NAUDAN HISTORIAN MUSEO

Vuosituhansien ajan historia on kirjoitettu ihmisen näkökulmasta. Sivilisaation kehittämiseen ovat kuitenkin osallistuneet monet muutkin. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa jonkin toisen lajin kokemus yhteisestä menneisyydestä tulee tallennetuksi museoon. 

Naudan Historian Museo avautuu 1.12.2013 Helsingissä. Museo esittelee laajasti naudan kulttuuria ja suhdetta lähimpiin kumppanilajeihin (ihminen ja kärpänen). Käsitellyksi tulee muun muassa nautayhteisön yhteiskunnallinen asema, muutokset ruumiinkuvassa, elinpiirin mullistukset ja alkuperäiskansat. Tekemällä näkyväksi historiaa naudan mukaan museo kyseenalaistaa yhden väestöryhmän näkökulman ensisijaisuuden. Samalla se luo tilaa ennennäkemättömälle rinnakkaistodellisuudelle.

Vakituisten tilojen puuttuessa Naudan Historian Museo on suunniteltu kiertäväksi. Museo avaa ovensa ensi kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla, jossa siihen voi tutustua 1–10.12.2013. Naudan Historian Museon tulevista esillepanoista tiedotetaan projektin verkkosivuilla. 

Toisten historia

Naudan historian museo on ensimmäinen osa kirjailija Laura Gustafssonin ja kuvataiteilija Terike Haapojan vuonna 2012 käynnistämää Toisten historia -hanketta. Projektin tarkoitus on muodostaa rinnakkaishistoria, jossa tarkastellaan maailmaa, kulttuuria, ihmisyyttä ja eläimyyttä yhteiskunnan vaiennetun enemmistön, toislajisten eläinten silmin. Hankkeella on tieteellinen pohja, jota työstetään taiteen keinoin. Toisten historian ytimen muodostavat toisten lajien kokemusta kartoittavat, museon muotoon rakennetut teoskokonaisuudet. Perimmäisenä tavoitteena on ensyklopedinen Toisten Historian Museo.

Ympäristösuhteen politisoituminen pakottaa huomioimaan muiden lajien osallisuuden ja läsnäolon ihmisyhteisössä ja kohtaamaan siihen liittyvät eettiset ja käytännölliset ongelmat. Kysymys eläimen asemasta ja itseydestä haastaa arvioimaan uudelleen tapamme määritellä ihmisyys, keskeiset oikeudelliset ja moraaliset periaatteemme sekä yhteiskunnalliset ja taloudelliset rakenteemme. Eläinkysymys ei ratkea siististi etiikan, talouden tai politiikan kentillä, sillä se lomittuu näkymättömästi kaikkiin yhteiskunnallisiin käytänteisiin.

Gustafsson ja Haapoja ovat molemmat taiteellisessa työskentelyssään käsitelleet ihmisen ja muiden lajien suhdetta ja siihen liittyviä yhteiskunnallisia ja eettisiä kysymyksiä. Toisten historia -hankkeessa tekijät yhdistävät ammattitaitonsa kuvataiteen, teatterin ja kirjallisuuden saralla ja kutsuvat mukaan myös muiden alojen ammattilaisia. Toisten historia on laajennut matriisiksi, jonka kautta voi tarkastella monenlaisia elämän osa-alueita kriittisesti, vihaisesti tai huumorin keinoin. Hanke on vienyt tekijänsä muun muassa luennoimaan, pisteyttämään Helsingin eläinpatsaat ja nauttimaan illallista irtoviiksissä. Projektin blogi on osoitteessa www.toistenhistoria.blogspot.fi.

Laura Gustafsson on kirjailija ja näytelmäkirjailija, jonka esikoisromaani Huorasatu oli vuoden 2011 Finlandia-palkintoehdokkaana. Toinen romaani Anomalia ilmestyi 2013. Terike Haapoja on Suomessa ja ulkomailla mittavan uran tehnyt kuvataiteilija. Haapoja edustaa Suomea Venetsian Biennalessa vuonna 2013.

