihtyä sadan yksilön parvissa tai elää yli kaksikymmenvuotiaaksi. Itse asiassa haiden kasvattaminen vankeudessa on vaivalloista, useimmat heittävät henkensä vuodessa. Onnistumisena pidetään sitä, että näitä olentoja, joiden aivojen ja kehon suhteellinen massa vastaa nisäkköiden ja lintujen vastaavaa ja joiden on nähty luonnossa toteuttavan leikin kaltaista toimintaa voidaan nykytekniikalla pitää eristyssellin kokoisissa purkeissa hengissä vuosien ajan.

Aquarium ei kerro meille, miltä haista tuntuu olla purkissaan. Tai että mitä se mahdollisesti toivoo, kokee, ymmärtää tai haluaa: minkälainen hain oma maailma on. Meille kerrotaan, että hailla on evä, kahdesta osasta koostuva sukupuolielin ja paljon hampaita. Hailla ei ole sisäpuolta, sillä se on eräänlainen tuote, yläkerrassa alkavan 3D-elokuvan traileri tai kaupassa myytävän pyjamakuosin prototyyppi. 

Ainoa lohtu kai on, että nämä oliot eivät tiedä ympärillään tapahtuvan hulluuden koko laajuutta, vaan kuvittelevat ehkä sen olevan vain jokin heihin kohdistunut epäonninen, paikallinen sattumus. 

Swim to the hills and far away! 

Kirja-arvio

Vihdoinkin, tai itse asiassa jo varhain viime vuonna, on ilmestynyt asiallinen fiktioteos eräästä hyvin uhanalaisesta toisesta. Hän on niin harvinainen, että oikeastaan tiedemaailman mielestä häntä ei ole edes olemassa. Se on aika röyhkeä oletus eikä todista mitään.

Poliittisesti epäkorrektia vihjata koko lajin suhtautuvan vihamielisesti puulaivoihin.

Risto Isomäen Con rit -romaanissa seikkailee myös pieni määrä ihmishenkilöitä. Useinhan taidetta vaivaa tällainen vitsaus, että ihmishenkilöistä on kerrottava, koska joidenkin tahojen mielestä he ovat kiinnostavampia kuin muut henkilöt. No joka tapauksessa, tarinassa on vain noin viisi ihmistä ja hekin ovat mukana vain siksi, että voitaisiin kertoa tärkeää tietoa suuresta merikäärmeestä sekä valaista (niin, myös valaista) jonkin verran ilmastonmuutosta (osa kirjan tuotosta menee ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvien hankkeiden tukemiseen).

Olaus Magnuksen Carta Marinan merieläimet, joista suurin osa on (pienin esteettisin muutoksin) todettu olemassaoleviksi lajeiksi. Pahin vihulainen keskellä.

Con rit kertoo merikäärmeiden heimosta, ominaisuuksista ja historiasta sikäli kuin ihmisellä voi heistä olla tietoa. Con rit tarkoittaa sata- tai tuhatjalkaista, se on nimi, jota Vietnamissa käytetään suuresta merikäärmeestä. "Jalat" ovat eviä, joita käärmeellä on yksi pari kussakin vartalonsa segmentissä.

Evien havainnollistus, suuren merikäärmeen pää ja pyrstö ovat erilaiset.

Merikäärmeestä (vältämme käyttämästä termiä "hirviö" sillä se on leimaava) tehdyt havainnot ovat kuluneen vuosisadan aikana vähentyneet tuntuvasti joko siitä syystä, että elinympäristöt ovat saastuneet tai päätyneet muulla tavoin ihmisen vandalisoimiksi (varsinkin jokien suistot, joissa laji mieluiten lisääntyy) tai siksi, etteivät ihmiset enää näe mitään. Aikaisemmin merellä jouduttiin viettämään huomattavasti pidempiä aikoja kuin nykyään ja laivat pitivät pienempää melua. Eurooppalaiset ihmiset tietysti reagoivat valtaviin otuksiin hyvin tyypillisellä tavalla, eli ampumalla heitä päähän. Täysikasvuisen suuren merikäärmeen pää onkin sangen kookas, sillä käärme voi saavuttaa jopa kuudenkymmenen metrin pituuden.

Atsteekkien jumaloima Quetzalcoatl (mittasuhteet pielessä).

"On hyvin todennäköistä, että suuri osa maailman kaikkein uhanalaisimmista eläinlajeista löytyy erilaisten kryptidien eli vielä tuntemattomien eläinlajien joukosta. Monet kertomuksissa ja taruissa elävät kryptidit ovat varmaankin kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten, ja monet ovat todennäköisesti aina olleet puhtaita tarueläimiä. Mutta osa kryptideistä on todellisia, olemassaolevia mutta sukupuuton partaalla kituuttavia lajeja, joiden järjestelmällistä suojelua ei ole mahdollista aloittaa ennen kuin niiden olemassaolosta on kiistattomia todisteita."

