Try walking in my paws

Kävin katsomassa Teatterikorkeakoululla V niin kuin Victoryn, jossa oli suuri kavalkadi ei-ihmishenkilöitä. Näytelmä käsitteli jänistarhaajaa ja hänen jälkeläistään, mutta mukana oli myös Hirvi, Varis ja joukko tarhattuja metsäjäniksiä. Myös puut ja Kuu kuuluivat dramaattisiin persooniin.

Yksi yksi kaksi.

Varis käytti puheessaan runomittaa, mikä oli ehkä hieman epäuskottavaa, sillä varikset eivät ole linnuista musikaalisimpia. Toisaalta varis voisi ehkä hyvinkin omaksua moisen poljennon hieman harjoiteltuaan.  

Vain yksi jänis (Toinen vasemmalta) joutui ihmisravinnoksi. Jänisten ruuaksi taas päätyi parin ihmisen sormia. Tästä ruumiiden vähäisyydestä pisteet. Yleensähän näytelmien ja elokuvien koko toisisto päätyy vainaiksi. Muut jänikset vapautuivat lopussa, minkä varmistin vielä kirjailija Henriikka Himmalta. Jee! 

Tämän kuvan kaappasin Pertti Turusen sivulta.

Lisää metsäjänön vauvoista.

Hirvellä ei ollut sarvien lisäksi juuri muita lajityypillisiä ominaisuuksia, se oli kertoja. Tai no jaa, ehkäpä sillä oli aika hirvimäinen tahti.

Muuta toisten kannalta mielenkiintoista esityksessä oli Avara luonto -mies, joka eläintutki ihmisiä, sekä luontodokumenttien ironisointi. Kuinka julmat, verenhimoiset lumileopardit väijyvät emostaan eksynyttä viatonta bambia ja surmaavat sen luonnon jännitysnäytelmässä, ja selostaja sekä dokumentin dramaturgi panevat parastaan, jotta katsoja kiihtyy ja kauhistelee. Mutta heti perään muistetaan kuitenkin huomauttaa, että eloonjäämisestähän tässä on kyse. Että ei tämä ole moraalinen valinta. Luontodokumentit ovat täynnä moraalisia valintoja, niitä vain tekevät tuottajat eivätkä henkilöhahmot. Olen varma, että kuka tahansa luontodokkarin esiintyjä haastaisi tv-yhtiön oikeuteen jos näkisi, missä valossa hänet esitetään.

"Hittooks kyttäät?"

V niin kuin victory Teakilla vielä torstaihin asti!