Matkaraportti: Je suis dodo

Rooma – tuo keskiaikaan ja Pariisiin jotenkin liittyvä asia.

Löysin kamerasta joulukuisia Pariisin-kuviani ja muistin unohtaneeni raportoida kohteesta. Toisnäkökulmaisesti tarkasteltuna Pariisi oli ankea kaupunki, muita eläimiä näkyi lähinnä kuolleina. Jopa linnut tuntuivat karsastavan paikkakuntaa. Pääasiallinen kontaktini olivat varpuset ja pulut, joille syötin puolet seitanpurilaisestani jonkinlaisessa keskiaikapuistossa, jossa ilmeisesti kaikki kasvit olivat peräisin keskiajalta. Ja jossa oli myös historian kuuluisimman susiottoäidin patsas.

Eräässä puistossa oli runsaasti tällaisia klassistyyppisiä patsaita.
Pohdin pitkän aikaa, miksi jokaisella täytyy olla jonkinlainen
Jeesus-kruunu päässään. Kyseessä olivat pulupiikit.

Toisaalta en ihmetellyt mitään tyylittömyyttä sen jälkeen kun
olin nähnyt tämän jouluisen ryteikön.

Eläinpatsaita ei ollut paljon, mutta näkemäni edustivat sitäkin omituisempia eläinpatsauden tyylisuuntia.

Tämä urhea leijona on juuri tappanut strutsin.
Käytetty aihe ranskalaistaiteessa.

Toinen selitystä kaipaava teos löytyi eläintarhan läheltä.
Tässä alaston mies on nähtävästi hirttänyt karhunpennun
ja lapsen äiti käy miehen kimppuun. Mies on kuitenkin
ehtinyt iskeä puukon äitikarhun rintaan.

Luonnontieteellisessä museossa oli myös eräs väkivaltaisuudessaan hämmentävä kollaasi, jossa täytetty tiikeri hyökkää täytetyn intiannorsun selkään aikomuksenaan syödä norsulla ratsastavat ei-täytetyt, miimiset ihmiset. Selostuksen mukaan kyseessä oli rekonstruktio aidosta tilanteesta ja tiikeri oli juurikin se, joka tapauksessa oli ollut mukana. Voimme siis päätellä, mitä tiikerille tapahtui. Kolonialisti tappoi. Luonnontieteellinen museo oli kokonaisuudessaan aikamoinen pettymys. Erona Helsingin eläinmuseoon oli panostus uhanalaisiin lajeihin. Sukupuuttohuoneessa esiteltiin selvästi hyvin kauan aikaa sitten menehtyneiden yksilöiden täytöksiä. Monissa toteutus ontui enemmän tai vähemmän. Se saattoi olla suurimpana syynä sille, että huone oli varsin pimeä. Sukupuuttotilan aulassa naisääni kertoi olevansa dodo.

Tokikin sukupuuttohuoneen eläinten piti olla sellaisia,
joita on ollut olemassa vielä viimeisen parinsadan vuoden aikana.

Museossa kerrottiin myös siitä, miten ihminen hyödyntää muita lajeja. Asiaa ei esitetty mitenkään kriittisessä valossa.

Hänen vieressään oli krokotiili ja käsilaukku.

Pakko huomauttaa, että vain suurimmat tekstit, joita oli muutamia, oli käännetty englanniksi. Tästä pisteet Naudan historian museolle, jossa lähes kaikki aineisto oli saatavilla myös englanniksi. (Ja joku kehtasi huomauttaa, että olisi pitänyt olla ruotsiksikin.) Luulen, että Pariisin luonnontieteellisellä museolle on ollut kuitenkin hieman suuremmat resurssit kuin meillä.

Pariisi 0 –

Terike ja Laura 100

Ruuasta sen verran, että se oli ihan mitä sattuu. Vegaaneista paikalliset eivät kai olleet kuulleetkaan. Myös akuutti tarpeeni ostaa kengät, joissa ei ole nahkaa, herätti suurta hämminkiä butiikeissa.

Joulu Pohjoisnavalla.