Himmapanissa elänyt Naga.

Suuri merikäärme tunnetaan useissa kulttuureissa. Näille kulttuureille yhteistä on se, että niiden ihmiset ovat eläneet lähellä merta. Kyseessä voi olla tai olla olematta sama laji, mutta kuvaukset ovat varsin yhteneviä. Suuri merikäärme ei välttämättä ole kala, mutta tuskin nisäkäskään. Laji saattaa edustaa jotain ennestään tuntematonta selkärankaisten ryhmää. Persoonaltaan suuret merikäärmeet saattavat olla ystävällisiä, jopa altruistisia tai piittaamattomia aina julmuuteen asti ja muistuttavat näin useita muiden lajien edustajia.

Jalat ovat piirtäjän mielikuvitusta.
Miten muka kukaan olisi nähnyt tämän merieläimen jalkoja,
vaikka ne olisivatkin olemassa?

Erittäin suuresta merieläimestä on tehty ainakin yksi luotettava eli yhdysvaltalainen havainto.

Toisten historia onnittelee

Vuoden lehmä on valittu! Ei, se ei ole ex-tyttöystäväsi, vaan Tyrävaarassa (toistaiseksi) elävä superlehmä Sanni.

Sanni Taivalkoskelta.

Paremmuutta kisassa mitattiin sillä, paljonko henkilö lypsää maitoa ihmisen käyttöön. Sanni on tuottanut elämänsä aikana 127 562 litraa maitoa, enimmillään siis 70 litraa päivässä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että maailmanennätyslypsäjä ihmisnaisissa on amerikkalainen Alicia, joka tuotti 9 kuukauden aikana maitoa muiden kuin omien lastensa tarpeisiin 325 litraa.

Alicia Texasista.

Sannin maidontuotannon salaisuutena on ollut mahdollisuus käyttää rintaliivejä, koska hänen tilallaan ei ole lypsyrobottia (ne eivät osaa avata liivejä). Näin ollen Sannille ei ole käynyt kuten monille kollegoilleen, joiden utareet ovat venyneet maahan asti ja aiheuttaneet vakavia terveysongelmia.

Tuntematon alusvaatemalli ja Pelma-merkkiset liivit.

Palkintona vuoden lehmä on saanut pitää henkensä paljon lajitovereitaan pidempään. Ensi kuussa hän saavuttaa 10 vuoden iän. Keskimäärin lypsylehmät "vaihdetaan" tai "poistetaan" 4-5 vuoden ikäisinä.

Historian merkkihenkilöitä: Copito de Nieve

Copito de Nieve (1964-2003)

Joulun kunniaksi on syytä muistella historian merkkihenkilöitä. Snowflake, espanjalaiselta nimeltään Copito de Nieve ja katalaaninimeltään Floquet de Neu, oli Guineassa syntynyt mutta jo nuorena espanjalaistunut mieshenkilö. 

Copito de Nieven elämä oli vaiherikas. Hän syntyi vuonna 1964 silloisen Espanjan Guinean, nykyisen Guinean alueen viidakkoon suureen perheeseen, johon kuului lukuisia naispuolisia jäseniä, useita lapsia ja ainakin yksi vanhempi mies. Perheyhteisö eli keräilytaloudessa ja harjoitti vegetarismia. Copito de Nieven elämän suunta muuttui radikaalisti vuonna 1966, kun hänen yhteisönsä joutui raa'an joukkosurman kohteeksi. Banaanivarkaissa ollut perheyhteisö murhattiin aseellisessa lynkkauksessa, Copito de Nieven jääden ainoana henkiin. 

Surmaajat kiinnittivät huomionsa Copito de Nieveen tämän erikoisen ulkonäön tähden: hän sairasti melaniinipigmentin puutoksesta johtuvaa albinismia. Surmaajat veivät Copito de Nieven mukanaan tarkotuksenaan myydä tämä eteenpäin, sillä Copito de Nieven heimon lasten kauppa kukoisti alueella, ja albinismiin liitettiin silloin niin kuin nykyisinkin erityisiä taikavoimia. 

Copito de Nieven osti ihmisiin kuuluva espanjalainen Jordi Sabater Pi (1922-2009). Sabater Pi oli maineikas etologi ja primatologi, joka oli tuolloin Barcelonan eläintarhan palveluksessa. Sabater Pi tuli ihmisten keskuudessa tunnetuksi muun muassa siitä, että havaitsi myös simpanssien käyttävän työkaluja, ja hän työskenteli myöhemmin muun muassa kädellisten vuoriheimon kanssa ystävystyneen Diane Fosseyn kanssa. Sabater Pi osti Copito de Nieven koska uskoi ettei tämä selviäisi luonnossa hengissä auringonvalolle herkistyneen ihonsa takia. Myöhemmin hän puolusti Copito de Nieven suvun oikeuksia intohimoisesti, verraten niiden elinalueen tuhoamista joukkomurhaan.