Lisätietoja:

Laura Tamminen, tuottaja

info@toistenhistoria.fi
+358-50-3263793

Mr and Mrs Smith do Kosmos

"Ja sitten tähän vähän hymyä."

Ravintola-arvioitsijamme pääsivät kaupungille laiduntamaan. Kohteeksi valikoitui ravintola Kosmos, joka lupaa ulkoasussaan paljon. Siis jos suurena lupauksena voi pitää ikkunaa somistavaa kaljatölkkivasikkaa. Smithit ovat optimisteja, joten he kokivat asian näin.

Taustalla jonkun jalkaterät vitriinissä.

Ravintolan nimi herätti mielenkiintoa. Viittaahan Kosmos koko maailmankaikkeuteen. Kaikkia maailmankaikkeuden tai edes maapallon asukkaita ei kuitenkaan ruokalistalla ollut huomioitu. Ellei sitten oteta lukuun ihmisen tapaa syödä kaikkea kohtaamaansa. Jälleen valikoima sopi petoeläimille ja raadonsyöjille, mutta märehtijät ja muut kasvinsyöjät jäivät vähemmälle huomiolle. Toki aitoja petoja saattaisi häiritä se, että ruoka tuodaan eteen kuolleena ja kypsennettynä. Ilmeisesti ihmisille tämä sopii hyvin. Tässä suhteessa voi ajatella, että tuotantohenkilöille luodut olosuhteet ovat ihmisen näkökulmasta ihanteelliset: ruoka tulee ennen pitkää kun vain jaksaa odottaa. Toisin kuin tuotantohenkilöt, ihmiset kuitenkin maksavat ravinnon rahalla eivätkä hengellään. 

Mrs Smith on epäluuloinen.

Ihmisistä välittyi suuri kärsivällisyys ravinnon odottamista kohtaan, kukaan ei esimerkiksi käynyt toisten kimppuun nälissään. Voi jopa olla, että ihmisetkin jollain tasolla märehtivät rehujaan, sillä monet pöytäseurueet viipyivät paikalla meitä pidempään ja itsekin vietimme Kosmoksessa kaksi ja puoli tuntia (myös kello näyttää olevan ihmisille olennainen, luultavasti siksi, etteivät he itse hallitse vuorokaudenkäyttöään).

Lypsävän viinitarhurin lisäksi listalla oli mm. hiillostettua kuhaa. Epäilemme vakoilusyytöksiä.

Atmosfääri oli kiinnostava. Välittömästi pöytämme vieressä oli kasveja, joiden juurille oli levitelty papanoita. Samankaltaisia papanoita näkyi myös ruokapöydällä! Tällainen ulosteen suosiminen siitä huolimatta, että emme nähneet ihmisten tekevän tarpeitaan ruokailun yhteydessä! Se olisikin ollut epäkäytännöllistä, sillä lattia oli oikeaoppisesti pehmitettyä eikä esimerkiksi epämukavaa ritilää, jolla tosin on etunsa lannan kanssa toimittaessa. 

Seinillä näimme valokuvia erilaisista ihmisten häkeistä. Myös huonosti piirrettyjä kissoja oli pari. Lisäksi jostain syystä puhemies Mau oli nostettu katonrajaan. Yksi keraaminen leijona vartioi salia. Se liittyi mahdollisesti ruokalistan saaliseläinpainotukseen. Tosin, ovathan monet kalat sekä saalistajia että saaliseläimiä. Hämmentävää.

Ihmisellä on kiinnostus häkkeihin.

Mikä laji?