Väike

Väikellä oli tapana juosta pieni spurtti ja käydä raapimassa pölkkyä aina hiekkalaatikkokäynnin jälkeen. Väike halusi nukkua tyynylläni ja nukkuikin. Jos yritin estää, nukahdettuani hän kyllä oli löytänyt tiensä siihen. Väike rakasti vaaleanpunaisessa rasiassa olevia herkkuja paitsi ei niitä, jotka olivat hyväksi hampaille. Myöskin miedosti tervantuoksuisia kelopuita Väike rakasti. Väike puhui unissaan niin että minun unissani puhe kuulosti ihmiskieleltä. Joskus sain sanoista selvää. Kuljetuskoppaan menemistä hän vastusti aina, mutta iän karttuessa vastustus muuttui ennemmin passiiviseksi vastarinnaksi. Väikellä oli vieno mau'untaääni, ja hän kuulosti monien ihmisten mielestä anteeksipyytävältä. Väiken otsassa oli Muhammedin M ja hänen kasvonsa näyttivät samalta kuin tiikerillä. Häntä oli ehkä joskus katkennut, sillä se vaikutti kummalliselta ja heilui kuin antenni Väiken tutkiessa jotakin. Mieluiten Väike leikki yksikseen, iäkkäänä hän oppi käyttämään aktivointipalloa, josta tulikin hyvin mieluisa. Aurinkoa ja lämpöä Väike rakasti. Talvella hän nautti kirkasvalolampusta ja patterista. Tutustuessamme Väike oli arka, mutta ajan myötä hän alkoi luottaa ihmisiin. Vauva kiinnosti Väikeä erityisesti ja hän halusi tarkastella sitä. Hän antoi lasten silittää itseään kunhan ne eivät huutaneet. Kovia ääniä Väike kammosi. Väike näytti epävarmalta liikkeissään, mutta pystyi suorittamaan isojakin loikkia kun unohti pohtia niitä liikaa. Maalla Väiken suosikkipaikka oli pitkään liinavaatekaappi, kunnes hän keksi isäni sylin. Kaikkein eniten Väike halusi olla lähellä.

Kukaan ei tiedä, missä ja milloin Väike syntyi. Se tiedetään, että hän tuli kadulta ja kävi erään perheen ja Muidugin luo taloksi joskus 2000-luvun vaihteessa. Ja että perhe luopui Väikestä ja Muidugista, ja sen jälkeen he elivät Tallinnan laidalla Varjupaik-nimisessä löytökodissa, kunnes Kissapartio toi heidät Suomeen 2003 ja he muuttivat minun luokseni. Väike ehti asua kanssamme seitsemässä eri kodissa ja vierailla lukuisissa paikoissa. Viimeisenä syksynään saaristossakin. Väiken sydän lakkasi lyömästä eilen iltapäivällä eläinlääkärin pöydällä.

Silloinkin kun Väike oli iso kissa, hän oli aina Pikkukissa.

Eläin-Sanomain metsätiedote

Ihminen riehui aseen kanssa metsässä

Ilveksiä vainonnut ihminen sai vammoja myös lantioon.

Karhu puolusti itseään metsässä sunnuntaina iltapäivällä Karstulassa Keski-Suomessa.

Kivijärveläinen keski-ikäinen ihmismies oli väkivaltaa tavoitelleen joukon mukana vainoamassa ilveksiä Karstulan Oinoskylällä, kun mies hyökkäsi jostain syystä karhun kimppuun kello kolmen aikaan.

Mies ehti laukaista haulikkonsa ja haavoittaa karhua. Hyökkäyksen syystä ei ole tarkkaa tietoa.

Poliisin mukaan karhu puri miestä lantioon ja kasvoihin, mutta miehen vammat eivät ole ilmeisesti yhtä vakavia kuin karhun.

Rikoskomisario Markku Latvala Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että ihmiset ajoivat ilveksiä takaa koiran avulla. Mahdollista on, että koirakin on saanut karhun ärsyyntymään. Tietoa ei ole siitäkään, oliko karhu talvipesässään vai liikkeellä.

"Julkisuudessahan on ollut tietoja, että karhut ovat joutuneet vaihtamaan pesiä, kun pesät ovat kastuneet", Latvala kertoo.

Mies määrättiin mielentilatutkimuksiin. 

Latvalan mukaan miehestä ei kuitenkaan pitäisi koitua vaaraa sivullisille, koska välikohtaus tapahtui hyvin harvaan asutulla seudulla.

Helsingin Eläin-Sanomat