Indiana... ei vaan Jordi Sabater Pi, etologi.  

Sabater Pi oli tunnettu myös piirustuksistaan. 

Jordi Sabater Pi toi pienen Copito de Nieven Barcelonaan, jossa hänet majoitettiin ensin paikallisen eläintarhanpitäjän vaimon huomaan. Vaikka Copito de Nieven ei voitu katsoa olevan syyllinen banaanivarkauteen hän eli koko ikänsä vankeudessa, joskin Sabater Pi ja muut ihmiset yrittivät tehdä hänen sellinsä mahdollisimman mukavaksi. 

Copito de Nievesta tuli kansainvälinen tähti hänestä tehtyjen lehtijuttujen ansiosta. Hän ei kuitenkaan itse koskaan oppinut lukemaan, ja jäi tietämättömäksi aiheuttamastaan huomiosta samoin kuin siitä, että oli Barcelonan kaupungin maskotti. Hän kuitenkin käyttäytyi useimmiten ystävällisesti häntä tervehtimään tulleita väkijoukkoja kohtaan. 

Copito de Nieve oli monella tapaa poikkeusyksilö, tai oikeastaan hänen poikkeavuutensa määritti hänen koko elämäänsä. Monissa heimoissa albinismia sairastavia karsastetaan, esimerkiksi ihmiset saattavat murhata näitä vääränvärisiksi katsomiaan lajitovereitaan ja myydä heidän ruumiinosiaan rituaalikäyttöön. Copito de Nieven oma heimo oli mitä ilmeisimmin sivistyneempi eikä hylkinyt häntä, olihan hän löydettäessä kuolleen äitinsä sylissä. Viidakon kirkas auringonvalo olisi kuitenkin saattanut käydä hänelle kohtalokkaaksi. 

Ihmisten parissa Copito de Nieven poikkeavuus herätti huomiota. Barcelonan eläintarha ei aluksi ymmärtänyt tämän erikoisuutta, vaan pyysi Jordi Sabater Pi'tä tuomaan "Lisää valkoisia gorilloja". Ilman ihosairautta Copito de Nieve olisikin saattanut päätyä ihmisten suorittamiin laboratoriokokeisiin tai huonosti kohdelluksi vangiksi. Poikkeava ulkonäkö luultavasti pelasti Copiton hengen, joskin juuri poikkeavuus myös tuomitsi tämän elämään koko elämänsä vankeudessa. Valitettavasti häen maineensa jäi hänen omalle heimolleen tuntemattomaksi. 

Pitkän ikänsä aikana Copito de Nieve saattoi alulle kokonaista 22 lasta, joista kuusi eli aikuiseksi saakka (kuolleisuus vangittujen henkilöiden keskuudessa on korkea). Copito de Nieve sairastui 1990-luvun lopussa ihosyöpään, ja kuoli enthanasian avustuksella huomattavan iäkkäänä, 38-vuotiaana 24.11.2003 kotonaan Barcelonassa. Asteroidi numero 95926 Copito on nimetty hänen mukaansa. 

Joulupäivän tunnelmapala

Näin joulupäivänä sopii hakeutua merkkiteosten äärelle. Päivän tunnelmapala: Bob Dylanin muutenkin harvemmin muisteltua 80-lukuista tuotantoa merkittävänä bluegrass-versiona! 

Pidemmittä puheitta: Man gave names to all the animals. Kuunnelkaa ja ihmetelkää. 

Hyvää joulua!

Toisten Historia toivottaa kaikille hyvää joulua ja
syötäväksi tulemattomuutta! 

Hollannin minkit

Hollanti kielsi turkistarhauksen, mikä heidän tapauksessaan tarkoittaa minkkien holokaustin lopettamista. Valitettavasti siirtymäajaksi määrättiin yksitoista (11) vuotta, toisin sanoen tarhauksen on loputtava vuoteen 2024 mennessä. Viime vuonna Hollannissa tuotettiin "4,9 minkinnahkaa" toisin sanoen massamurhattiin (vähintään) lähes VIISI MILJOONAA (4 900 000) minkkiä. Jos sama tahti jatkuu, vuoteen 2024 mennessä ehditään ottaa henki noin 55 miljoonalta minkiltä.

Suomalainen minkki.

"It takes 40 dumb animals to make a fur coat
but only one to wear it."