Ruokalistalla suurinta hämminkiä herätti Tatti Julienne. Mr Smith kysyi viisaasti, kuka hän on. Vastaukseksi saimme jotain kermaan liittyvää. Sienihän ei voi olla yksi, hän on aina monta. Viittaako Julienne siis rihmastoon vai rihmaston yhteen ilmentymään? Linturuoka-osio taas alkuun ilahdutti meitä. Olihan listassa otettu lintujen ruokinta huomioon. Esimerkiksi moskovalaisen kanan annos vaikutti hieman oudolta (ruokavalio oli hyvin samantyyppinen kuin moskovalaisella ihmisellä). Tiedustelimme, oliko ruuissa siemeniä. Niitä ei ollut. Eikä voitu mennä takuuseen edes siitä, olivatko listan linnut (sillä linnut olivat itse listalla) syöneet siemeniä!!

Mr Smith arvioi maistamansa vehkan "sellaiseksi perseensudiksi".

Alkuruuaksi valikoitui poliittisesti korrekti talonpojan salaatti ilman talonpojan munaa sekä vihreä salaatti. Tässä vaiheessa selvisi, mikä on se kate, jonka korvaa listalla myös mainostettiin. Talonpojan salaatti oli hintaansa nähden mitätön. Jollei sitten annoksessa alunperin kuulunut olla tusinaa munia. Ruuat olivat kuitenkin maukkaita ja ennen niitä saimme leipää, jota saattoi lintuteeman mukaisesti murentaa toiselle osapuolelle, olihan kyseessä sitä paitsi vuosipäivämme!

Huom. siemenet.

Odotellessamme listan ainoaa korrektia pääruokaa eli tulista jotain, missä oli riisiä ja vihanneksia sekä pähkinöitä, meillä oli hyvin aikaa huomioida ihmisten lajityypillistä toimintaa. Ihmiset nauravat huomattavan paljon ja kovaäänisesti ollessaan joukoissa. Tämä on erikoista. Luultavasti laumakäyttäytymistä. Ihmisten kärsivällisyys tulikin jo mainittua. Se näkyi myös siinä, miten kukaan läsnäolijoista ei harjoittanut mitään sukupuolista toimintaa. Mahdollisesti ruokailemaan kokoontunut joukko edusti jonkinlaisia lisääntymiskyvyttömiä työläisiä. Pääruoka oli varsin yllätyksetöntä ja vaati suuria määriä suolaa. Se oli myös erittäin kuumaa, mistä ilmeisesti juontui adjektiivi tulinen. (Eturuuan eräät osat olivat erittäin kylmiä, samoin kuin jälkiruoka, kun taas herran kahvi oli kuumaa, mutta muassa tarjoiltu pieni pökäle kylmää. Onko ihmisten tapa säädellä ravintonsa lämpötilaa siis täysin holtiton?)

Jälkiruuaksi tilasimme sorbettia. Itse otin sen tyrnikeitolla, herra hedelmäsalaatilla. Hän olisi halunnut marjoja ja hilloa, mutta sellaista ei kuulemma voi kutsua jälkiruuaksi. Sorbetti oli hyvää jne, mutta jälleen melko yllätyksetöntä. 

Jälkiruuasta ei jäänyt MITÄÄN jälkeä.

Mielekäs lattia, jolla pienet tai suuremmatkaan jätökset eivät näy.

Plussaa ravintolalle palvelusta ja siitä, että ruokalistalta pystyi rakentamaan korrektin menun. Viihtymisympäristönä Kosmos tarjosi tiloja pikkulinnuille (katoissa roikkuvat lamput) ja sopivia piiloutumispaikkoja pienehköille henkilöille.

Töttöröö.

tiedottamisen sietämätön keveys

Kirjoitamme Google drivella lehdistötiedotetta.

"Naudan historian museo on ensimmäinen osa baarimestaritorttukirjailija Laura Gustafssonin ja kuvataiteilija neromisterpattismith Terike Haapojan vuonna 2012 käynnistämää Toisten historia -hanketta. Projektin tarkoitus on muodostaa rinnakkaishistoria, jossa tarkastellaan maailmaa, kulttuuria, ihmisyyttä ja eläimyyttä yhteiskunnan vaiennetun enemmistön, toislajisten eläinten silmin. Hankkeella on tieteellinen pohja, jota työstetään taiteen keinoin."