Metsien naudoista kloonisonneihin

Teemme tänä vuonna Toisten museota ennakoivan Nautamuseon tai Naudan historian museon. Tai Naudan Historian Museon. Sen kunniaksi tutkiskelen nyt alkuperäisiä nauta-alalajeja. Kuten muistamme, naudat periytyvät (nykytietämyksen valossa) alkuhärästä eli bos tauruksesta, jonka ominaisuudet soisin nykylehmille. Kahden metrin säkäkorkeus ja pitkät sarvet auttaisivat puolustautumaan luontaista vihollista ihmistä vastaan.

Alkuhärän eri rodut jättivät geneettisiksi perijöikseen meikäläiset eli kyttyrättömät naudat, intilalaiset eli kyttyrälliset naudat sekä gaurit ja bantengit.

Viidakkohärät eli gaurit elävät Etelä-Aasiassa paitsi ihmisten kanssa myös villeinä! Valitettavasti gaurit ovat uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantuneita. Nämä tyypit ovat kokonsa puolesta esivanhempansa veroisia, säkäkorkeus on keskimäärin 165–220 cm. Minä olen (päästä jalkoihin, säkäkorkeus tuntematon) 162 cm. Iso sonni voi painaa 1500 kiloa! Tällaisella massalla gaurit lukeutuvat yhdeksi suurimmista maaeläimistä.

Villit gaurit elävät noin 40 henkilön yhteisöissä, joista aikuisia on noin kolmannes. (Jos ymmärsin oikein.)

"The basic social group appears to be a female–juvenile unit with larger groups tending to be more-or-less temporary assemblages (as in the other large species of Asian Bovini). Maternal herds containing several adult cows, juveniles, and calves frequently occur but their composition is somewhat fluid, particularly during the rut; these herds can often contain several subadult and adult males. The number of bulls in a herd changes with the time of year. Mature males associate with cows primarily during the rut."

Sonnit kulkevat yksinään tai vaihtelevissa miesporukoissa.

"Males make a mating call of clear, resonant tones which may carry for more than 1.6 km (0.99 mi). Gaur have also been known to make a whistling snort as an alarm call, and a low, cow-like moo." wikipedia

Gaurit laiduntavat mieluiten alangolla, mutta voivat vaeltaa korkeillekin alueille. Niiden kotiseutu voi olla joidenkin tutkimusten mukaan jopa 137 neliökilometriä, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin Pornaisten kunnan pinta-ala. Valitettavasti kukaan ei tiedä Pornaisista mitään. Gaurit sietävät tiheää metsää paremmin kuin muut naudat. Sukulaistensa tavoin gauri on päiväeläin, mutta ihmisten valtaamilla alueilla sen kerrotaan siirtyneen yöeläjäksi. Mielikuva säyseästä eläimestä ei päde näihinkään nautoihin.

Gauria pienempi bantengi (bos javanicus) elää niin ikään Aasiassa, jossa villi kanta on erittäin uhanalainen. Bantengeja on siirretty 1800-luvulla Australiaan. Australiaanhan oli aikanaan tapana menestyksekkäästi siirtää vieraslajeja. Bantengista kesytettyjä balinnautoja asuu ihmisten kanssa. Villit bantengit viihtyvät parhaiten harvassa metsässä.
"In mature males, the short-haired coat is blue-black or dark chestnut in colour, while in females and young it is chestnut with a dark dorsal stripe. Both males and females have white stockings on their lower legs, a white rump, a white muzzle, and white spots above the eyes. The build is similar to that of domestic cattle, but with a comparatively slender neck and small head, and a ridge on the back above the shoulders. The horns of females are short and tightly curved, pointing inward at the tips, while those of males arc upwards, growing 60 to 75 cm (24 to 30 in) long, and being connected by a horn-like bald patch on the forehead." wikipedia
Pidän tästä kuvailusta: "Kypsillä uroilla lyhytkarvainen takki on sinimusta tai tumman kastanjan värinen... Sekä uroksilla että naarailla on valkeat sukat... Suhteellisesti sorjempi kaula, harja selässä hartioiden yläpuolella. Naaraiden sarvet oveat lyhyet ja tiukasti kaartuvat..." Kuin muotilehdestä.

Suuri osa bantengi-kuvahaun tuloksista esitti ihmisiä,
jotka olivat juuri surmanneet tällaisen (uhanalaisen) naudan.

Gaurien tavoin bantengit siirtyvät yöaikatauluun ihmisten läheisyydessä. Yhteisöjen koot vaihtelevat kahden (2) ja kolmenkymmenen välillä. Villejä bantengeja on jäljellä enää noin 5000. Suurimmat yhteisöt elävät muutamissa kansallispuistoissa Thaimaassa ja Borneossa.

Sekä gaurit että bantengit kuuluvat ensimmäisiin onnistuneesti(???) kloonattuihin uhanalaisiin lajeihin. Gauriklooni, nimeltään Noah, kuoli pari päivää syntymänsä jälkeen punatautiin. Bantengeja kloonattiin vuonna 2003 ilmeisesti kolme. Pitkäikäisin bantengiklooneista eli seitsemänvuotiaaksi San Diegon eläintarhassa. Yhdelle kloonihenkilöistä suoritettiin eutanasia pari päivää syntymän jälkeen, koska hän oli "grossly malformed" (miksi mietin Jeff Goldblumia ja Kärpästä). ACT, joka nautoja kloonaili, on kloonannut myös ihmissikiön.

Aprillipäivän vauva.

Hurraa geeniteknologia:

"Scientists have for the first time created a healthy clone of an endangered species, offering powerful evidence that cloning technology can play a role in preserving and even reconstituting threatened and endangered species." lähde

Voisitteko samalla kloonata bantengeille ja gaureille niiden entiset elintilat takaisin. Nauta ei nimittäin kaipaa eläintarhaa tai navettaa. Alkuhärän jälkläiset ovat villieläimiä, joiden kiinteä suhde ihmiseen (voiko yksipuolista hyötysuhdetta eli hyväksikäyttöä kutsua suhteeksi?) on pisimmilläänkin kestänyt vasta 10 000 vuotta. Joidenkin viisastelut siitä, että lehmät kuolisivat sukupuuttoon, jos ihmiset lakkaisivat syömästä lihaa ja maitoa, voidaan siis iloisesti kumota. Asia on juuri päinvastoin.

Päivitys: ACT ei kloonannut siis ihmissikiötä, vain alkion.