torstai 4. joulukuuta 2014

Metsätarina

Reilu vuosi sitten pääsin Kuhmoon hengailemaan suomalaisten suurpetojen kanssa. Siellä kirjoitin Metsätarinan


Tuntuu ihan kuin joku ryömisi ihoa pitkin. Raaputan vasten mäntyä.
Kahdentoista kilon painoinen suurpeto. Mieti kynsiauraa. Mieti mustaa ninjaa. No ei, voi ne olla isompiakin. Mutta nämä ei ole. Ahma ja ahman lapsi.
Karhu kävelee suu auki. Mieti kolmesataakiloinen koira syömässä kuivapipanoita. Iso musta haamu kalliolla. Mieti samanlaiset jalat kuin sinulla. Paitsi karvaisemmat.
Mieti tähtitaivas. Sellainen, missä näkyvät pienen pienetkin rykelmät, jotka ovat kuin kukkiva iho. Eläimen pimeys on tähtikirkas.
Henkilöt syövät puolukoita.
Korpit juttelevat. Kunpa tietäisi, mistä. Osaan kielestä alkeet.
”Huomenta mieheni.”
”Huomenta naiseni.”
Niiden parisuhdekäytäntö on sama kuin sinulla. Paitsi varmaan toimivampi.
Mieti EU. Tosi kaukana reaalitodellisuudesta jos sattuu olemaan ahma. Paitsi ei kai niinkään. Jotain kiinnostaa sukupuuton ehkäisy. Paitsi mies sanoi, että vitut se mitään auta. Mieti talouskriisi. Aika pientä. Mitätöntä. Puolukat eivät lopu kesken. Mato syö marjaa. Mieti, miltä tuntuu olla puolukassa. Siis puolukan sisällä. Oikeasti. Montako matomummoa mahtuu puolukkaan.
Jos olisi mäkäräinen.
Jos olisi hirvikärpänen.
Taikka emakko. Loppuun käytetty. Päähän ammuttu. Valtava. Voisi päästää eläkkeelle työuran jälkeen. Monta lasta. Monta monta monta monta lasta. Ei. Sitten olisi Suomi emakkojen eläkekoti. No höh. Miksi ei. Ajatelkaa isänmaata. Isänmaan palvelijoita. Tuommoisia emakkoja. Makaa nyt suolla vatsa auki odottaa ruokailijoita. Viimeinen palvelus. Ei tainnut kukaan kysyä, halusiko palvella. Ei sitä kysytä. Ei kukaan halua palvella toista. Tietystikään. Kuolema haisee.
Karhun nenään kuolema haisee hyvältä. Oksat riksuu. Susikin tykkää. Kuolema nam nam. Kattaus suolla. Sellaista se on. Kuolema ja elämä.
Ahman poika. Tai tytär. Leikkiä lyö. Utelias kuin kyyttö. Ahma senkin nappisilmä.
Karhu tihrustaa maailmaa, ahma ihmettelee. Lääh lääh kun karhu kulkee eteenpäin. Ja korpin siivenisku laittaa nurmen lakoon. Tämän maan sotka synnytti. Tämän järven, tämän metsän, tämän suon. Niin se meni. Kirjassa sanotaan. Siinä siinä sano nyt. Elämänkirjassa. Joo.
Hämähäkki on ansoittanut koko suon. Susi menee yli, ahma ali. Karhu painaa läpi. Joppe. Jopella on korvassa nappi.
Mieti vanha suomenajokoira. No mitäpä tehdään. Sidotaan syötiksi puuhun. Siinä itkee ja odottaa. Sudella on kalavelkoja se on selvä. Ajokoira lihoiksi ja ei kun susia ampumaan.
Aijai ahma
tassussa on tahma
hirmuhullu katala
suurpeto matala.
Ahma ahtaalla. Äiti ja lapsensa. Prosentti väestöstä.
Mieti sukupuutto. Se on sitten siinä ja harmin paikka. Vaikka ei se sitä sukupuuttoon kuolijaa kismitä, jäljelle jäävien ongelma. Ekosysteemiin tuli reikä. Pannaanko liimaa vai purukumilla korjataan. Ihan sama, jos sillä ei ole hintaa, se ei ole arvokas. Rahalla saa ja ravurin voi tuoda nallenruuaksi. Ähky vei tamman. Kaviot jäivät.
Mieti maailma, jossa olisit yksin lajitovereittesi kanssa. Ei ketään muuta. Mieti hiljaisuus. Ei hiirenhiljaisuus. Eikä haudankaan, sillä haudassakin pienet hampaat nakertavat. Pelkkä mykkä avaruuden hiljaisuus. Ei lintuja, koiria, ei hevosia. Ei mitään. Ei mehiläisiä, paarmoja, heinäsirkkoja. Ei selittämättömiä rasahduksia metsässä. Ole kiitollinen linnuille, ne vielä sietävät läsnäoloasi. Ole kiitollinen koiralle. Se ei ole ihmisen paras ystävä. Se on ihmisen ainoa ystävä.
Korpit laskevat mustan lakanan vainajan ylle.
Elävien ja kuolleiden kirjat. Tässäpä nämä. Kuinka monta lasta. Viisisataa? Viisituhatta? Montako jäi suremaan äitiään. Tai ehkä ne taivaassa kohtaavat. Tai missä tahansa, missä on parempi kuin täällä.
Jumalasta sen verran että se on hirven muotoinen. Naarashirven eli hirvilehmän.
Kertokaa ukkelit joku vitsi karhusta. Minulla ei ole vitsejä. Mutta yksi hauska juttu kuitenkin. Nainen meni metsään. Muuttui eläimeksi. Istui mättäällä, söi marjoja. Hylkäsi vaatteet ja hyvät tavat. Eli kunnes kuoli. Loppu.

Otin myös neljä (4) valokuvaa. Tässä näkemykseni ahmasta.




2 kommenttia: